Vihreiden somesoturit, joita enenevässä määrin myös muissa kansanliikkeissä esiintyy, iskivät kovaa Pekka Haavistoa puolustaen.
Somesoturien Haavisto-instakuvassa otsikoitiin: ”Mitään väärää tai lainvastaista ei ole tapahtunut. Toiminta lasten auttamiseksi on ollut asianmukaista.”
Perustuslakivaliokunta lausui puolestaan seuraavaa:
”Kuitenkin ministeri Haavisto näyttää käyttäneen harkintavaltaansa vastoin hallintolain 6 §:n säännöksistä ilmenevää oikeasuhtaisuuden vaatimusta määräämällä valmistelemaan konsulipäällikön siirron konsulipäällikön tehtävästä kokonaan toisiin tehtäviin … Merkityksellistä tässä arviossa on, että konsulipäällikön tehtävistä vain osa on koostunut al-Hol-asian hoitamisesta…Perustuslakivaliokunnan mielestä Haaviston menettelyn moitittavuutta ei voida edellä todetulla tavalla pitää kokonaisuutena arvioiden vähäisenä.”
Somesoturit elivät ajassa ja iskivät vastaan, trollasivat tai – uskaltaako sitä sanoakaan – ottivat mallia trumpistisesta viestinnästä. Sivistyspuolueeksi markkinoiduilta vihreiltä kovin karskia toimintaa. Parempaan pystyi Osmo Soininvaara omassa pääkirjoituksessaan Verde-julkaisussa. Hänen mukaansa prosessi oli poliittinen alusta saakka, mutta lopussa vihreiden oma toiminta paisutti asiaa.
Selvästi on todettava vielä: Perustuslakivaliokunnan mukaan ministerin korotettu syytekynnys ei ylittynyt. Haavisto toimi lainvastaisesti mutta syytekynnys ei ylittynyt. Tämän synteesin allekirjoitti valiokunnan enemmistö vihreiden edustajien jättäessä eriävän näkemyksen. Soininvaaran mukaan eriävän näkemyksen jättäminen oli poliittisesti epäviisasta.
PS ja vihreät
Kaksi identiteettipolitiikasta hyötyvää puoluetta eli perussuomalaiset ja vihreät ovat tällä vaalikaudella joutuneet eduskunnan syytekynnyksen puntaroimaksi. PS päätti puolustaa edustajansa Juha Mäenpään meuhkaamista ja esti syytesuojan poistamisen eduskunnan täysistunnossa. Nyt vihreät yhtä kiihkeästi puolustavat omaa suurmiestään tavalla, jossa poliitikko joutuu kärsimään oman puolueen innokkuudesta.
Neuvoa olisi pitänyt kysyä paitsi Osmo Soininvaaralta, myös keskustalta. Kun Matti Vanhanen sai moitteet Nuorisosäätiö-vyyhdessä, keskusta nieli päätöksen ja nöyrtyi. Nyt vihreät luovat mielikuvaa syyttömästä Haavistosta ja mikä vielä arvelluttavampaa, antavat ymmärtää, että tarkoitus pyhittää keinot politiikassa.
Lasten auttamisen ja hyvän hallintotavan asettaminen vastakkain ei ole oikeusvaltiolle eduksi. Ministeri johtaa ministeriötä, mutta laki suojaa työntekijää. Jos oikeusvaltion periaatteita aletaan murentaa, se johtaa mielivaltaan. Lasten suojelun lisäksi yhteiskunnassa on valtavasti muitakin tärkeitä arvoja, joita pitää varjella – lainmukaisesti.
Juristillakin on arvot
Onko perustuslakivaliokunta kriisissä? Ei välttämättä. Etenkin jos ajattelee vaihtoehtoa. Perustuslakituomioistuin voisi yhtä lailla joutua epäillyksi poliittisuudesta. Juristeillakin on arvot, jotka vaikuttavat heidän tulkintoihinsa. Yhdysvallat on ääriesimerkki, miten korkein oikeus on isosti politisoitunut. Sikäläisissä presidentinvaaleissa äänestäjiä kiinnostaa erityisen paljon se, millaisia tuomareita tuleva presidentti mahtaa nimittää.
Perustulakivaliokunta ei ole immuuni politiikalle, mutta vihreiden manööveri tuoda hallitus-oppositio-jako valiokunnan sisään Haavisto-casessa ei onnistunut. Tässä mielessä poliittisuudelle laitettiin jarruja.
Perustuslakivaliokunnan toimintaa voisi toki itsessään tarkastella. Kannattaisi tutkia tasavallan presidentin ehdotus, että valiokunta testaisi näkemystään korkeimmalla oikeudella. Yhtä lailla on pidettävä huolta, ettei politiikka juridisoidu liikaa. Perustuslakivaliokunta ei saa ”hullaantua vallasta”, kuten valiokunnan entinen puheenjohtaja Kimmo Sasi on todennut.
