Uusi maatalousministeri Antti Kurvinen (kesk.) voisi olla lajinsa viimeinen, mutta kutistuneesta ministeriöstä saattaa tulla valtionhallinon superyksikkö.
Keskustan puheenjohtaja, valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) yllätti siirtäessään Antti Kurvisen maatalousministeriöön. Uudeksi kulttuuri- ja tiedeministeriksi presidentti Sauli Niinistö nimittää keskustan varapuheenjohtajan, kansanedustaja Petri Honkosen.
Saarikon suunnitelma on selvä. Kurvinen vaihtaa postia aikana, jolloin maatalous on suurissa vaikeuksissa. Touhukkaan ja päättäväisen Kurvisen on pelastettava maatalous ja keskustan kannatus tuottajien keskuudessa.
Maatalousministeriö on keskustan ikiaikainen läänitys. Sinipunassa maatalous on ollut salkkupelin jakojäännös, ja ministeriksi on nimitetty kokoomuslainen.
Ministeriössä usko on ollut testissä vuosikymmeniä. Vuonna 2006 selvitysmies Jarmo Ratia arveli, että virastossa on vallalla ”alistuneisuuden henki” ja maatalous ”koetaan auringonlaskun alaksi”.
Maatalouden pääluokka on valtion talousarvion pienimpiä. Se oli kuluvan vuoden budjettiesityksessä vain 2,7 miljardia euroa, kuudesosa sosiaali- ja terveysministeriön 15,8 miljardin euron potista.
Maatilojen määrä on pudonnut rajusti huippuvuosista. Nyt niitä on 45 000. Alkutuotannossa on töissä vain noin 4 prosenttia työvoimasta.
Ratia esitti ministeriön muuttamista luonnonvara- ja elintarvikeministeriöksi. Se olisi ollut pelkkä kasvojenkohotus.
MMM on yhden toimialan ministeriö. Alkutuotannon muutos on pitänyt elossa hahmotelmia ministeriön tehtävien jakamisesta työ- ja elinkeinoministeriölle ja ympäristöministeriölle.
Yleisimmässä mallissa maatalouden, kalastuksen ja metsätalouden elinkeinoasiat kuuluisivat TEM:lle, joka osaltaan vastaa jo nyt huoltovarmuudesta, elintarviketeollisuudesta ja muusta elinkeinopolitiikasta.
Vesienkäyttö, vapaa-ajankalastus ja metsästysasiat siirrettäisiin ympäristöministeriölle.
Lopetuksen esteitä ovat olleet erimielisyydet tehtävien jakamisesta. Keskustassa ei ole innostuttu koko hankkeesta, ja esimerkiksi metsästysasioiden siirto ympäristöministeriöön on askarruttanut monia kokoomuslaisia.
Ministerisalkkujen painoarvot ovat vaihdelleet eri aikoina. Pääministeri on ykkönen, mutta valtioneuvoston muiden jäsenten arvostus on elänyt.
Ulkoministeri oli YYA-Suomen kakkosministeri. EU:ssa valtiovarainministeri on pääministeristä seuraava.
Puolustusministeri oli pitkään hanttisalkku. Neuvostoliiton hajoamisesta ja Hornet-hankinnasta 1990-luvulla rankkaus kääntyi nousuun.
Nyt puolustusministeri kuuluu ulkopolitiikan johtonelikkoon. Nato-Suomessa sotaministerin asema vakiintuisi vahvaksi.
Normaalioloissa Kurvisen pitäisi olla viimeinen maatalousministeri. Eduskuntavaalien jälkeen muodostettavan hallituksen tehtävänä olisi toteuttaa hallitusohjelman linjaus ministeriön pilkkomisesta.
Kannattaako maatalous juuri nyt lykätä TEM:n syliin? Euroopassa on sota. Maailma on ajautumassa historialliseen ruokakriisiin, ja Ukrainan sodan vuoksi Suomea uhkaa lannoitepula. Lähi-idän, Pohjois-Afrikan ja eteläisen Euroopan maissa voi tulla puute viljasta.
Ministeriön pilkkominen selkiyttäisi hallintoa ainakin paperilla. Kriisiaikana organisaatioiden uudistaminen ja isot muutokset ovat kuitenkin riski.
Sodat, pakolaisvirrat ja ilmastomuutos panevat arvojärjestykset uusiksi. Ruoasta, puhtaasta vedestä ja turvallisista elinoloista tulee nykyistä suurempi poliittinen ase.
Silloin eturiviin pääministerin rinnalle astuvat ruokaministeri ja sisäministeri. Jämäministereistä ei ole tietoakaan.
