Läntisessä keskustelussa usein esiin nousevaa Venäjän A2/AD-kykyjen muodostamaa (anti access, area denial) uhkaa on Ruotsin puolustusvoimien tutkimuslaitos FOI:n mukaan liioiteltu. Siitä huolimatta Venäjän järjestelmiin vastaaminen vaatii tutkijoiden mukaan toimia.
A2/AD-kyvylle ei ole suoraa suomenkielistä vastinetta. Sillä tarkoitetaan käytännössä kykyä estää etäältä mahdollisen vastustajan operointi ja pääsy tietylle alueelle. Usein puhutaan pitkän kantaman sensori- ja asejärjestelmien muodostamista ”kuplista”. Niillä viitataan esimerkiksi meri- ja ilmatorjuntaohjusjärjestelmiin, sekä liikuteltavien ballististen Iskander-ohjusten kaltaisiin aseisiin. Venäjä on ottanut viime aikoina runsaasti tällaisia asejärjestelmiä käyttöön Itämerellä. Niiden luomalla kuplalla voidaan suojata esimerkiksi omien joukkojen siirtoja ja estää vastustajan joukkojen liikkeitä.
FOI:n apulaistutkimusjohtaja Robert Dalsjön ja tutkija Michael Jonssonin tästä löytyvä raportti on otsikoitu ”kuplan puhkaiseminen”.
– Tulemme raportissamme siihen tulokseen, että Venäjän A2/AD-kyvyt ovat vähemmän tehokkaita kuin Venäjän asevoimat tai länsimainen lehdistö väittävät, Dalsjö toteaa FOI:n tiedotteessa.
Etenkin ohjusjärjestelmien tehokkaita kantamia tai kykyä osua kohteisiin yliarvioidaan usein.
– Kymmenien kilometrien päässä olevan kohteen havaitseminen ja sitä vastaan iskeminen on ensinnäkin paljon vaikeampaa kuin ihmiset luulevat, Robert Dalsjö jatkaa.
Raportissa huomautetaan esimerkiksi, että Venäjän kehittyneen S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän kantamaksi mainostetaan 400 kilometriä. Todellisuudessa kantama on ruotsalaisten mukaan 150-200 kilometriä ja matalalla lentäviä ohjuksia vastaan jopa vain 20 kilometriä.
Huoli Baltiasta
Venäjän A2/AD-kuplat nousevat esiin erityisesti keskustelussa Naton kyvyistä puolustaa Baltiaa. Mahdollinen Itämeren ja Baltian konflikti merkitsisi tarvetta järjestää nopeita vahvistuksia Viroon, Latviaan ja Liettuaan. Venäjän A2/AD-kykyjen on pelätty vaikeuttavan ja jopa estävän Baltian tehokasta puolustusta.
FOI:n raportti toppuuttelee huolia. Ruotsalaisasiantuntijoiden mukaan Venäjän kyvyt eivät ole niin vakava uhka kuin uskotaan ja niihin löytyy toimiva vastakeinoja.
– Venäjän A2/AD-kyvyt eivät sulje pois Baltian vahvistamista venäläishyökkäystä vastaan. Toisin kuin jotkut väittävät, ei tämä olisi toivotonta, Robert Dalsjö sanoo.
Raportissa listataan aktiivisia ja passiivisia vastatoimia Venäjän kuplille. Tutkijoiden mukaan ilmavoimien on mahdollista lentää Venäjän sensoreita vältellen. Joukkoja voitaisiin myös sijoittaa tärkeisiin kohteisiin riittävän ajoissa. Myös pehmeät vastatoimet, kuten erilaiset elektroniset ja muut häirintäkeinot sekä kovat vastatoimet, joissa isketään vihollisen järjestelmän osia vastaan ovat mahdollisia.
– Kokonainen järjestelmä voidaan neutraloida tuhoamalla vain yksi lenkki toimintaketjussa. Esimerkiksi datalinkki tai tulenjohtotutka. Ja koska horisontin ylitse näkeminen vaatii lentävää tutka-alustaa, voi tässä tapauksessa riittää, että ilmavalvontakone ammutaan alas, Robert Dalsjö huomauttaa.
Ruotsalaistutkijat perustelevat näkemyksiään muun muassa Syyrian sodan opeilla.
– Olemme havainneet, miten koneet ovat siellä vain yksinkertaisesti lentäneet niiden alueiden ympäri, joilla Venäjän järjestelmät kykenevät operoimaan.
– Siitä huolimatta, että Venäjä on myynyt erään kaikkein kehittyneimmistä ilmatorjuntajärjestelmistään Syyriaan, eivät syyrialaiset ole myöskään onnistuneet ampumaan alas yhäkään läntistä konetta – ja viimeisen 30 vuoden aikana vain joitakin yksittäisiä Israelin koneita.
Raportissa huomautetaan, että Venäjän A2/AD-kykyihin vastaaminen vaatii kaikesta huolimatta toimia.
– Läntiset asevoimat ovat taistelleet pitkään huonosti varustautuneita vastustajia kuten esimerkiksi Talibania vastaan. Tämän vuoksi tarvitaan kykyjen rakentamista ja sijoituksia elektronisen sodankäynnin vastatoimien ja täsmäaseiden kaltaisilla alueilla.
