Omaisuudensuojaperiaatteen mukaan pakkolunastuksia ei saa tehdä ansaintamielessä. LEHTIKUVA / RONI REKOMAA

Ministeriö kehottaa kuntia ansaitsemaan pakkolunastuksilla

Oppaassa eritellään tarkasti, miten kunnat voivat tehdä pakkolunastuksilla voittoa.

Ympäristöministeriö, Kuntaliitto ja kuusi kaupunkia kehottavat Maapoliittiset toimintatavat ja kuntatalous – tietoa kuntapäättäjilleoppaassaan käyttämään rohkeasti kiinteistöjen pakkolunastusta keinona ansaita kunnalle rahaa vapaaehtoisten maanhankintasopimusten sijaan.

Omaisuudensuojaperiaatteen mukaan pakkolunastuksia ei saa tehdä ansaintamielessä.  Ympäristöministeriön oppaassa on kuitenkin lueteltu konkreettisia esimerkkilaskelmia maankäyttöhankkeiden taloudellisista vaikutuksista kuntatalouteen.

Esimerkissä Järvenpään Lepolan omakoti-, rivitalo- ja pienkerrostaloalueen 23 hehtaarin raakamaan hankintamenot maksavat kunnalle 0,9 miljoonaa euroa lunastuksessa. Kunta saa tontinmyyntituloa 46 200 kerrosneliömetristä 14,8 miljoonaa euroa eli kaava tuo nettotuloa kunnalle noin 14 miljoonaa.

Jos puolet alueen arvonnoususta olisi ohjattu maanomistajalle maankäyttösopimuksella, kunnalta jäisi saamatta noin puolet myyntitulosta eli 7 miljoonaa euroa.

– Maankäyttösopimuksilla kunta olisi voinut kattaa alueen kunnallistekniikan rakentamiskustannukset (5,9 milj. euroa) ja osan (1,1 milj. euroa) alueen muun palvelurakentamisen kustannuksista. —> Kunnalta olisi kuitenkin jäänyt saamatta n. 7 milj. euron maanmyyntitulot, jotka olisi voitu käyttää alueen rakentamiseen, oppaassa kerrotaan.

– Maankäyttösopimuksia käytettäessä kunnalta jäisi saamatta yhteensä 8,5 miljoonaa euroa tontinmyyntituloja.

Tampereen Vuoreksessa pakkolunastusten kerrotaan tuoneen kunnille lisätuloa 34 miljoonaa euroa, Siilinjärven Vuorelassa 1,3 miljoonaa ja Harjamäessä 0,6 miljoonaa.

”Jo kunnan valmius lunastuksiin johtaa usein kauppaan”

Raakamaan osalta lunastusta ovat oppaan mukaan käyttäneet 1990-luvun alun jälkeen ainakin Oulu, Haukipudas, Tampere, Pirkkala, Ylöjärvi, Pattijoki, Raisio, Pori, Kempele, Kaarina, Kuusankoski, Joensuu, Tuusula, Kuopio, Järvenpää, Mäntsälä, Sipoo ja Jämsänkoski.

Oppaassa on esimerkkejä useiden kuntien todellisista maan hankintatapauksista. Esimerkiksi Espoon vuoden 2006 asuntomessualueen kerrotaan saaneen hankittua ”vapaaehtoisin kaupoin messujen toteuttamisen vaatimassa aikataulussa sen johdosta, että kaupunki päätti hakea lunastusta alueen saamiseksi suunniteltuun käyttöön”.

– Etuostolaki antaa kunnalle mahdollisuuden väliintuloon sellaisten alueiden kaupoissa, jotka ovat tarpeen kunnan yhdyskuntarakentamista varten. Kunnan on mahdollisuutta käyttäessään syytä varmistaa, ettei maasta makseta ylihintaa. Ylihintatilanteessa kunta voi harkita lunastuksen käyttöä etuoston sijaan, Oppaassa neuvotaan.

– Vapaaehtoisen kaupan syntymisen esteenä on lähes aina erimielisyys maan hinnasta. Lunastuksessa raakamaasta maksetaan puolueettoman lunastustoimikunnan määräämä käypä hinta, joka perustuu alueella tehtyihin vertailukelpoisiin maakauppoihin. Oikein ajoitettuna lunastus ei viivytä alueiden käyttöönottoa. Jo kunnan valmius käyttää lunastusta johtaa usein vapaaehtoiseen kauppaan.

Asiasta uutisoi ensin Maaseudun tulevaisuus.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt