Yhteenveto perustuu kirjallisiin lähteisiin ja täydentää aiemmin maaliskuussa julkaistua raporttia, jossa käsitellään maalittamisen vastaisia toimia. Maalittamisen laajuuden ja vaikutusten arviointi edellyttää kuitenkin jatkossa vieläkin enemmän tutkittua tietoa, sanoo sisäministeriö.
Yhteenvetoon sisällytetyt lähteet on koottu kirjallisuushakujen lisäksi lähestymällä eri viranomaisia, organisaatioita ja ammattiryhmiä. Näiltä tahoilta on pyydetty yhteenvetoon kirjallista tietoa maalittamisen laajuudesta.
Kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen sisäministeriöstä sanoo, että useat organisaatiot kokevat maalittamisen ongelmaksi, mutta maalittamisen laajuutta ei ole selvitetty tähän mennessä ainakaan niin, että siitä olisi jäänyt kirjallista tietoa.
– Maalittamista on myös ylipäänsä tutkittu Suomessa toistaiseksi hyvin vähän. Kirjallisen aineiston kokoamista vaikeuttaa myös se, että selvityksissä, kyselyissä ja raporteissa käytetään harvoin termiä maalittaminen, sillä termillä ei ole ollut selkeää, yhteisesti hyväksyttyä määritelmää, kertoo Mankkinen.
Nyt julkaistussa yhteenvedossa nostetaan Mankkisen mukaan esiin, että pelkästään maalittamisen uhriksi joutuneiden työntekijöiden lukumäärä ei ole riittävä mittari, kun puhutaan maalittamisen laajuudesta ja vaikutuksista.
– Maalittamisen kohteeksi joutuneiden työntekijöiden lukumäärä on vain yksi mittari maalittamisen vaikutusten arviointiin. Monissa työyhteisöissä myös maalittamisen pelotevaikutus on mittava. Jos yksikin työntekijä joutuu vakavan ja yksityiselämää häiritsevän maalittamisen kohteeksi, voi tällä olla merkittäviä vaikutuksia koko työyhteisön hyvinvointiin ja organisaation toimintaan, hän sanoo tiedotteessa.
Työntekijöiden kokemasta häirinnästä ja uhkailusta on mainintoja eri lähteissä. Mankkisen mukaan niiden perusteella on kuitenkin erittäin hankala arvioida, mikä osa häirinnästä tai uhkailusta täyttäisi maalittamisen tunnusmerkit.
– Näiden seikkojen vuoksi nyt julkaistu yhteenveto on vain suuntaa antava eikä missään nimessä tarkka kuvaus maalittamisen laajuudesta Suomessa. Jotta maalittamisen laajuutta ja vaikutuksia ihmisiin ja yhteiskuntaan voidaan luotettavasti arvioida, tarvitaan laaja poikkihallinnollinen tutkimus aiheesta, hän toteaa.
Jotta maalittamisen laajuutta voitaisiin tarkastella jatkossa yhdenmukaisesti ja luotettavasti, työryhmä ehdottaa, että maalittamiselle pitäisi sopia yhteinen määritelmä. Asiasta käytetään tällä hetkellä useita, hieman toisistaan poikkeavia määritelmiä.
Sisäministeriön maalittamisen vastaisen toiminnan tehostamiseksi perustettu työryhmä on raportissaan päätynyt seuraavaan määritelmään:
”Maalittaminen on toimintaa, jossa yksittäinen henkilö omin toimin tai muita mobilisoimalla käynnistää tai kannustaa yhteen kohteeseen kohdistuvan järjestäytyneen häirinnän, joka voi olla suoraa tai epäsuoraa. Keinoja ovat muun muassa mustamaalaaminen, yksityisluontoisten tietojen levittäminen tai uhkaaminen. Maalittaminen voi kohdistua myös henkilöön hänen läheistensä kautta. Maalittamisen tavoitteena on vaikuttaa ihmisiin tai yhteiskunnan rakenteisiin ja instituutioihin sekä erityisesti niitä kohtaan tunnettuun luottamukseen.”
