Venäjän ja Valko-Venäjän suhteet ajautuivat viime vuoden lopulla törmäyskurssille Kremlin ryhdyttyä painostamaan läntistä naapurimaataan entistä ankarammin. Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukašenka syytti joulukuussa Kremliä maansa kiristämisestä ja aikomuksesta sulauttaa se osaksi Venäjää.
– Jos joku haluaa pirstoa [Valko-Venäjän] erillisiksi alueiksi ja pakottaa meidät Venäjän valtaan, niin ei milloinkaan tule tapahtumaan, Lukašenka julisti.
Venäläistutkija Maria Snegovaja uskoo Kremlin Valko-Venäjään kohdistaman painostuksen tämän ja ensi vuoden aikana edelleen voimistuvan.
– Maailman huomio kohdistuu yhä Ukrainaan, mutta Venäjän seuraava merkittävä siirto saattaa muhia muualla, Center for European Policy Analysis -ajatushautomon tutkijana toimiva Snegovaja sanoo amerikkalaislehti Newsweekissä julkaistussa artikkelissaan.
Valko-Venäjä on hänen mukaansa taloudellisista ja poliittisista syistä erityisen altis Kremlin painostukselle juuri parin lähivuoden kuluessa. Aseita painostukseen antavat muun muassa kaasutoimituksia koskevan sopimuksen päättyminen kuluvan vuoden lopulla sekä Valko-Venäjällä järjestettävät parlamentti- ja presidentinvaalit.
– Lukašenkan poliittinen vaisto on aiemmin osoittautunut erittäin hyväksi. Jos hänen vaistoonsa on luottaminen, haasteellisimmat ajat Valko-Venäjän ja Venäjän suhteissa ovat vielä edessä.
Useat läntiset tarkkailijat ovat selittäneet kasvavaa painostusta Kremlin pyrkimyksellä luoda uusi Venäjän ja Valko-Venäjän liittovaltio, jonka valtionpäämiehenä Vladimir Putin voisi kiertää Venäjän perustuslakiin kirjattua rajoitusta presidentin virkakausien määrästä. Snegovaja pitää selitystä epätodennäköisenä, koska Putinin valinta kolmannelle peräkkäiselle kaudelle olisi huomattavasti helpompi järjestää esimerkiksi perustuslakia muuttamalla.
Kovaa geopoliittista peliä
Maria Snegovajan mukaan Kremlin Valko-Venäjää koskevissa tavoitteissa on tosiasiassa selvä geopoliittinen ulottuvuus.
– Valko-Venäjä-asiantuntija Pavel Usov on esittänyt Moskovan tarvitsevan Valko-Venäjää strategiseksi tukialueekseen lännessä, Snegovaja huomauttaa.
Taustalla on Venäjän puolustusdoktriini, johon sisältyy kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvien uhkien ”ennaltaehkäisevä neutralointi”. Venäjällä ei ole Kaliningradin alueella sijaitseviin tukikohtiinsa suoraa maayhteyttä, kun taas Valko-Venäjälle raskaan aseistuksen siirtäminen kävisi huomattavasti vaivattomammin – jos presidentti Lukašenka sen vain sallisi.
Venäjän geopoliittista sapelinkalistelua ilmentää Snegovajan mukaan Puolaan liittyvä erikoinen episodi. Kun Puolan presidentti Andrzej Duda esitti amerikkalaisen sotilastukikohdan perustamista maahansa, Venäjän KGB-taustainen Valko-Venäjän suurlähettiläs Mihail Babitš oli reagoinut ilmoittamalla, että Kreml tulkitsisi hyökkäyksen Valko-Venäjää vastaan hyökkäykseksi Venäjää vastaan ”kaikkine seurauksineen”.
– Tästä huolimatta Lukašenka lokakuussa 2018 jälleen kerran torjui ajatuksen Venäjän sotilastukikohdasta Valko-Venäjällä, Snegovaja sanoo.
– Venäläisen sotilasasiantuntija Aleksandr Goltsin mukaan Lukashenka tietää, ettei Valko-Venäjän osallistuminen Venäjän sotilaalliseen varustautumiseen enää tarkoita vain lisää rahaa Venäjältä, vaan sisältää riskin joutua mukaan suoraan sotilaalliseen konfliktiin lännen kanssa.
Rajoittaakseen Venäjän vaikutusvaltaa suhteessa Valko-Venäjään Lukašenka on edistänyt aktiivisesti yhteistyötä sekä läntisen Euroopan että Kiinan kanssa.
Maan itäosiin on Snegovajan mukaan sijoitettu valkovenäläinen, yhdessä Kiinan kanssa valmistettu Polonez-ohjusjärjestelmä, jonka kantama ulottuu Venäjän Smolenskin ja Brjanskin alueiden sotilaskohteisiin Lounais-Venäjällä. Hän viittaa myös tietoihin, joiden mukaan valkovenäläiset erikoisjoukot ovat alkaneet valmistautua tavanomaiseen ja sissisotaan Valko-Venäjän omalla maaperällä.
