”Kreikan rajat ovat EU:n ulkorajoja. Me suojelemme niitä.”
Näin totesi pääministeri Kyriakos Mitsotakis ilmoittaessaan, että Kreikka sulkee rajansa eikä ota turvapaikkahakemuksia vastaan maahan Turkista pyrkiviltä siirtolaisilta.
Päätös on herättänyt runsaasti keskustelua. Siirtolaisvirtaa on pidetty yleisesti Turkin järjestämänä hybridioperaationa, jolla pyritään vaikuttamaan Euroopan unioniin. YK:n pakolaisjärjestö on kuitenkin tuominnut päätöksen ja linjannut, ettei Kreikalla ole oikeutta lakata ottamasta vastaan turvapaikkahakemuksia.
Suomessa tilanne on jakanut puolueita. Helsingin Sanomien kyselyssä Kreikan linjaa tuetaan eniten perussuomalaisissa, kokoomuksessa ja nyt-liikkeessä. Hakemusten jäädyttämisen suhtautuvat kriittisimmin vihreät, vasemmistoliitto ja Rkp. Erityisen mielenkiintoisia ovat sisäministerin salkkua pitävän vihreiden kannat.
Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Emma Kari linjasi HS:lle puolueen edellyttävän, että kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista on pidettävä kiinni, ”vaikka tilanne olisi kuinka vaikea”. Hän viittasi YK:n pakolaisjärjestön kantaan.
Ehdoton vetoaminen oikeuteen tulla maahan hakemaan turvapaikkaa on helppoa silloin, kun tuhannet pyrkijät eivät ole omalla rajalla. Suomessa tällaisesta on saatu karvas maistiainen, joka kannattaisi pitää mielessä, kun pohditaan, kuinka vaikeita tilanteet voivatkaan olla.
Tiukka paikka
Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen totesi Verkkouutisten haastattelussa, että peli on voitava viheltää poikki tilanteessa, jossa naapuri käyttää ihmisten maahan työntämistä painostuksen välineenä. Jos turvapaikanhakua ei voi rajoittaa edes poikkeustilanteessa, antaa se Mykkäsen mukaan kortit Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoganin käteen. Mykkänen huomautti, että ”jossain toisessa tilanteessa” kortit olisivat Venäjän presidentti Vladimir Putinin käsissä.
Pohjoisessa Suomessa Sallan ja Raja-Joosepin raja-asemilla koettiin loppuvuodesta 2015 erikoinen ilmiö. Venäjältä saapui syyskuussa rajamiesten yllätykseksi viisi turvapaikanhakijaa. Viimeisen kolmen vuoden aikana näillä raja-asemilla oli tavattu tasan yksi turvapaikanhakija. Lokakuussa tulijoita oli 24, marraskuussa 208 ja joulukuussa 406. Tammikuussa 2016 turvapaikanhakijoita saapui jo 525 ja helmikuussa 564.
Sitten Suomi ja Venäjä solmivat väliaikaisen rajasopimuksen ja tulijoiden virta loppui kuin seinään. Sopimuksen perusteella rajanylitys Lapin itärajalla sallittiin vain suomalaisille, venäläisille ja valkovenäläisille. Tähän mennessä itärajalta oli tullut Suomeen marraskuun 2015 ja helmikuun 2016 välisenä aikana yhteensä yli 1[nbsp]700 turvapaikanhakijaa. He edustivat 36 eri kansalaisuutta. Rajasopimus päättyi vuoden 2016 lokakuussa. Tästä huolimatta tulijoita ei enää ole ollut.
Poikkeuksellista turvapaikanhakijapiikkiä syytettiin aikanaan Venäjän johdon tietoiseksi painostuskeinoksi. Esimerkiksi kokoomuksen europarlamentaarikko Petri Sarvamaa arvioi jo tammikuussa 2016, että kyse on Vladimir Putinin hyväksymästä turvallisuuspalvelu FSB:n operaatiosta, ja varoitti Venäjän kanssa tehtävien sopimusten seurauksista. FSB vastaa Venäjän rajavalvonnasta.
Kovan tilanteen yksityiskohdista tuli lisää virallista tietoa vasta viime vuonna ulkomaantoimittaja Nina Järvenkylän ja sisäministeriön ex-kansliapäällikkö Päivi Nergin kirjassa Tiukka paikka (Docendo). Kirjan mukaan tiedustelusta saatiin kuulla, että turvapaikanhakijoita kuljetettiin Venäjän Kantalahdessa sijaitsevaan hotelliin, josta he tulivat ensin pyörillä ja sitten käytetyillä Ladoilla kohti rajaa. ”Hämmentävän suuri osa” tulijoista oli tasavallan presidentti Sauli Niinistön saaman tiedon mukaan lähtöisin Moskovan rakennustyömailta.
Silloinen sisäministeri Petteri Orpo vahvisti kirjassa, että venäläiset organisoivat turvapaikanhakijoiden tulon itärajalle. Hänen mukaansa venäläisviranomaiset – ”oli kaikennäköistä porukkaa liikkeellä” – vaikuttivat turvapaikanhakijoiden tulon järjestelyihin. Hän ei kuitenkaan vieläkään voinut kertoa kaikkea tietämäänsä. Orpo kävi kahdesti FSB:n päämajassa Lubjankassa ja vei viestin siitä, ettei tilanne vaikuta myönteisesti Venäjä-kuvaan Suomessa. Presidentti Sauli Niinistö taas pyysi Putinia vaikuttamaan tilanteeseen. Lopulta sopimus saatiin aikaan.
Rajavartioston raja- ja meriosaston päällikkö, prikaatikenraali Pasi Kostamovaaran mukaan tilanne oli niin kova, että tammikuussa 2016 valmistauduttiin Suomen ja Venäjän maarajan repeämiseen.
Puolustaisiko hallitus Suomen rajaa?
Korulauseet ja ehdottomuus ovat helppoja niin kauan, kun uhattu raja ei ole oma.
Sisäministeri ja vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo tviittasi EU:n sisäministerikokouksen jälkeen, että EU-maiden on ”tuettava toisiaan ja puolustettava arvojaan”. EU:n ulkorajat ovat hänen mukaansa yhteisiä ja niitä valvotaan kansainvälisten sopimusten puitteissa.
– EU-maiden on autettava toisiaan tilanteissa, joissa ihmisten hätää yritetään käyttää hyväksi poliittisessa painostuksessa. Tästä on kyse viime päivien uutisissa, jotka kertovat tuhansien ihmisten kerääntymisestä Turkin ja Kreikan rajalle, Ohisalo totesi.
Hänen mukaansa ”alueella on kehittymässä humanitäärinen kriisi”.
Ministerikokous viestitti tukea Kreikalle ja antoi kannanoton, jossa tuomittiin Turkin toimet ja todettiin, ettei laittomia rajanylityksiä suvaita. Suoraa hyväksyntää Kreikan rajan sulkemiselle ei ole annettu.
Sisäministerin varsinainen kanta Kreikan toimintaan ei ole tullut täysin selväksi. Ohisalon mukaan Suomi tukee Kreikkaa ”kv-oikeutta ja ihmisoikeuksia kunnioittavassa rajavalvonnassa ja humanitaarisen kriisin lievittämisessä”. Tällä ei oletettavasti viitata turvapaikkahakemusten torppaamiseen ja siirtolaisjoukkojen hajottamiseen kyynelkaasulla.
Rajavalvonnan tehtävänä on sisäministerin mukaan ”mahdollistaa sujuva ja turvallinen rajanylitysliikenne ja saattaa luvattomasti rajan ylittäneet asianmukaiseen viranomaisprosessiin, kuten esimerkiksi turvapaikkaprosessiin”.
Kerrataanpa.
Sekä sisäministeri että vihreä eduskuntaryhmä ovat julkisten kannanottojensa perusteella sitä mieltä, että tuki Kreikalle tarkoittaa lähinnä apua suurten siirtolaismäärien vastaanottamiseen ja saattamiseen turvapaikkamenettelyn piiriin EU-alueella. Turvapaikkahakemuksien vastaanottamista ei taas ilmeisesti tule voida estää EU:n ulkorajalla edes tilanteessa, jossa kyseessä on naapurimaan hybridioperaatio. Tämän soisi herättävän vakavaa huolta Suomessa, jonka pitkän EU-ulkorajan repeämistä pelättiin jo 1[nbsp]700 turvapaikanhakijan edessä.
Hyvällä tahdolla voidaan toivoa, että ehdottomat ja tilanteen erityispiirteet sivuuttavat näkemykset ovat poliittista retoriikkaa omille kannattajille. Mikäli näin ei kuitenkaan ole, on pakko esittää kaksi kysymystä. Avattaisiinko 1[nbsp]340 kilometrin itäraja turvapaikanhakijoille, jos Kreikan tilanne toistuisi meillä, ja odottaako Suomen hallitus saavansa EU:lta tukea rajansa sulkemiseen, jos sitä ei nyt heru Kreikalle.
”Suomen rajat ovat EU:n ulkorajoja. Me suojelemme niitä.”
Jos naapuri päättäisi panna toden teolla toimeen talvella 2015-2016 testaamansa operaation, tällaista lausuntoa Suomen sisäministeriltä toivoisi. Nykytiedon valossa siihen on kuitenkin vaikea uskoa.
