Kokoomuksen kansanedustajan, valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajan Leena Harkimon mukaan liikkumattomuudella on vahva yhteys kansantalouteen, kansanterveyteen, mielenterveyteen, työurien pituuteen, terveyspalveluiden tarpeeseen, syrjäytymiseen ja vanhenevan väestön toimintakykyyn.
Harkimo puhui tänään eduskunnan liikunnan ja urheilun ajankohtaiskeskustelussa väestön fyysisen aktiivisuuden puutteen olevan merkittävä yhteiskunnallinen kysymys.
Harkimo korosti puheessaan, että vaikka opetus- ja kulttuuriministeriö toimii liikunnan keskushallinnon viranomaisena, ja liikuntayksikkö sen liikunnan moottorina, on kaikissa ministeriöissä jokin linkki olemassa siihen, miten ihmiset liikkuvat.
– Valtioneuvostotasolla ei riitä se, että kulttuuri- ja urheiluministeri miettii ja toimii asiassa. Tarvitaan koululiikunnasta, puolustusvoimista, väyläverkosta, luonnon virkistyskäytöstä, terveyspalveluista ja työelämästä vastaavien ministereiden yhdensuuntaisia päätöksiä, jotta tilastot saadaan käännettyä. Ja tilanne näyttäytyy samanlaisena kunnissa. Liikunnan edistäminen nähdään tällä hetkellä kunnissa liikaa pelkästään liikuntatoimen asiana.
Harkimon mukaan väestön liikuntakäyttäytymisen sisällä tapahtuu kahdensuuntaista kehitystä.
– Liikunta vapaa-ajan harrastuksena on säilyttänyt hyvin asemiaan ja se kiinnostaa laajasti ihmisiä. Samalla autoistuminen, työnmuutos ja tietotekninen kehitys ovat vaivihkaa tehneet ihmisestä fyysisesti passiivisen. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat selkeästi, että liikunnan harrastaminen erillistoimintona ei yksistään riitä väestön hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitoon.
– Tilannetta kuvastaa hyvin se, että urheiluseuroissakin liikkuvista lapsista vain noin puolet liikkuu sen verran kuin terveyden kannalta pitäisi. Vuorokauden 24 tunnista ei riitä se, että ollaan tunti aktiivisia, kun muu aika käytännössä istutaan. Luonnollisesti ongelma korostuu niiden yksilöiden kohdalla, jotka kiertävät perinteiseksi mielletyn liikunnan ja urheilun kaukaa – ja heitä on valitettavan paljon.
Hän painotti, että liikkumattomuus on vaivihkaa johtamassa myös kansantalouden kannalta kestämättömään tilaan. Kymmenessä vuodessa terveydenhuollon menot ovat kasvaneet noin 60 prosenttia. Väestön vähäisen liikunnan kansantaloudellisen vaikutuksen on arvioitu olevan miljardiluokkaa.
– Kustannukset muodostuvat paitsi suorista palvelujärjestelmän kustannuksista, kuten terveydenhuollon käynneistä, toimenpiteistä, sairaalapäivistä, lääkkeistä ja ennaltaehkäisyn kustannuksista, mutta myös epäsuorista tuottavuuden kustannuksista, kuten sairauspoissaoloista, tuottavuuden heikentymisestä ja ennenaikaisista kuolemantapauksista.
– Liikkumattomuudesta aiheutuvien kustannusten ja toimenpiteiden kansantaloudellista merkitystä sekä kustannusvaikuttavuutta on tutkittu toistaiseksi riittämättömästi. Lisänäyttöä kaivataan!
