Presidentti Vladimir Putin on hyväksynyt kesäkuun alussa ydinpelotetta koskevan asiakirjan. Se oikeuttaa hänet käyttämään ydinaseita vastauksena ”mahdollisen vastustajan” Venäjän kriittiseen infrastruktuuriin joko ydinasein tai tavanomaisin asein kohdistamaan uhkaan.
Vaikka asiakirja on lähtökohdiltaan näennäisesti puolustuksellinen, siinä määritelty uhkien kirjo on puolalaistutkija Marek Menkiszakin mukaan silmiinpistävän laaja.
– Ohjuspuolustusjärjestelmien, ballististen ohjusten ja jopa taistelulennokkien sijoittaminen kuuluvat mainittujen kriittisten uhkien joukkoon, kuten myös maa- ja merivoimien joukkojen sijoittaminen Venäjän ja sen liittolaisten alueiden läheisyyteen erityisesti silloin, jos ne on varustettu ydinaseiden käyttöön soveltuvalla kalustolla, Puolan itätutkimuksen instituutin Venäjä-osastoa johtava Marek Menkiszak sanoo brittiläisen Royal United Services Instituten (RUSI) julkaisemassa artikkelissa.
Listan valossa on aivan ilmeistä, että Venäjä voisi vastata ydinasein moniin potentiaalisiin toimiin, jos se pitää niitä mahdollisena sotilaallisena uhkana.
Sellaisia ovat USA:n risteilyohjusten mahdollinen sijoittaminen Eurooppaan, Aegis Ashore -ohjuspuolustusjärjestelmän aktivointi Puolassa, Naton ydinaseiden nykyistä laajempi sijoittelu, USA:n ja Naton harjoitusten ja partioinnin jatkaminen Itämerellä ja Mustallamerellä, Naton eteentyönnetyn läsnäolon (eFP) ja Yhdysvaltain pidäkealoitteen jatkaminen Naton itäisellä sivustalla sekä liittouman sotilaallisen suorituskyvyn kaikkinainen vahvistaminen, Menkiszak toteaa.
”Eivät ole hulluja”
Asiakirja viittaa Marek Menkiszakin mukaan siihen, että Venäjä saattaa jatkossa ilmoittaa mille tahansa valtiolle tai organisaatiolle valmiudestaan käyttää ydinaseita niitä vastaan.
– Tällaisen kytkennän luominen USA:n tai Naton sotilaallisen aktiviteetin ja Venäjän mahdollisen ydinasein tapahtuvan vastauksen välille on itse asiassa eräänlaista psykologista sodankäyntiä, hän sanoo.
– Sen tarkoituksena on saada Naton jäsenmaiden poliittiset eliitit ja laajempi yleisö huolestumaan siitä, että liittouman mikä tahansa toimi – olipa se miten puolustuksellinen hyvänsä – saattaa johtaa Kuuban kriisin kaltaiseen vastakkainasetteluun ja mahdolliseen ydinaseselkkaukseen, hän toteaa.
Asiakirja kuuluu Menkiszakin mukaan tavallaan samaan kategoriaan kuin muukin Kremlin harjoittama sanallinen uhkailu, ballististen ohjusten koelaukaisut ja laajamittaiset valmiusharjoitukset. Kyse on siis eräänlaisesta retorisesta pelotteesta.
– Meidän on parasta säilyttää malttimme ja jatkaa sitä, minkä uskomme olevan Euroopan turvallisuuden kannalta oikein. Venäläiset eivät nimittäin ole hulluja. He tiedostavat heikkoutensa ja laskevat aina toimiensa mahdolliset kustannukset ja hyödyt – eikä heillä ole halua aloittaa kolmatta maailmansotaa, Menkiszak päättelee.
