Vihreiden Emma Kari (toinen vasemmalta), vasemmistoliiton Kari Uotila ja vihreiden Anni Sinnemäki tauolla hallitusneuvotteluissa Helsingin Säätytalolla. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA

Mauri Kotamäki: Politiikkaa seuraavan juhla-aikaa

Tuleeko pannu, kakku vai pannukakku?

Yleisturva, vappusatanen, koulutuspanostukset, köyhyyden vähentäminen, perhevapaauudistus, aktiivisen työvoimapolitiikan resursointi, opintotuen korotus, maksuton varhaiskasvatus, aktiivimallin peruminen, infrainvestoinnit, alueellisuus, Sote-uudistus, ilmastomuutoksen torjunta.

Osittainen perustulo?

Hallitusneuvottelijat on nyt valittu – onnea vain SDP, Keskusta, Vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP.

Onnea, tai pikemminkin taitoa tarvitaankin.

Puolueiden vaaliohjelmissa luvataan paljon hyviä asioita lähes kaikille mahdollisille tahoille. Päivänpoliittisessa keskustelussa hyvät asiat ovat yhtä kuin julkiset menonlisäykset.

Tilanne on epäsymmetrinen. Menolisäyksiä riittää, mutta rahoituspuoli on vajavainen. Mutta mikä osa on vaalipuhetta? Entäpä, jos julkisen talouden tasapaino ei neuvottelijoille ole niinkään tärkeä? Tuskinpa. Suomessa on ainakin perinteisesti arvostettu taloudenpidollisesti vastuullista toimintaa.

Toisaalta.

Neuvotteluihin lähtiessä esimerkiksi Keskusta on linjannut, ettei yritysten verotus saisi kiristyä. Antti Rinne itse totesi, ettei myöskään pieni- ja keskituloisten ansioiden verotus saisi kiristyä. Näiden linjausten kanssa on helppo olla samaa mieltä ottaen huomioon, kuinka kireä verotus Suomessa jo on.

Julkisten menojen leikkauksista ei olla suostuttu edes keskustelemaan. Ei potentiaalisen opposition sen paremmin kuin neuvottelijoiden taholta. Jokuhan voisi ottaa nokkiinsa ja jättää äänestämättä sitä, joka niin kauheaa asiaa kehtaa ehdottaakin. Suomen julkisen sektorin menot ovat muuten länsimaiden korkeimmat tai toiseksi korkeimmat vähän tilastointivuodesta riippuen.

Mutta kuinka vaalilupausten ja merkittävien menonlisäysten kokonaisuus menee umpeen mitättömän tulopuolesta huolehtimisen kanssa?

Näinä päivinä hallitusneuvotteluissa virkavastuulla toimivan virkamiehistön tehtävän tärkeys korostuu. Sektorikohtainen tilannekuva, julkisen sektorin rahoitusasema, tulevaisuuden odotukset ja siihen kytkeytyvä taloustilanne. Väestön vanheneminen, maailmantaloudellinen tilanne, rakenteellinen alijäämä, työttömyys, työllisyys, koko paletti. VM, OKM, TEM ja muut.

Puoluejohtajat ovat monin tavoin lahjakkaita ihmisiä ja ymmärtävät kyllä virkamiehistön viestit – varsinkin, kun omille äänestäjille poseeraaminen jää Säätytalon sisällä pois ja on etsittävä kompromisseja. Politiikkaa seuraavalle ihmiselle on äärimmäisen mielenkiintoista nähdä, minkälaisen kompromissikokonaisuuden neuvottelijat saavat sorvattua.

Tuleeko pannu, kakku vai pannukakku?

Millä tavalla taloudelliset realiteetit sulautuvat vaalipuheisiin ja kuinka mitäkin toimenpidettä perustellaan?

Olisiko viiden puolueen hallitus ylipäätänsä riittävän toimintakykyinen?

Jalkapallopiireissä on sanonta, että pelipäivä on pelaajan juhlapäivä. Yhtä lailla voi sanoa, että hallitusneuvottelujen aika on politiikkaa seuraavan juhla-aikaa.

Mauri Kotamäki

Mauri Kotamäki

Keskuskauppakamarin johtava ekonomisti, VTT