Eläkkeelle jääneen eduskunnan tilitoimiston päällikkö Pertti J. Rosilan muistelmakirjassa on pitkiä jaksoja perussuomalaisten kansanedustajasta, nykyisestä mepistä Pirkko Ruohonen-Lerneristä. Rosilan teos Arkadianmäen kirstunvartija ilmestyy tänään.
Pirkko Ruohonen-Lerner valittiin eduskuntaan ensi kertaa 2007. Syksyllä 2007 Ruohonen-Lerner oli kirjan mukaan soittanut Rosilalle, koska halusi kotinsa ja eduskunnan välisistä matkoista oman auton kilometrikorvauksen.
– Emme olleet sellaisia koskaan aiemmin maksaneet porvoolaisille kansanedustajille, koska Helsingin ja Porvoon väliset linja-autoyhteydet ovat niin hyvät. Eduskunta toki maksaa kansanedustajien kodin ja eduskunnan väliset matkat, mutta edellytyksenä on, että edustaja käyttää niiden tekemiseen junaa, linja-autoa tai lentokonetta, Pertti J. Rosila selvittää kirjassaan.
Ruohonen-Lerner vetosi siihen, että hänellä on kotoa lähimmälle bussipysäkille 2,5 kilometriä.
– Sitten Ruohonen-Lerner keksi vedota verohallinnon työkokemukseensa ja ihmetteli, miten eduskunnassa voidaan toimia jopa verohallintoa tiukemmin. Se on kyllä hyväksynyt hänen vastaavanlaiset omalla autolla ajetut työmatkansa verovähennyksinä. Siihen minun oli todettava, että eduskunnan matkustuksen korvausperusteet noudattavat verohallinnon ohjeistusta. Jos verohallinto on todella hyväksynyt hänen oman auton työajonsa matkakuluvähennykseksi, niin siinä tapauksessa mekin hyväksymme ne kilometrikorvauksen piiriin.
– En suostunut hänen pyyntöönsä, että kevään ajot maksettaisiin taannehtivasti, koska korvausten maksaminen alkaa vasta sen jälkeen, kun siitä on päätetty.
Rosila huokaa, että ”voi jospa syksyllä 2007 olisin uskonut porvoolaisten ennakkovaroituksia tai tuntenut Ruohonen-Lernerin paremmin. En olisi tehnyt tätä virhettä, josta eduskunnan hallintoa ja tilintarkastajia ja jopa varapuhemies Anssi Joutsenlahtea myöten on saatu kärsiä aina kevääseen 2017 asti”.
Kesällä 2009 eduskunnan kansliatoimikunnassa käsiteltiin sanomalehtijuttuja kansanedustajien oman auton käytöstä saamista kilometrikorvauksista.
– (Rkp:n kansanedustaja) Mikaela Nylander, joka oli keskustelun aikana lukenut hänelle antamaani aineistoa, kääntyi Ruohonen-Lernerin puoleen ja ihmetteli, miten ihmeessä sinä olet laskuttanut tuhansia euroja oman auton käytöstä. Mitä matkoja ne oikein ovat, kun me molemmat asumme Porvoossa, enkä minä ole laskuttanut euroakaan? Kylmän rauhallisesti, ilmeenkään värähtämättä ja Nylanderiin vilkaisemattakaan Ruohonen-Lerner totesi, että niistä on sovittu Rosilan kanssa, Rosila kuvailee kirjassaan.
– Kokouksen jälkeen Nylander kertoi, että kyllä hänkin useimmiten kulkee eduskuntaan omalla autolla, mutta ei hänen mieleensäkään ole tullut niistä ajoista laskuttaa, koska hän pääsisi bussillakin. Niin hänen kuin Ruohonen-Lernerin oman auton käytön peruste on mukavuus, joka ei ole peruste korvauksen saamiselle.
Poikkeuslupa
Pertti J. Rosilan mukaan Pirkko Ruohonen-Lerner ”oli hyvin säntillinen toimissaan varsinkin, jos hän oli saamassa taloudellista etua”.
– Näin myös oman auton kilometrikorvausten laskuttamisessa, kun hän kuukausittain laskutti lähes aina maksimimäärän eli neljä edestakaista matkaa viikossa Porvoon ja eduskunnan välillä.
Varsinaiset ongelmat alkoivat Rosilan mukaan vasta vuoden 2011 vaalien jälkeen. Pirkko Ruohonen-Lerneristä tuli PS:n ryhmänjohtaja.
– Olin saanut Porvoon verotoimistosta jo vuonna 2009 vahvistuksen, että Ruohonen-Lerner oli erehdyttänyt minut myöntämään hänelle oikeuden oman auton kilometrikorvauksiin. Varsin pian vaalien jälkeen ilmoitin hänelle, että Porvoon ja Helsingin väliset linja-autoyhteydet olivat kuluneiden neljän vuoden aikana entisestään parantuneet, joten eduskunnan voimassa olevien matkustusohjeiden mukaan hänellä ei ole oikeutta saada oman auton käytöstä kilometrikorvauksia, Rosila kertoo kirjassa.
– Välitön reaktio oli, että hän ilmoitti tyrmistyksensä. Hänen mukaansa menettelyni oli epäjohdonmukaista. Kun edustajalle ei voi sanoa, että hän oli valehtelemalla saanut oikeuden kilometrikorvauksiin neljä vuotta sitten, me kävimme samansisältöisen keskustelun kuin syksyllä 2007. Ainut poikkeus oli, että nyt en antanut lupaa.
Ruohonen-Lerner otti yhteyttä Rosilan esimieheen hallintojohtaja Pertti Rauhioon. Hänelle Ruohonen-Lerner esitti uusina, erityisinä perusteluina oman auton käytön välttämättömyyteen eduskuntaryhmän puheenjohtajuudesta johtuvia syitä.
– Niitä olivat suurten asiakirjanippujen kuljettaminen, luottamukselliset puhelut, joita ei voi yleisessä linja-autossa käydä sekä puheenjohtajuudesta johtuvat aikaiset tulot ja hyvin myöhäiset paluut kotiin, jolloin bussivuorot ovat jo huonot. Perustelut olivat pääosaltaan hyväksyttävät, jolloin ilmoitin Rauhiolle, että minusta niihin voidaan suostua.
Lisää kulukorvausta
Seuraavaksi Ruohonen-Lerner otti yhteyttä ilmoittaakseen, että hänen veroton kulukorvauksensa tulisi nostaa 1315,75 eurosta 1809,15 euroon, koska hän oli hankkinut kakkosasunnon Helsingistä.
– Kerroin, että Uudenmaan vaalipiiristä valitut edustajat eivät voi saada 55 prosentin kulukorvausta. Siihen ovat oikeutetut vain edustajat, jotka on valittu Helsingin ja Uudenmaan vaalipiirien ulkopuolelta, eli ns. maakunnan miehet ja naiset.
– Ruohonen-Lerner piti huonona tällaista ohjetta, joka on palkkiolaissa säädetty. Hänen mukaansa eduskuntahan säästäisi, kun hänen ei tarvitsisi päivittäin ajaa edestakaisin Porvoon ja eduskunnan väliä, vaan voisi yöpyä Helsingin asunnossaan. Sanoin, että toki näin hän voisi tehdä, vaikka ei saisikaan korotettua kulukorvausta. Matkalaskujen mukaan hän tuskin koskaan vietti öitään hankkimassaan kakkosasunnossa.
Rosila käyttää Ruohonen-Lernerin toimintatavoista termejä ”kiusaamista”, ”kyykyttämistä” ja ”töykeyttä”.
– Eduskuntaryhmän henkilöstöasioita hän hoiti tavalla, jonka henkilökunta koki usein nöyryyttämisenä. Hän edellytti äärimmilleen vietyä säntillisyyttä ja oli erittäin pikkumainen. Johtaminen ei ollut uskottavaa, koska hän itse ei noudattanut hyväksyttyjä sääntöjä.
– Ymmärsin hänen toimintatavastaan ryhmän puheenjohtajana, että hän vaati muilta paljon sellaista, jota ei itse noudattanut. Hän oli kyllä ahkera, mutta pikkumaisen pedantti ja kauniisti sanottuna veti aina kotiinpäin.
Koko kevään painostus
Helmikuussa 2014 Jari Lindström voitti Pirkko Ruohonen-Lernerin perussuomalaisten ryhmäjohtajaäänestyksessä.
– Sovimme hallintojohtaja Rauhion kanssa, että kuukauden päästä maaliskuussa, kun Ruohonen-Lerner on ehtinyt toipua pettymyksestään, ilmoitan hänelle oman auton käyttöoikeuden päättymisestä, tilipäällikkö Pertti J. Rosila kirjoittaa.
– Tästä viestistä alkoi aivan uskomaton prosessi, jonka analysointi vaatisi psykiatrin koulutusta. Koska minulla ei sellaista ole, on parempi kertoa vain oleellisimmat vaikeudet.
– Saatuaan viestini Ruohonen-Lerner ei suostunut millään ymmärtämään eikä hyväksymään, että eduskunta ei enää maksa hänelle oman auton käytön kilometrikorvauksia ja hänet pakotetaan siirtymään käyttämään linja-autoa. Mitkään selitykseni, perusteluni ja mieleen palauttamiset oman auton käyttöoikeuden liittymisestä hänen ryhmän puheenjohtajan tehtäviin hänen itsensä esittämin perustein eivät menneet perille.
– Voimassa olevia ohjeita olisi pitänyt soveltaa Ruohonen-Lerneriin aivan eri tavalla kuin muihin kansanedustajiin. Lopulta koko kevään kestäneen Ruohonen-Lernerin painostuksen jälkeen Rauhio päätti soveltaa oman auton käyttöohjeita aivan uudella tavalla. Ruohonen-Lerner rinnastettiin Uudenmaan ulkopuolella asuviin kansanedustajiin, joilla on oikeus perustelluista syistä käyttää omaa autoa enintään kahteen edestakaiseen matkaan viikossa kodin ja eduskunnan välillä. Matkalaskuun tulee aina merkitä syy oman auton käyttämiselle.
– Tämä ei kelvannut Ruohonen-Lernerille, koska hän oli saanut puheenjohtajakaudellaan laskuttaa neljältä edestakaiselta matkalta. Tämän mukaisesti hän myös jatkoi laskuttamistaan. Joskus hän kirjoitti perusteluja, jotka eivät olleet edes perusteluja, vaan lähinnä toteamuksia eduskuntaan tulosta ja kotiin menosta. Me emme voineet maksaa kuin Rauhion päätöksen mukaiset korkeintaan kaksi edestakaista matkaa viikossa Porvoon ja eduskunnan väliltä. Loput jätimme perusteettomina tai vaillinaisesti ja epäselvinä laskutettuina maksamatta.
Muutama viikko
Pertti J. Rosilan mukaan keväällä 2014 oli eurovaalien aikaan muutamien viikkojen tauko, jolloin Pirkko Ruohonen-Lerner ei ”häiriköinyt heitä”.
– Toivuttuaan valitsematta jäämisestään Ruohonen-Lerner aloitti taas meidän kiusaamisemme. Hän valitti kokemastaan väärinkohtelusta ensin tilintarkastajien varapuheenjohtajana toimineelle puoluetoverilleen Kauko Tuupaiselle, joka tuli luokseni asiallisesti selvittämään ongelmaa. Selvitykseni jälkeen kokenut taloushallinnon ammattilainen ja auktorisoitu tilintarkastaja Tuupainen totesi minun ja Rauhion noudattaneen voimassa olevia ohjeita jopa hyvin joustavasti tulkiten, eikä hän muutoinkaan nähnyt toiminnassamme moitittavaa.
Kauko Tuupaisen jälkeen asiaa selvitettiin varapuhemies Anssi Joutsenlahden kanssa.
– Varsin pian Joutsenlahden käynnin jälkeen, eräänä aurinkoisena kesäkuun perjantai-iltapäivänä täysistunnon päätyttyä pöytäpuhelimeni soi. Näin ruudusta, että soittaja on Ruohonen-Lerner. Sanoin huoneessa olleelle työtoverilleni Mirja Ruokoselle, että nyt tulee pitkä puhelu eikä kannata jäädä odottamaan. Kylmän rauhallisesti, tasaisen monotonisella puhetavallaan Ruohonen-Lerner alkoi arvostella minun ja Rauhion toimintaa. Moneen kertaan hän toisti kaiken sen, josta olimme maaliskuusta asti hänen kanssaan puhuneet ja vaihtaneet viestejä. Vaati äärimmäistä itsehillintää pysyä rauhallisena ja kuunnella henkilökohtaisuuksiin menevää täysin epäasiallista arvostelua. Jos sain väliin jotain sanottua, ryöpytys vain yltyi. Kun kolmas kierros samaa arvostelua alkoi, totesin hänelle, että keskustelua ei enää kannata jatkaa, toivotin hyvää viikonloppua ja suljin puhelimen. Puhelu oli kestänyt lähes 45 minuuttia, ja olin yltä päältä hiestä märkä.
– Huolimatta siitä, että Ruohonen-Lerner pääsi toukokuussa 2015 mepiksi Brysseliin ja omaksi sekä monen muun onneksi pois eduskunnasta, hän ei jättänyt meitä hallinnossa rauhaan oman auton laskutuksissaan. Eiköhän niihin palata taas viimeistään tämän kirjan julkaisemisen jälkeen.
LUE MYÖS:
Uutuuskirja väittää: Eero Heinäluoma käytti luottokorttia kuin Mona Sahlin
”Sopeutumiseläkettä nostaa muutama ahne ja moraaliton”
