Metsätuhokysymys on ilmastokeskustelussa jäänyt otsikkotasolle, toteaa Luonnonvarakeskuksen (Luke) metsäpatologian professori Jarkko Hantula.
– Ei riitä, että sanotaan metsätuhojen lisääntyvän ilmaston lämpenemisen seurauksena. Tarvitaan kokonaisvaltaisempi näkemys tuhojen aiheuttajista, niiden leviämisestä ja erityisesti keinoista niiden torjuntaan, Hantula sanoo Metsämiesten Säätiön julkaisemassa artikkelissa.
– Keski-Euroopassa kirjanpainaja on aiheuttanut varsinkin Tsekin ja Slovakian kuusikoissa todella pahat tuhot. Tilanne on eskaloitunut viimeisen parin vuoden aikana ja tuhojen seuraukset näkyvät puukaupassa pohjoismaita myöten. Puumarkkinat menevät sekaisin, kun markkinoille tulee yhtäkkiä iso määrä puutavaraa, joka on saatava eteenpäin ennen kokonaan arvottomaksi muuttumistaan.
Hänen mukaansa Kanadan viime vuosien mittavat metsätuhot eivät ole yksin ilmastomuutoksen seurausta, vaan epidemiariski synnytettiin väärän metsänhoidon seurauksena.
– Ekosysteemiin kuuluvat metsäpalot onnistuttiin vuosikymmenien aikana saamaan hallintaan, jolloin metsät kasvoivat luonnottoman järeiksi. Vuoristonilurin leviäminen olisi voitu estää hyvällä metsänhoidolla, mutta hakkuukypsiä metsiä ei hakattu ajoissa. Näin järeissä puissa erityisen tehokkaasti lisääntyvien hyönteisten leviämien karkasi käsistä. Esimerkiksi Suomen metsissä ei vastaava olisi päässyt hyvän metsänhoidon ansiosta tapahtumaan.
Kirjanpainajan leviäminen
Kirjanpainajan leviämisellä on yhteys meneillään olevaan ilmastomuutokseen.
– Kirjanpainaja hyötyy lisäntyvistä myrskytuhoista sekä korkeammista lämpötiloista, mitkä auttavat sitä lisääntymään paikoin pahimmillaan useita sukupolvia vuodessa, Hantula toteaa.
– Suomi on tähän saakka ollut kohtalaisen turvassa kirjanpainajalta, mutta emme tiedä, miten kauan. Suomessakin on järeiden kuusien määrä kasvanut ja kuusikoiden osuus metsistä kasvaa, mikä on huolestuttavaa.
Toistaiseksi pahimpana metsätuhojen taloudellisten menetysten aiheuttajana on pidetty juurikääpää eli maannousemaa.
– Siitäkin tulee kymmenien miljoonien eurojen arvonmenetyksiä joka vuosi. Männyllä taas ei ole kirjanpainajan veroisia hyönteistuholaisia, mutta vastaavasti paljon sienitauteja Hantula sanoo.
Tuhoja torjutaan metsänhoidolla
Hänen mielestään parasta varautumista metsätuhojen torjuntaan on hyvän metsänhoidon käytännöt.
– Uudistus-hakkuiden tulee olla edelleenkin päälinjana talousmetsien metsänkorjuussa. Jatkuvalla kasvatuksella on paikkansa esimerkiksi arvokkailla luontoalueilla sekä asutuksen ja vapaa-ajan rakennusten lähistöllä, minne se sopii lähinnä maisemallisista syistä, sekä turvemailla vesistö- ja hiilipäästöjen hillitsemiseksi. Mutta se ei sovi Etelä-Suomen talousmetsiin eikä ole metsätuhojen leviämisen ehkäisemisen kannalta paras vaihtoehto.
– Tasaikäisellä metsänkasvatuksella voidaan hyödyntää parhaiten metsänjalostuksen tuloksia. Näin toimien voimme parantaa puiden kasvua ja tuhonkestävyyttä, mikä ei onnistu jatkuvan kasvatuksen alueilla. Lisäksi juurikääpä leviää eri-ikäismetsissä selvästi tehokkaammin tasaikäisissä.
Isoilta metsäpaloista Suomi on välttynyt Hantulan mukaan osin kattavan metsäautotieverkoston ansiosta.
– Metsäpaloriskiin tulee suhtautua vakavasti, mutta se on hallittavissa. Esimerkiksi Ruotsin laajojen metsäpalojen sammutuksessa oli ongelmia, koska paloalueille ei päästy. Metsäautotiet helpottavat sammutustöitä ja toimivat palojen katkaisijana.
