Voiko olla törkeämpää kuin tulla apua tarvitsevana maahan ja tehdä raakoja rikoksia kantaväestöä kohtaan? Ei, sitä ei pidä hyväksyä ja asialle voi myös oikeasti tehdä jotain.
Millään keinoin ei rikollisuutta voi kitkeä yhteiskunnasta kokonaan, mutta huomiota herättävän laaja maahanmuuttajataustaisten henkilöiden syyllistyminen rikoksiin on ihmisille syystäkin vaikea pala.
Tiukka lakiin ja yhdessä sovittuihin käytäntöihin perustuva linja maahanmuutossa on hyväksi kotimaan väestölle ja maahanmuuttajille itselleen. Ihmisten oikeudentunto edellyttää lisäksi sitä, että maahan tulevat osoittavat kunnollisuutensa.
Ongelmana ovat olleet käytännöt, jotka meillä Suomessa eivät ole toimineet tehokkaasti ja toivotulla tavalla, erityisesti rikoksiin syyllistyneiden maahanmuuttajien karkottamisessa. Tanska on paininut samojen ongelmien kanssa ja hakee niihin nyt melko uniikkia ratkaisua. Tanskan uudessa mallissa rikoksesta tuomitut turvapaikanhakijat siirrettäisiin eristetylle saarelle, josta tulisi ”lähtökeskus” näille rikollisille. Näin heitä kyettäisiin kontrolloimaan tarkasti ja pystyttäisiin varmistamaan, että paluu kotimaahan onnistuu mahdollisimman sujuvasti.
Emme Suomessa välttämättä tarvitse saarta, mutta riittävä etäisyys muuhun yhteiskuntaan järjestynee Suomen kaltaisessa harvaan asutussa maassa. Olennaista on, että turvapaikanhakijoiden tekemien rikosten, joista voidaan tuomita vankeutta, tulee johtaa automaattisesti karkotukseen Suomesta. Jos se ei ole välittömästi mahdollista, kulkee heidän tiensä tällaisen ”saaren” kautta.
Yhtä lailla pitää pitää huolta, että vaaralliseksi tiedetyt henkilöt eivät pääse asettumaan Suomeen laittomina maahanmuuttajina. Heidän paikkansa on saaressa ja sitten pois.
Turvallisuuspohjaisen maahanmuuttopolitiikan rakentamisessa ei ole kyse pelkästään yksilöistä. Mikäli instituutiot, kuten moskeijat syyllistyvät toiminnassaan vihasaarnoihin ja ohittavat Suomen lait omillaan, suljetaan niiden ovet.
Meille Suomalaisille on itsestään selvää, että aidosti hädässä olevia autetaan. Yhtä lailla meille on selvää, että rikoksista seuraa rangaistus, joka tuntuu. Laitonta maahanmuuttoa ja siihen liittyvää rikollisuutta tai vihaa ei tarvitse hyväksyä missään olosuhteissa.
Suomen tulee luoda malli, jossa ihmisiä autetaan akuutissa hädässä ja palkitaan työstä, yrittämisestä ja sopeutumisesta yhteiskuntaamme. Vastaavasti meidän pitää olla valmiita rankaisemaan rikollisia oikeudenmukaisesti ja nopeasti.
Sveitsissä tämä on ymmärretty. Kansallisuuden saaminen on vaikea ja pitkä prosessi. Jos rötöstelee, joutuu pois. Keskeinen osa Sveitsin turvapaikkajärjestelmää on se, että turvapaikka on voimassa vain niin kauan kuin olosuhteet estävät kotiinpaluun. Kansainvälisen suojelun perusteella oleskelulupa myönnetään vain vuodeksi kerrallaan. Kun tilanne kotimaassa rauhoittuu, on kotiinpaluun aika. Jos turvapaikalla maassa oleva työllistyy, hän voi tietenkin jatkaa oleskelua maassa työluvalla. Tämä järjestelmä on kannustava.
Sama käytäntö pitää ottaa käyttöön Suomessakin. Esimerkiksi Somalia on suurimmalta osin turvallinen, joten oleskeluluvat kansainvälisen suojelun perusteella voidaan lopettaa. Mutta kuten Sveitsissä, kenellä tahansa pitää olla mahdollisuus jäädä maahan, jos on työpaikka. Tämä pätee toki Suomeenkin, mutta aidot kannusteet tehdä kaikkensa työpaikan eteen syntyvät, jos tosiasiassa oleskelulupia ei jatketa kansainvälisen suojelun perusteella, kun olot rauhoittuvat.
Jokainen tietää, että maassa voi saavuttaa ilman korkeaa koulutustakin erinomaisen elintason, jos on ahkera, mutta jos ei ole kunnolla, joutuu palaamaan kotiin. Samaten olennainen osa Sveitsin kannustavassa maahanmuuttoideologiassa on se, että kansallisuuden saaminen on kovan työn takana. Sveitsissä on pitänyt asua yhtäjaksoisesti kymmenen vuotta, että kansalaisuuden voi saada (tietyin poikkeuksin). Kansalaisuuden saaminen edellyttää, että viimeiset kolme vuotta on pitänyt kyetä elättämään itse itsensä tai saadut sosiaalituet pitää maksaa takaisin.
Kansalaisuuden saaminen edellyttää integroitumista yhteiskuntaan mitä tulee kielen ja tapakulttuurin osaamiseen. Maassa maan tavalla on hyvä periaate. Tästä pitäisi ottaa mallia Suomessakin. Kansalaisuuden saaminen on palkinto hyvästä työstä. Silloin maahanmuuttajalla on aidot kannusteet pitää huolta siitä, että tekee töitä osoittaakseen kansalaisuuskelpoisuutensa. Tämä hyödyttää ennen kaikkea maahanmuuttajia, joista tulee yhteiskunnan hyväksyttyjä ja tärkeitä jäseniä.
Kun meillä on selkeät, tiukat, mutta reilut säännöt kuinka maassamme toimitaan hyödyttää se suomalaista yhteiskuntaa kokonaisuutena, mutta myös kunniallisia maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita, jotka haluavat maassamme luoda uuden ja hyvän elämän itselleen, sekä perheilleen.
