– Jotta laaja valinnanvapaus voidaan johdonmukaisesti toteuttaa, se edellyttää yhtiöittämistä, alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti sanoo Verkkouutisille. Pöysti johtaa sote-uudistuksen valmistelua.
Pöystin mukaan sote-uudistukseen ei haluta lainsäädännöllisiä kommervenkkejä, jotka saattaisivat olla alttiita eurooppaoikeudellisille tulkintariskeille. Komissio saattaisi esimerkiksi arvioida, ettei ratkaisu ole riittävästi kilpailuneutraliteetin piirissä.
EU-komissio on patistellut Suomea, että yksityiset palvelutuottajat pitäisi saattaa oikeasti samalle viivalle julkisten kanssa potilasdirektiivin mukaisesti.
– Komission patistelu koskee vain rajat ylittävää tilannetta, mutta sehän olisi aivan erikoinen tilanne, että me asettaisimme muiden EU-maiden yritykset parempaan asemaan kuin omat kansalliset yritykset. Silloin varsinkin raja-alueilla, Uudenmaan, Turun ja Lapin seuduilla, valinnanvapaus toimisi paremmin rajan yli kuin oman maan sisällä, Pöysti toteaa.
Potilas saa hakea vapaasti terveyspalveluja toisesta EU- tai ETA-maasta ja hänellä on oikeus saada siitä sama korvaus kuin kotimaassa annetusta palvelusta. Suomessa julkisen sektorin palveluista saa nykyisin paremman korvauksen kuin yksityistä palvelusta.
Myös erikoissairaanhoito omaan organisaatioon
Hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää ja Kuntaliiton lakiasiain johtaja Arto Sulonen sanoivat perjantaina Ylen haastattelussa, että EU ei edellytä sosiaali- ja terveyspalvelujen yhtiöittämistä. Heidän mukaansa hallitus on tehty poliittisen valinnan, jota perustellaan EU:n vaatimuksilla.
Pöysti toteaa, että on olemassa erilaisia tulkintoja EU-oikeuden vaatimuksista, mutta työ- ja elinkeinoministeriön ja muiden ministeriöiden sekä Kilpailu- ja kuluttajaviraston asiantuntijoiden tulkinta on, että laaja valinnanvapaus edellyttää sosiaali- ja terveyspalveluiden yhtiöittämistä.
– Suomen olosuhteissa, kun tulee laaja valinnanvapausmalli, jonka olennainen piirre on, että asiakas aidosti saa valita julkisen ja yksityisen sektorin tuottajan väliltä, niin silloin on johdonmukaista tulkita, että se osa palvelua on markkinoilla ja siihen pitäisi soveltaa EU:n kilpailuneutraliteettisääntöjä. Se on kaikkein helpointa ja selkeintä toteuttaa yhtiöittämällä se osa palvelutuotannosta, Pöysti sanoo.
Pöysti huomauttaa, että Suomen laki tuntee useita eri yhtiömuotoja, kuten voittoa tavoittelevan ja voittoa tavoittelemattoman yhtiön. Kyseeseen voi tulla myös osuuskunta.
Lisäksi järjestäjän ja tuottajan roolien selkeäksi eriyttämiseksi maakunnan oma tuotanto on erotettava omaan organisaatioonsa, vaikka se ei toimisi markkinoilla. Tämä koskee suurta osaa erikoissairaanhoidosta.
– Erityistason palveluja ei ole pakko yhtiöittää, mutta haluamme avata, että senkin voi yhtiöittää esimerkiksi voittoa tavoittelemattomaksi osakeyhtiöksi, koska sellainen antaa mahdollisuuden myös tuotannolliseen integraatioon.
Tuotannollisella integraatiolla tarkoitetaan sitä, että palveluita tarjotaan kustannusvaikuttavina palvelukokonaisuuksina, mutta kokonaisuuden sisällä voi olla useita palvelutuottajia.
Valinnanvapaudesta hallituksella selkeä tahtotila
Pöystin mukaan hallituksen tasolla on selkeä käsitys siitä, mitä laajalla valinnanvapaudella sosiaali- ja terveyspalveluissa tarkoitetaan.
– Hallituksella on aika selkeä tahtotila, että valinnanvapaus on pääsääntö perustasolla ja sitä pyritään toteuttamaan niin laajasti perustasossa kuin mahdollista. Yhtä lailla on yksimielisyys siitä, että järjestelmässä on perustasolla ja varsinkin sosiaalitoimessa julkisia tehtäviä, ja ne täytyy hoitaa julkisen vastuulla.
Julkisilla tehtävillä tarkoitetaan viranomaistehtäviä ja julkisen vallan perusoikeusvelvoitteita. Niidenkin osalta tutkitaan, missä määrin yksityinen ja kolmas sektori voisivat niitä hoitaa.
Erikoistason sote-palveluissa valinnanvapaus toteutetaan soveltuvin osin.
Professori Mats Brommelsin selvitysryhmän valinnanvapausmalleista hallitus ei Pöystin mukaan ole käynyt vielä varsinaista poliittisen tason keskustelua. Hallitus tekee linjaukset valinnanvapausmallista viimeistään kesäkuussa. Mallit eroavat toisistaan valinnanvapauden laajuuden osalta ja siltä osin, minkä kokoiset yritykset kykenevät osallistumaan palvelujen tuottamiseen.
Yleinen elinkeinotoiminta ei kuulu kunnille
Hallitus linjasi viime viikolla, että kunnat eivät voi sote-uudistuksen jälkeen toimia palvelutuottajina edes omistamiensa yhtiöiden kautta.
Nykyisen kuntalain mukaan kunnan tehtävänä ei ole toimia yleisesti elinkeinonharjoittajana, vaan yhtiömuotoinen toiminta kuuluu kunnan toimialaan vain silloin, kun se liittyy kunnan tehtäviin. Vastuu sosiaali- ja terveyspalveluista siirtyy uudistuksessa kunnilta maakunnille, joten ne tehtävät eivät enää jatkossa kuulu kunnille.
– Sellainen poliittinen johtopäätös tehtiin, että ei ole perusteltua Suomessa muuttaa julkisen hallinnon ja yksityisen sektorin työnjakoa siten, että kunnalle säädettäisiin yleinen oikeus toimia elinkeinonharjoittajana, vaan kyllä elinkeinotoiminta on yksityisen sektorin asia, Pöysti kertoo.
