Taistelu uutta koronavirusta vastaan on herättänyt vertailuja sikainfluenssapandemiaan vuonna 2009. Tuolloin kriisistä selvittiin ilman nyt nähtyjä rajuja karanteeni- ja rajoitustoimenpiteitä.
Meksikossa ja Yhdysvalloissa huhtikuussa puhjennut A(H1N1)v 2009 -virus pystyi lisääntymään ylähengitysteiden lisäksi myös keuhkoissa, toisin kuin tavanomaiset kausi-influenssavirukset. Maailman terveysjärjestö WHO julisti sikainfluenssan pandemiaksi kesäkuussa 2009 ja kehotti valtioita laatimaan nopealla aikataululla varautumissuunnitelmia.
Duodecim-terveyskirjaston mukaan taudinkuvaa hallitsi tuolloin keuhkokuume, ja kuolemantapauksia oli runsaasti tehohoidosta huolimatta. Myös nuoret aikuiset ja perusterveet keski-ikäiset olivat vaarassa.
Oulun yliopiston kansanterveystieteen professori Jouni Jaakkola huomauttaa, että kyseiset pandemiat eroavat toisistaan erityisesti riskiryhmien osalta.
– Sikainfluenssassa suurin riski oli raskaana olevilla naisilla ja työikäisillä, kun taas koronavirusepidemialla ei ole havaittu vaikutuksia raskauden aikana. Suurin riskiryhmä ovat ikäihmiset, Jaakkola sanoo Verkkouutisille.
Sikainflunssalle olivat alttiita myös kroonisia keuhkosairauksia sairastavat. Kevään aikana tehtyjen havaintojen perusteella koronaviruksen riski on koholla tämän lisäksi verenpainetautia sairastavilla ja sydänsairailla.
– Näyttäisi, että tapauskuolleisuus sikainfluenssassa oli hieman korkeampi eli kahdeksan prosenttia, mutta tarttuvuus vähäisempi kuin koronavirusepidemiassa. Sikainfluenssaan saatiin rokote aikaisemmin. Koronavirusrokote on kehitteillä, mutta aikataulusta ei ole tietoa. Se ei varmaankaan ehdi ennen ensimmäisen aallon huippua toukokuun puolivälissä, Jouni Jaakkola arvioi.
Ero kausi-influenssaan oli raju, sillä esimerkiksi Yhdysvalloissa kuolleista noin 90 prosenttia oli alle 65-vuotiaita. Sikainfluenssa ei iskenyt juurikaan ikäihmisiin, joilla oli jäljellä immuniteettia aiempien epidemioiden jäljiltä.
Suomen osalta huippupäivät osuivat marraskuulle 2009, jolloin sairaaloissa oli enimmillään 400 potilasta hoidossa. Virustesteillä löydettyjä tapauksia oli eniten Turun alueella ja Lapissa.
Massiivisilta rajoitustoimilta vältyttiin
Sairastuneiden määrä jäi kaikesta huolimatta ennakoitua pienemmäksi. Sikainfluenssa iski Suomeen huomattavalla viiveellä, joten noin 70 prosenttia väestöstä oli jo ehditty rokottaa. Myös viruslääkkeitä oli varattu runsaasti. Niiden havaittiin tehoavan hyvin ja vähentävän keuhkokuumeiden määrän jopa viidennekseen.
Vaikka erillisiä influenssasairaaloita ei jouduttu avaamaan, oli tehohoitopaikoista huippuviikoilla pulaa.
Helsingin yliopiston professori Lasse Lehtosen mukaan strategiana oli tuolloin väestön nopea rokottaminen, joten nykyisenlaisilta massiivisilta rajoitustoimilta vältyttiin. Suomen tehohoidon kapasiteetti oli tosin nykyistä pienempi.
– Sikainfluenssa itse asiassa vauhditti jonkin verran teho-osastopaikkojen lisäämistä, mutta määrän kasvu oli silti vaatimatonta, Lehtonen pohtii.
Hänen mukaansa valmiussuunnitelmien laatimista tehostettiin epidemian jälkeen, joten suunnitelmien tasolla asiat olivat kunnossa ennen koronaviruksen saapumista. Perusterveydenhuolto on silti kärsinyt 2010-luvulla lääkäripulasta ja vanhustenhoito hoitajapulasta. Erikoissairaanhoidon rahoitusongelmat näkyivät esimerkiksi vuoden 2019 yt-neuvotteluissa.
– Valitettavasti Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on viime vuosina edelleen rapautunut, Lasse Lehtonen sanoo.
