– Kun demarit puheenjohtajansa (Sanna) Marinin johdolla haaveilevat lyhyemmästä työpäivästä, heidän tulisi kertoa, miten lyhennys käytännössä toteutettaisiin kriittisillä naisvaltaisilla hoiva-aloilla, kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja Päivi Räsänen sanoo.
– Jos työpäivä lyhenisi neljänneksellä, koko sote-alalle tarvittaisiin karkeasti laskettuna 100[nbsp]000 uutta työntekijää paikkaamaan kuusituntisen työpäivän aiheuttama vaje. Mistä nämä henkilöt löytyisivät? Ja miten sen aiheuttama lasku maksettaisiin, hän ihmetteli kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän kesäkokouksessa.
Räsänen muistutti, että Marinin hallitus on tehnyt historiallisen ennätyksen lisätessään tuleville sukupolville lankeavaa velkatakkaa, osin itsestään riippumattomista koronaepidemian aiheuttamista syistä.
– Tätä velkaa ei makseta vähentämällä työntekoa. Suomen kilpailukyky nousee edelleenkin vain työllä ja yrittämisellä. Vain näin voidaan turvata tulevaisuudessa myös kunniakansalaistemme, ikäihmisten ihmisarvoinen ja tasokas hoiva, hän sanoi.
Räsänen totesi, että vanhustenhoidon mitoitus ei ole korjaantunut pelkällä lakipykälien muutoksella.
– Pelkästään jo aiemmin päätetty, erittäin tarpeellinen vanhustenhoidon mitoituksen parantaminen edellyttää 4[nbsp]400 hoitajaa lisää vuoteen 2023 mennessä. Työikäisen väestön vähentyessä tavoite vaatii hallitukselta jo nyt määrätietoisia toimia, hän muistuttaa.
Raju kilpailukyvyn heikennys
Myös kristillisdemokraattien puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah ihmetteli pääministeri Sanna Marinin linjapuheen esitystä kuuden tunnin työpäivästä ilman palkkojen leikkaamista.
– Pääministeri Marinilta odotettiin avauksia työllisyydestä ja talouskasvun parantamisesta, sen sijaan saimme jälleen epärealistisen, palkansaajia kosiskelevan vision kuuden tunnin työpäivästä entisellä palkkatasolla. Marin totesi käyvänsä asiasta jatkoneuvotteluja ammattijärjestöjen kanssa, mutta käsittääkseni palkat maksetaan edelleen työnantajien ja yritysten toimesta, Essayh totesi.
Hänen mukaansa toteutuessaan esitys tarkoittaisi kustannusten kasvua ja rajua kilpailukyvyn heikennystä työnantajille tilanteessa, jossa yritysten selviäminen on vaakalaudalla muutenkin.
– Marinin visio tarkoittaisi tosiasiassa hyvinvointiyhteiskunnan ja sen palveluiden purkamista, mikä ei voi olla kenenkään etu, sen paremmin palkansaajien kuin työnantajienkaan.
Essayah mustutti, että KD on peräänkuuluttanut jo keväällä työelämän uudistuksia tuottavuuden kasvun lisäämiseksi ja paikallisen sopimisen edistämiseksi.
– Tuottavuuskasvu on ehdoton edellytys palkkojen parantumiseen tai siihen, että työaikaa voitaisiin vaihtoehtoisesti lyhentää. Koko Marinin hallituksessa on se henki, että työelämäuudistuksia ei haluta, mutta sen hedelmät jaettaisiin jo etukäteen.
Essayah’n mukaan hallituksen talouspoliittinen linja on hyvinvoinnin turvaamisen näkökulmasta suorastaan vaarallinen.
– Julkisen puolen menonlisäyksien kautta kansalaisten verotaakkaa ja valtion velkaantumista kasvatetaan, ja samalla asumisen ja liikkumisen kuluja kiristetään ja palkansaajien sosiaaliturvamaksuja nostetaan. Vaikea nähdä, miten tämä olisi yksityispuolen ostovoimaa ja siten kulutuskysyntää parantavaa elvytystä. Veronkevennykset olisivat kotimaan elvytyksessäkin tarpeen, mutta Marinin hallitus suuntaa ne EU:n elpymispaketin kautta Italiaan.
