Noin joka kuudennella työpaikalla (14 %) on viimeisen kolmen vuoden aikana esiintynyt fyysisen väkivallan uhkaa ja joka kymmenellä (10 %) suoranaista fyysistä väkivaltaa. Yli viidenneksellä (22 %) työpaikoista on esiintynyt henkistä väkivaltaa.
Tiedot käyvät ilmi STTK:n tänä syksynä teettämästä Terveellinen ja turvallinen työelämä -kansalaiskyselystä.
– Väkivalta ja sen uhka ei voi olla näin monen työn arkea. Jokaisen pitää saada tehdä työtään turvassa. Väkivalta ei kuulu kenenkään työhön, ei missään muodossa eikä kenenkään aiheuttamana, STTK:n työelämäasiantuntija Erkki Auvinen painottaa.
Fyysisen väkivallan suurin syy on asiakasväkivalta. Sitä tai sen uhkaa esiintyi tyypillisesti ulkopuolisen toimijan, kuten asiakkaan taholta. Huonoin tilanne on naisvaltaisella sosiaali- ja terveysalalla, jossa fyysisen väkivallan uhkaa oli kokenut 36 prosenttia ja fyysisen väkivallan tekoja 23 prosenttia vastaajista.
– Aiempienkin selvitysten perustella työoloilla on suuri vaikutus uhriksi joutumiseen. Työskentely ilta- ja yöaikaan, avoin pääsy työtiloihin, asiakkaan kotona tehtävä työ, yksin työskentely sekä tehtävät, joissa ollaan tekemisessä alkoholin, päihtyneiden asiakkaiden, lääkkeiden tai rahan kanssa lisäävät väkivaltatilanteita tai niiden uhkaa, Auvinen luettelee.
Rahoitus- ja vakuutusalalla työskentelevät ilmoittivat muita useammin työpaikan sisäisestä fyysisestä väkivallasta. Joka kuudes (15 %) hieman alle sadasta vastaajasta kertoi joutuneensa esimiesten tai johdon fyysisen väkivallan tai sillä uhkailun kohteeksi viimeisen kolmen vuoden aikana.
Hieman useampi tästä joukosta (18 %) kertoi alaisten syyllistyneen fyysisellä väkivallalla uhkailuun tai suoranaiseen väkivaltaan.
– Kyselytekniset seikat eivät selitä koko tulosta. Rahoitus- ja vakuutusalalla on tärkeää selvittää, mistä tulos johtuu ja korjaaviin toimenpiteisiin on ryhdyttävä välittömästi.
Henkistä väkivaltaa kertoo kokeneensa 32 prosenttia vastaajista, naiset miehiä useammin (naiset 37 %, miehet 27 %). Ongelma on pahin naisvaltaisilla aloilla: sosiaali- ja terveysalalla, kaupan alalla, koulutuksessa, rahoitus- ja vakuutusalalla sekä majoitus- ja ravitsemisalalla.
Asiakkaiden ja kollegojen taholta tullut henkinen väkivalta on tyypillisintä sosiaali- ja terveysalalla, esimiesten taholta tullut puolestaan rahoitus- ja vakuutusalalla.
– Henkisen työpaikkaväkivallan kokemukset ovat vähentyneet viisi prosenttiyksikköä vuodesta 2019. Hyvästä suunnasta huolimatta tilanne on edelleen huono, Auvinen toteaa.
Väkivallalla monet muodot
Kyselyn perusteella henkinen väkivalta on tyypillisimmillään selän takana puhumista, osaamisen vähättelyä ja mitätöintiä, aiheetonta arvostelua tai vääriä syytöksiä, huutamista, solvaamista tai haukkumista, tiedon ulkopuolelle jättämistä, mielipiteiden ohittamista tai väärien tietojen levittämistä.
– Henkisen väkivallan kuriin saaminen edellyttää yhteisiä pelisääntöjä ja parempaa johtamista. Ei mitään sellaista, mitä ei jokaisella työpaikalla voitaisi tehdä, Auvinen pohtii.
Väkivaltatilanteita ei saa jättää työntekijöiden hoidettavaksi.
– Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajia panostamaan väkivallan ja sen uhan ehkäisemiseen. Työnantajan on myös huolehdittava väkivallan uhreista. Heille on tarjottava jälkihoitoa ja tukea. Kyse on ongelmasta, jonka ratkaiseminen palkitsee työntekijöitä, työnantajia ja koko yhteiskuntaa: työhyvinvointi paranee, sairauspoissaolot vähenevät, työurat pitenevät ja työvoimapula helpottuu, Auvinen summaa.
