Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola kirjoittaa Ilta-Sanomissa julkaistussa kolumnissaan, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan voi johtua kahdesta eri tilannekuvasta.
Ensimmäinen näistä on se, että Venäjä pyrkii kumoamaan kylmän sodan jälkeen vakiintuneen turvallisuusjärjestyksen, ja että maalla on nyt samanlaista voimaa kuin Neuvostoliitolla aikanaan.
– Totta onkin, että Venäjä kyllä kykenee määrittelemään pelin säännöt. Ydinaseiden aikakaudella häikäilemättömämpi ydinasevalta pystyy pitämään konventionaalisessa sodassa aloitteen itsellään, muiden pyrkiessä rajoittamaa sotaa, estämään eskalaatiota, Aaltola sanoo.
Optimistisempi, ja hänen mukaansa todennäköisempi, tilannekuva on se, että Venäjä pyrkii yhdessä yksittäisessä sodassa liittämään Valko-Venäjän itseensä ja poistamaan uhan, jonka maa kokee Ukrainan itselleen aiheuttavan. Laajamittaiseen Euroopan haastamiseen sillä ei ole resursseja.
– Yhtäältä se pyrkii konkreettiseen ratkaisuun länsirajallaan keskisemmässä Euroopassa. Toisaalta se pyrkii tekemään tästä ennaltaehkäisevän esimerkkitapauksen, jotta sen ”ääntä” kuunnellaan herkällä korvalla, Aaltola pohtii.
Näiden lisäksi hän näkee sodalla olevan Venäjän sisäisesti kahdenlaisia vaikutuksia.
– Se ruokkii kapinahenkeä vallan ytimessä. Valtaan saattaa nousta joku, joka olisi ollut tehokkaampi ja päättäväisempi, kuin heikkouden hetken luonut presidentti, Aaltola kirjoittaa.
Samalla maan kaupunkeihin syntyy sodan aiheuttaman taloudellisen alamäen vuoksi katkeraa Kreml-kritiikkiä, joka jää kytemään mahdollisesti pitkäksikin aikaa.
– Syntyy levoton jakso Venäjällä. Ehkei se kykene enää projisoimaan voimaa ulospäin, koska operaatio Ukrainassakin oli kovin vaivalloinen. Se voi kääntyä vuosiksi sisäänpäin.
