Entinen keskustan puheenjohtaja, nyt tähtiliikkeensä ehdokkaana vain 1235 ääntä eduskuntavaaleissa saanut Paavo Väyrynen kirjoittaa blogissaan keskustan romahduksesta. Se ei johtunut hänen mukaansa hallitusvastuusta vaan keskustan oman äänestäjäkunnan enemmistölle vieraasta linjasta.
– Keskusta nousi vuoden 1970 murskatappion jälkeen aatteellisella tahtopolitiikalla 1980-luvun lopulla Suomen suurimmaksi puolueeksi. Kannoin tästä päävastuun ensin varapuheenjohtajana ja sitten puheenjohtajana. Puolue toteutti talonpoikaisiin juuriinsa nojautuvaa alkiolaista ihmisyysaatetta. Politiikassa oli kekkoslainen linja, Paavo Väyrynen toteaa.
– Samaan aikaan mukaan tuli uusi nuorten sukupolvi, jonka johtajat – Olli Rehn, Mari Kiviniemi ja Anu Vehviläinen – kutsuivat itseään keskustaliberaaleiksi ja ryhtyivät muuttamaan keskustaa liberaalipuolueeksi.
Hänen mukaansa ”liberaalit saivat ensimmäisen kerran yliotteen vuoden 2010 Lahden puoluekokouksessa, jossa Mari Kiviniemi valittiin puheenjohtajaksi ja Timo Laaninen puoluesihteeriksi. Liberaalin linjansa vuoksi puolue menetti äänestäjien luottamuksen, ja koki vielä suuremman tappion kuin vuonna 1970″.
– Luottamus palautettiin vuoden 2012 presidentinvaaleissa, joihin tulin ehdolle puolueen johdon tiukasta vastustuksesta huolimatta.
Juha Sipilä valitsi Väyrysen mukaan omaan hallitusryhmäänsä ”vain kokoomusta lähellä olevia liberaaleja, joukkoon yhden kokoomuslaisenkin”.
– Yritin vaikuttaa puoluehallituksen ja sen työvaliokunnan kautta, mutta mielipiteilleni ei annettu mitään arvoa. Marraskuussa katkesi yhteys puheenjohtajaan.
– Jos olisin ollut kymmenen vuotta nuorempi, olisin voinut antaa Sipilän ajaa puolueen karille ja ryhtyä sen jälkeen sitä jälleen nostamaan. Toisaalta edessä oli vielä lähes neljä vuotta politiikkaa, joka veisi Suomea aivan väärään suuntaan, Väyrynen toteaa.
