Vapaussoturi-lehti on julkaissut vähän esillä olleen kirjeen, jonka silloisten vanhasuomalaisten merkittävä hahmo Lauri Ingman (1868-1934) kirjoitti Mathilda-vaimolleen helmikuussa 1918.
Lauri Ingman piileskeli Helsingissä vallan ottaneita punaisia kahden ja puolen kuukauden ajan yksityisasunnoissa ja sairaaloissa. Hän oli yksi 46 johtavasta porvarillisesta poliitikosta, jotka olivat punakaartin vangitsemislistalla, mutta jotka olivat painuneet maan alle.
Ingmanin jäähyväiskirje kuului näin:
15/II-18 – Rakas, oma Ystäväni! Jos vievät minut, enkä palaa, niin menen Jumalan armolliseen haltuun ja huomaan. Hän on minut tähän asti johtanut; hänen armollinen tahtonsa tapahtuu minulle nytkin, eikä minun siis tarvitse peljätä mitään.
Kiitos sinulle rakas, rakas ystäväni, kaikesta. Jumala pitää sinut pystyssä ja vie sinut hyvään loppuun.
Jumala siunatkoon kaikkia rakkaita lapsiamme: Sylviä, Elisaa, Aunea, Herttaa, Marttia ja pikku Ollia. Olisin mielelläni ollut heidän kanssaan, mutta Jumala näki sen parhaaksi näin. Hän on oleva heidän Isänsä, ja harras rukoukseni on että he loppuun asti saisivat olla hänen rakkaat lapsensa.
Rakkaat terveiset Finalle, Olgalle, Hannalle ja kaikille muille rakkaillemme. Kiitos heille kaikesta, minkä he minunkin hyväkseni ovat tehneet. Jumala heitä palkitkoon.
Se synkkä pimeys, joka nyt peittää maamme, varmaan vielä hälvenee, ja Jumala vielä tekee työtään rakkaassa, harhaanjohdetussa kansassani. Hänen haltuunsa minä annan kansani, Teidät kaikki rakkaani, itseni elämässä ja kuolemassa. Hänen yksin kunnia.
Rakkaani, kiitos kaikesta. Jumala sinua tukee. Laurisi
Lauri Ingman valittiin yhdeksän kuukautta myöhemmin Suomen pääministeriksi. Arkkipiispana hän toimi vuosina 1930-34. Siviiliammatiltaan hän oli käytännöllisen teologian professori. Kansanedustajana Ingman toimi 1907-19 ja 1922-29, jälkimmäisellä kerralla kokoomuksen eduskuntaryhmässä.
