Huomenna torstaina alkava EU:n huippukokous keskittyy talous- ja rahaliitto EMU:n uudistamiseen.
Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) mukaan on tärkeää, että talous- ja rahaliiton hauraat kohdat korjataan.
Pankkiunionin rakentaminen käynnistettiin kesällä 2012. Pankkiunionin puuttuva pilari on yhä yhteinen talletussuoja, jonka on oltava riittävän vahva ylläpitämään luottamusta huonoinakin aikoina.
– Yhteiseen talletussuojaan voimme mennä, kun sovitut toimet pankkisektorin riskien vähentämiseksi on tehty, Sipilä linjaa Lännen Median lehdille kirjoittamassaan puheenvuorossa.
Riskien vähentämiseksi on löydettävä ratkaisu kriisin ajalta periytyviin ongelmiin, kuten ongelmaluottojen suureen määrään ja niiden systemaattiseen supistamiseen.
Sipilän mukaan periytyviä kansallisia pankkiongelmia ei pidä sälyttää euroalueen yhteiselle vastuulle, vaan kukin maa ratkokoon ne itse.
– Tähän viime aikojen ratkaisut esimerkiksi Espanjassa ovat tähdänneet. Lisäksi valtioiden ja pankkien välinen kohtalonyhteys on katkaistava, ja sijoittajavastuuta on toteutettava pankkikriisien hoidossa täysimääräisesti.
Nimilappua tärkeämpää on, mitä EVM tekee
Monet kaavailevat vuonna 2012 perustetusta Euroopan vakausmekanismista (EVM) ”Euroopan valuuttarahastoa”. Sipilän mielestä nimilappua tärkeämpää on, mitä EVM tekee.
– Olennaista on vahvistaa sen toimintakykyä markkinapaniikkien ja kriisinehkäisyn varalta. EVM:n kykyä toimia joustavasti tehtävässään, esimerkiksi IMF:n käyttämillä valmiusluotoilla, on syytä vahvistaa.
Sipilän mukaan rahoituskriisien taustalta löytyy yleensä merkittävä makrotalouden epätasapaino, kuten kilpailukyvyn menetys ja/tai vaihtotaseen alijäämä. Epätasapainojen ehkäisemiseksi tarvitaan Sipilän mielestä jäsenvaltioiden talouspolitiikan seurantaa, jota on syytä yksinkertaistaa ja kohdentaa paremmin reformeja tukevaksi.
Sipilän mielestä vastakkainasettelu sääntöihin ja markkinakuriin perustuvien strategioiden välillä on liioiteltu. Hänen mielestään tarvitaan sekä sääntöjä että markkinakuria.
– Sääntöjen olisi pystyttävä normaalioloissa pitämään euroalueen maiden taloudenpito niin terveellä kannalla, että markkinakurin ja velkajärjestelyjen rooliksi jäisi toimia hyödyllisenä pelotteena, johon tarvitsisi turvautua äärimmäisen harvoin.
– Ääripäiden välillä on realistinen kolmas tie: rahaliitto, jossa kaikkien osapuolten oma vastuu korostuu, ja se on samalla ehto yhteisten toimien lisäämiselle, Sipilä linjaa.
