Turve on tunnekysymys sitä vastustaville. Minun mielestäni turpeen käyttöä puolustavat turvautuvat faktoihin. Tunteilla kuitenkin on kuitenkin Arkadianmäellä suurempi painoarvo kuin laskutikulla. Turve on Suomen öljy, kansallisvaranto, joka ei käyttämällä lopu.

Turpeen käytön alasajo alkoi valiokunnassa 2002 Lipposen hallituksen ollessa vallassa. Koska eduskunnassa äänet menivät tasan, päätös ratkaistiin arvalla.

Avataan hiukan, kuinka kallis arpalipuke oli.

Suomessa on turvetta kymmenen miljoonaa hehtaaria, 4,2 miljoonaa hehtaaria on suojeltua, 1,2 miljoonaa hehtaaria soveltuu tuotantokäyttöön. Tuotannossa on ollut vain 0,6 prosenttia koko Suomen turvealasta, 60 000 hehtaaria.

Uutta turvetta syntyy puoli millimetriä joka vuosi. Geologisen tutkimuslaitoksen mukaan Suomen soissa makaa energiaa 13 000 terawattitunnin (13 miljardia megawattituntia) edestä. Siitä otetaan käyttöön parinkymmenen terawattitunnin edestä vuodessa, eli kuudessadasviideskymmenesosa (1/650).

Jos tämä hinnoiteltaisiin kivihiilen satamahinnan mukaan niin turvevarojemme arvo olisi 130 miljardia euroa. Pörssisähkön hinnalla turvevarallisuutemme olisi 390 miljardia euroa.

Turvevarojemme energia vastaa 1 100 miljoonaa öljytonnia, kaksinkertaisesti Pohjanmeren öljyvaroihin verrattuna.

Edullista polttoainetta

Suomessa voitaisiin lisätä 2,7-kertainen määrä turvetta energiatuotantoon ilman, että turpeen pääomaan kosketaan. Siitä piisaisi energiaa 300 – 400 vuodeksi.

Kaiken lisäksi turve on edullisinta polttoainetta. Siitä on tehty kaksinkertaistamalla verotus, liki tuplaten kalliimpaa. Turvemegawatin hinta on laitokselle toimitettuna 13 – 15 euroa.

Päästömaksut 10 euroa/Mwh ja energiavero 5,7euroa/Mwh tuplaavat sen hinnan. Kun turve on uusiutumaton, veronmaksajien maksamat päästömaksut katoavat.

Tällä hetkellä on edullisempaa polttaa hyvää sellupuuta kuin turvetta. Jos turpeen resurssit olisi otettu käyttöön, Suomen ei olisi tarvinnut myydä valtion omaisuuttaan.

Päästöoikeuksien maksut ja verot ovat maksaneet 100 miljoonaa euroa suomalaisille veronmaksajille. Kolmessa vuodessa saman verran kuin mitä saatiin valtionyhtiö Kemiran myynnistä.

Voimala seisoo kylmänä

Mantra, että turvetuotanto pilaa vesistöjä, elää edelleen poliitikkojen ja luonnonsuojelijoiden piirissä. GTK osoitti vertaisarvioidulla tutkimuksellaan, että turvetuotanto ei pilaa vesistöjä.

Usein unohdetaan näissä tunnepohjaisissa näkemyksissä, miten tärkeä polttoaine turve on. Tarvitaan kaksi kylmää talvea, jotta tämä asia ymmärretään.

Suomalaisen insinööritaidon riemuvoitto, CHP-laitos tuottaa sekä lämpöä että sähköä. Kun kylmällä tuotetaan enemmän lämpöä, syntyy myös enemmän sähköä. CHP-laitos on itsestään säätyvä tarpeen mukaan.

Yksi suurimmista turvevoimaloista, Haapaveden Kanteleen voimalaitos seisoo nyt kylmänä. Se käytti ennen turpeen alasajoa miljoona turvekuutiota vuodessa.

Turve on myös logistisesti erinomainen polttoaine. Turve on aumassa valmiina noudettavaksi suoraan polttoon. Turve ei tarvitse myöskään samanlaista tuotantoprosessia kuin esimerkiksi puu. Se kuivatetaan tulli- ja aurinkoenergialla, jonka jälkeen se on valmista polttoainetta.

Polttoturpeen tuotantoketjussa ei käytetä kuin neljä prosenttia ulkopuolisia fossiilisia polttoaineita, dieseliä, tuotantoon ja kuljetukseen.

Taitaa olla tästä kulmasta ympäristöystävällisintä polttoainetta.

Ilmasto on globaali. Turve on muissa maissa, kuten Ruotsissa ja Baltiassa luokiteltu uusiutuvaksi.

Ruotsin ja Suomen ilmakehässä ei ole raja-aitaa, jonka toisella puolella turve on uusiutuva, toisella puolella ei.

Faktoilla ei tunnu olevan merkitystä.  Suomea pitäisi johtaa laskutikulla, eikä arpomalla.