– Olemme sotkun keskellä, mutta asiat on syytä laittaa mittakaavaan: EU on jatkuvaa kriisinhallintaa, kokoomuksen kansanedustaja Alexander Stubb toteaa.
Hänen mukaansa kriisit seuraavat toisiaan ja lopulta kyse on vain niiden koosta ja siitä, kuka kärsii eniten.
– Tietenkin 1980-luvun lopun ja 90-luvun alun sekä vuosien 2015-16 tunnelmissa on suuri ero.
Neuvostoliiton romahdus, globalisaatio, Itä-Euroopan integraatio länteen sekä Nelson Mandelan vapauttaminen loivat Stubbin mukaan toivon ilmapiirin 1990-luvulle. Seuraava vuosikymmen oli instituutioiden – ja niihin takerruttiin liikaakin.
– Osin siitä voi syyttää minua. Olen instituutionörtti.
Stubb tunnustaa kuitenkin, ettei Euroopan unionin instituutioiden vallanjako kiinnostane kadunmiestä kovinkaan paljon.
Vaikka vuonna 2008 puhjenneen finanssikriisin jälkeen koettiin alamäki, euro ei hajonnut ja talouskasvukin on saatu uuteen vauhtiin. Pahimmat skenaariot eivät siis toteutuneet.
Pian Eurooppaan iski kuitenkin myös siirtolaiskriisi.
– Kun on kaksi lähes maata järisyttävää tapahtumaa – talouskriisi yhdistettynä siirtolaisvirtaan, jollaista emme ole nähneet sitten toisen maailmansodan – tulee vastareaktio, Stubb sanoo.
Vastareaktio tuli populismin, nativistisen, globalisaatiota vastustavan ja jopa antidemokraattisen liikehdinnän muodossa.
Hänen mukaansa pysyvämpi epävarmuustekijä liittyy Iso-Britannian eroon unionista ja lyhytaikaisempi Yhdysvaltain tulevan presidentin Donald Trumpin toimintaan.
– Niinpä ainoa varma asia tällä hetkellä on epävarmuus, mutta näkemykseni on aina, että Eurooppa selviytyy.
Protektionismin onnistumisesta Stubbin mukaan ei ole erityisesti historiallisia esimerkkejä, etenkään teknologisesti kehittyneissä yhteiskunnissa.
– On hauskaa, että pohtiessamme tuotteiden vapaata liikkuvuutta maailmalla, tariffit eivät ole enää keskeinen kysymys. Tuotteet liikkuvat varsin vapaasti ja tariffit ovat varsin matalia. Lopulta kyse on oikeasti palveluiden kustannuksista ja siitä, kuinka ne ylittävät rajoja.
Stubbin mukaan Euroopalla on tällä hetkellä yksi johtaja, Saksa. Sen liittokansleri Angela Merkel on hänestä eräänlainen liberaalin demokratian viimeinen lipunkantaja.
– Nämä ovat vaikeita aikoja meille liberaaleille internationalisteille – uskoakseni tämä on paras termi ihmisille jotka todella uskovat demokratiaan, markkinatalouteen ja globalisaatioon. Meidän täytyy vain taistella vastaan. Meidän täytyy olla kärsivällisiä. Meidän täytyy pysyä sinnikkäinä.
Stubb muistuttaa, että kyse on myös tuloksen tekemisestä.
– Jos ihmiset tuntevat olonsa turvalliseksi, jos he tuntevat taloutensa olevan tasapainossa, he myös tukevat demokratiaa ja poliittisia johtajia. En siis usko, että on välttämättä korkealentoisten visioiden aika. Ennemmin on aika tehdä asioita ja luoda tulosta.
