Koronakriisi saattaa jatkua vielä pitkää. Jotta onnistumme sen selättämisessä, eduskunnan ja suomalaisten on voitava luottaa kriisinhoitoa johtavaan ministeriin. Tämä luottamus ei saa horjua. Haluamme, että suomalaiset voivat ilman pienintäkään epäilyksen varjoa luottaa ministeriin, sosiaali- ja terveysministeriöön ja terveysviranomaisiin.
Varautumisesta
Kesän ajan sosiaali- ja terveysministeriöllä olisi ollut mahdollisuus rakentaa johtamisjärjestelmä ja säädöspohja, jotka mahdollistaisivat huomattavasti nykyistä kohdennetummat koronatoimet. Merkittävin esimerkki tästä on ravintoloihin kohdistuvat kaavamaiset rajoitustoimet, jotka maksavat suomalaiselle yhteiskunnalle miljoonia euroja ja pahimmillaan tuhansia työpaikkoja.
Kesän suvantovaiheen olisi voinut hyödyntää varmistamalla edellytykset käyttää nykyistä huomattavasti kohdennetumpia paikkakunta-, ravintolatyyppi- tai jopa ravintolakohtaisia rajoituksia. Ravintola-ala on syystä ollut laajasti tyytymätön hallituksen toimiin.
Viestinnästä
Kriisissä viestintä on tekoja. Hallituksen viestintä koskien koronakriisin hoitoa on ollut sekavaa ja luonut epävarmuutta vakauden sijaan. Hallitus linjaa, mutta kerta toisensa jälkeen ministeri Krista Kiuru (sd.) yllättää meidät poikkeavilla tulkinnoillaan.
Yksi kuvaava esimerkki tästä oli hallituksen neuvottelu matkustusrajoituksista, jossa hallitus ensin linjasi asian toisin kuin ministeri Kiuru tahtoi. Tämän jälkeen Kiuru käveli hallituksen linjauksen yli ministeriönsä toimilla.
Toinen vakava esimerkki hallituksen viestinnän ja koronatoimien valmistelun sekavuudesta ovat olleet uutiset siitä, ettei tieto kulje edes hallituksen sisällä. Elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk.) viimeviikkoisista lausunnoista kävi ilmi, ettei hänellä tai TEM:llä ollut mitään tietoa siitä, millaisia rajoitustoimia STM:ssä valmistellaan.
Räikein esimerkki on kuitenkin ministeri Kiurun tiedotustilaisuudessa esittämä pakkokaranteeni kaikille Suomeen tulijoille. Lainsäädännön rajoitteet eivät häirinneet Kiurun koronatoimien valmistelua. Myöhemmin selvisi, että tällaista mahdollisuutta ei lain mukaan ole. Tämän toi esiin muun muassa oikeuskansleri, jonka asiantuntemukseen Kiuru ja STM olisivat voineet nojata jo valmisteluvaiheessa.
Luottamuksesta
Kysymys on viime kädessä luottamuksessa. Voivatko kansalaiset luottaa siihen, että valtion johto, hallinto ja viranomaiset antavat sille rehellisen kuvan tilanteesta. Voivatko he uskoa, että asiantuntijat ja tässä tapauksessa erityisesti terveyden ja hyvinvoinnin korkeimmaksi asiantuntijaviranomaiseksi perustettu THL saavat toimia vapaasti omaan asiantuntemukseensa nojaten.
Näistä periaatteista ei voi poiketa edes kriisin keskellä – päinvastoin. Silloin jos koskaan luottamuksen säilyttäminen ja vahvistaminen on avainasemassa.
Viimeaikaiset uutiset ovat järkyttäneet tätä luottamusta. Olemme saaneet vahvistuksen raskauttaville epäilylle siitä, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta on ohjattu yksittäisten suositusten ja kirjoitusten tasolta. Poliittinen tarkoituksenmukaisuus on kävellyt asiantuntijatiedon yli. Tästä vastuussa on sosiaali- ja terveysministeriö ja viime kädessä sen työtä johtava perhe- ja peruspalveluministeri Kiuru.
Epäluottamuksesta
Kysymys on kokonaisuudesta. Toiseen aaltoon varautumisessa on ollut puutteita. Hallituksen ja ministeri Kiurun viestinnässä on ollut merkittäviä epäselvyyksiä. Viimeisimpänä ja raskaimpana asiana on tieto Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijaviestinnän rajoittamisesta viime keväänä.
Ministeri Kiuru vastaa sosiaali- ja terveysministeriön johtamisesta ja koronan hoidosta. Onkin selvää, että valtaosa näistä luottamusta rapauttavista ongelmista palautuvat ministeri Kiurun toimintaan. Kun luottamus rapautuu on ministerin kannettava poliittinen vastuu.
MIA LAIHO
Kansanedustaja (kok.), eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja
