Kevään vaaleissa varhaiskasvatukseen kohdistuu monia paineita. Perutaanko subjektiivisen oikeuden rajaus? Miten turvataan riittävän pienet ryhmät? Miten varhaiskasvatuksen maksuttomuus etenee ja lisääntykö osallistuminen siihen?
Varhaiskasvatus ei enää ole sosiaalipalvelu tai vain vanhempien työnteon mahdollistava lastenhoitopalvelu. Oikeus varhaiskasvatukseen on säädetty nyt lapsen oikeudeksi ja näin ensimmäiseksi vaiheeksi lapsen kasvatus- ja koulutuspolkua. Varhaiskasvatus ei vielä kuulu sivistyksellisiin perusoikeuksiin, mutta tulevaisuudessa toivoisin niin tapahtuvan.
Perusopetuslaissa on linjattu, että opetusta ei saa järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. Varhaiskasvatuslaissa ei tällaista säätelyä enää ole, vaikka alunperin niin säädettiin vuonna 1973. Yhdeksi periaatteelliseksi kysymykseksi nousee, voiko suomalaisen koulutusjärjestelmän ensimmäinen vaihe olla voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa, kun muilla koulutusasteilla voitontavoittelu on rajattu pois.
Yksityiset päiväkotiketjut voimakkaassa kasvussa
Monien kuntien tavoitteena on lisätä yksityisten tuottamien varhaiskasvatuspalvelujen osuutta. Myös opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksessä (OKM, 2017:3) yksityisten varhaiskasvatuspalvelujen arvioidaan lisääntyvän tulevaisuudessa. Kunnat tukeutuvat yksityiseen varhaiskasvatukseen taloudellisista syistä ja siksi, että sen avulla varhaiskasvatuksen tarpeiden muutoksiin pystytään vastaamaan. Yksityisen varhaiskasvatuksen piirissä olevien lasten määrä oli vuonna 2017 jo lähes 45[nbsp]000 lasta.
Yksityistä varhaiskasvatusta ovat perinteisesti tarjonneet pienet, paikalliset yrittäjät ja vanhempien yhdistykset, joiden toiminta on täydentänyt kunnallista palvelua. Viime vuosina tilanne on radikaalisti muuttunut, sillä suuret päiväkotiketjut ovat kasvattaneet toimintaansa voimakkaasti. Niiden omistajina on myös pääomasijoittajia. Alan yritysten työllisyys oli yli kaksinkertaistunut vuosina 2007–16 ja liikevaihdon määrä kolminkertaistunut.
Osassa kunnista yksityistä varhaiskasvatusta ei ole lainkaan, mutta joissakin kunnissa sen osuus on jo yli 40 prosenttia (esim. Oulu ja Rovaniemi). Hiljattain eräässä kunnassa päätettiin ulkoistaa vastuu koko varhaiskasvatuksesta ja esiopetuksesta perusopetuksen iltapäivätoiminta mukaan lukien yksityiselle, kaupalliselle toimijalle.
Vaikka perheitä voidaan ohjata myös yksityisen palvelun pariin, vanhemmilla on lain mukaan aina oikeus valita lapselleen kunnallinen varhaiskasvatuspaikka. Kunnat itse arvioivat varhaiskasvatuksen laadun yksityisissä palveluissa vaihtelevan. Yksityisten varhaiskasvatuspalvelujen valvominen koettiin kunnissa haastavana (OKM 2017:3). Yksityistä varhaiskasvatusta tuetaan Kelan maksamalla yksityisen hoidon tuella tai kunnan maksamalla palvelusetelillä. Yksityinen päiväkoti saa itse määritellä asiakasmaksunsa.
Varhaiskasvatuksen arvoperustaa puolustettava
Kuluneella hallituskaudella varhaiskasvatuksesta on tehty entistäkin tiiviimpi osa koko koulutusjärjestelmää ja Juha Sipilän hallituksen tavoitteena on ollut lasten varhaiskasvatukseen osallistumisen selkeä kasvu. Maksutonta varhaiskasvatusta viisivuotiaille kokeillaan jo 20 kunnassa samalla kun selvitetään maksuttoman esiopetuksen laajentamista kaksivuotiseksi, alkamaan jo sinä vuonna kun lapsi täyttää viisi vuotta. Tämä on ollut erinomaista.
Samaan aikaan käynnissä ollut yksityisen varhaiskasvatuksen kasvu on myös ollut julkisesti tuettua eli poliittisen prosessin tulos, mutta siitä on päätetty kuntatasolla. Varhaiskasvatuksen markkinaehtoistumista, kasvatus- ja koulutuspalveluissa voittoa tavoittelevan toiminnan salliminen sekä varhaiskasvatuksessa mahdollisesti segregoiviin ja erilaistuviin palveluihin ohjaava kehitys ei kuitenkaan ole valtakunnan politiikassa noussut vahvasti esiin arvokeskustelun aiheeksi.
Yksityisten varhaiskasvatuspalvelujen voimakas markkinointi sekä huoltajien taloudellisesti erilaiset olosuhteet saattavat vauhdittaa lasten varhaiskasvatuspalveluihin valikoitumisen kautta yhä aiemmin ja vahvemmin tapahtuvaa yhteiskunnan polarisaatiota. Se voi johtaa siihen, että kuntien omiin varhaiskasvatuspalveluihin jäävät erityistä tukea tarvitsevat lapset sekä perheet, joiden taloudellinen asema on heikompi. Näin perheiden eriarvoistuminen ja valikoituminen alkaa yhä aiemmin lapsen elämässä.
Yhteiskunnan tulisi olla hereillä yksityisen varhaiskasvatuksen osuuden kasvamisesta. Kasvatus- ja koulutuspalveluiden voittoa tavoittelemattomuudesta on pidettävä kiinni ja tähän suuntaan on siirryttävä myös varhaiskasvatuksessa.
