Valtiovalta on lähtenyt taltuttamaan koronaa lainsäädännön kautta kiitettävällä ripeydellä ja pontevuudella. Nopeat liikkeet ovat johtaneet siihen, että meidän kaikkien, mutta etenkin kuntien organisointi- ja reagointikykyä, sekä joustavuutta on testattu viime viikkoina oikein olan takaa.
On päästy ratkaisemaan jos jonkinlaisia uusia haasteita, kuten etätyöt, etäopetus, etäkokoukset jne. On saatu ohjeistuksia ja suosituksia – ja kun yhdet ohjeet on toimeenpantu, on tullut taas uusia ohjeistuksia, ja nekin on tunteja säästämättä toimeenpantu.
Byrokraattisuuden pölyt voi korona-kriisin myötä pyyhkiä kuntien vaakunoista, siinä määrin ketterästi kriisin hoidosta ja sen eri vaiheista on jo tähän mennessä selvitty. Pahin on toki vielä edessä, eikä vielä olla lähelläkään tilannetta, jossa voidaan huokaista.
Kuntia ei kuitenkaan voi käyttää loputtomiin koronakilpenä, joka vain kuuliaisesti toimeenpanee asioita ja ottaa vastaan julkiseen sektoriin kohdistuvat iskut eturivistä. Poikkeustilanne on vähentänyt kuntien tuloja, lisännyt kuntien menoja, pysäyttänyt tehtäviä ja aiheuttanut merkittävää uudelleenorganisoitumista ja lisätyötä. Kuntaliiton arvion mukaan koronavirus heikentää kuntien taloutta tänä vuonna vähintään 1,5 miljardilla eurolla. Nyt olisi viimeistään aika sopia selvät pelisäännöt siihen, miten valtio tulee kuntia taloudellisesti vastaan.
Alusta alkaen hallitus on vedonnut kuntiin, jotta kunnat pidättäytyisivät mittavista irtisanomisista ja lomautuksista. Vetoomukset ovat kuitenkin tuuleen huutamista, jos kunnat eivät pian saa varmuutta siitä, että valtio tukee kuntia. Jo yli kolmesataa tuhatta palkansaajaa on yt-neuvottelujen piirissä ja yt-prosessit kiihtyvät kunnissa näinä päivinä, jo aikataulullisistakin syistä, sillä hallituksen esityksiä lomautusajan lyhentämisestä tai yhteistoimintaneuvotteluiden kestosta ei sovelleta julkiseen sektoriin.
Kuntaministeri Paatero on jo väläyttänyt twiitissään valtion tuen olevan merkittävä. Siihen ei kuitenkaan viittaa se, mitä hallitus 2.4. esittää. Esityksen mukaan kunnille korvataan koronatilanteesta aiheutuva verotulojen viivästyminen, mutta vastaava summa vähennetään kuntien valtionosuuksista vuonna 2021. Tämän tyyppistä toimintaa on kansantaruissa kutsuttu ”hölmöläisten peitonjatkamiseksi”.
Valtion tukipaketin on oltava mittaluokaltaan saman suuruinen, kuin mikä on ennuste kuntatalouden heikennyksistä, jotta kunnilla on nyt valtion toivomalla tavalla riskinkantokykyä.
