Gastroenterologisen kirurgian ja akuuttilääketieteen erikoislääkäri Heidi Wikströmin mukaan suomalaisia aborttiasenteita olisi syytä tarkastella kriittisesti.
– Raskaudenkeskeytyksiä tehdään meillä kansainvälisesti vertaillen vähän, mutta toisaalta 92 prosenttia keskeytyksistä tehdään niin sanotuin sosiaalisin perustein. Julkisessa keskustelussa asiaa lähestytään lähes yksinomaan yhdestä, joskin hyvin tärkeästä näkökulmasta, joka on naisten itsemääräämisoikeus, Wikström kirjoittaa Lääkärilehden kolumnissaan.
– Ajattelen, että tätä näkökulmaa ei ole syytä lainsäädäntöä muuttamalla horjuttaa, vaikkakaan sosiaaliset syyt, kuten perheen huono taloudellinen tilanne, eivät mielestäni ole riittävän painava peruste raskaudenkeskeytykselle.
Wikström huomauttaa, että keskustelussa käytetyt sanat kertovat asenteista ja toisaalta myös muokkaavat niitä.
– Onko 31. raskausviikolla syntynyt 18-trisomiaa sairastava kuolemansairas vastasyntynyt vauva? On varmasti kaikkien mielestä. Entäpä melkein sama olento 10 viikkoa aiemmin, vielä äitinsä kohdussa? Mikä hän/se silloin on? Vaikuttaako se, onko raskaus toivottu siihen, ketä kutsutaan vauvaksi ja ketä raskausmateriaaliksi?
Aborttikeskustelussa käytetään yleisesti inhimillisyyden ja ihmisoikeuksien kaltaisia termejä. Perustavin näistä oikeuksista on Heidi Wikströmin mukaan oikeus omaan henkeensä, eli oikeus elää.
– Abortissa tämä oikeus evätään. Voidaan kiistellä siitä, onko sen-ja-sen ikäinen alkio/sikiö ihminen, mutta on selvää, että vain kuukausien kuluttua, jos kaikki menee hyvin, maailmassa on yksi ihminen enemmän. Miksi tulevaisuudella ei tässä tilanteessa ole juurikaan arvoa?
– Puhummehan me muissa yhteyksissä tulevista sukupolvista. Esimerkiksi silloin, kun haluamme vaikkapa säästää luontoa lapsenlapsillemme, vaikka itsellämme olisi vasta kouluikäisiä jälkeläisiä. Nämä lapsenlapset ovat olennaisesti teoreettisempia kuin kohdussa elävä sikiö, he ovat olemassa vain haaveissamme.
”Tärkeintä on luottaa ihmisten oikeustajuun”
Wikström painottaa, että jokaisella pitäisi olla oikeus päättää omasta kehostaan.
– Näinhän asia intuitiivisesti on, mutta maailma on kaikkea muuta kuin täydellinen. Niinpä toisinaan syntyy tilanteita, joissa sikiön ja naisen edut ovat vastakkaiset. Kumman etu asetetaan etusijalle missäkin tilanteessa, ja mikä lopulta on vaikkapa teininä raskaaksi tulleen nuoren loppuelämän kannalta paras ratkaisu?
– Minusta täytyy kuitenkin luottaa ihmisten oikeudentajuun ja harkintakykyyn, ja lopullinen päätös tässä asiassa kuuluu raskaana olevalle naiselle. Ajattelen, että avoin, vaikeita yksityiskohtia kaihtamaton keskustelu voisi muuttaa yleistä mielipidettä aborttikielteisemmäksi, sanan parhaassa merkityksessä. Uskon, että suomalaisista löytyy sydäntä arvostamaan ihmiselämää jo sen ollessa nupullaan äidin kohdussa ja että suhtautuminen vammaisina syntyviin lapsiin voi myös muuttua arvostavammaksi, Wikström kirjoittaa.
