Helsingin katurikollisuusilmiö on lisännyt huolta jengiytymisestä. LEHTIKUVA / MARKKU ULANDER

Dani Niskanen: Jos nuoret ajautuvat Ruotsin tapaan rikollisuuden piiriin

Kuntavaalit tarjoavat vaihtoehdon naiiville huolettomuudelle turvallisuudesta.

Huhtikuussa järjestettävät kuntavaalit ovat monella tapaa Suomen tärkeimmät vaalit. Kunta- ja kaupunkipolitiikassa päätetään asioista, jotka ovat aidosti lähellä ihmisten arkea: kouluista, terveyskeskuksista, liikenteestä, ikäihmisten palveluista ja lukuisista muista ihmisille tärkeistä asioista.

Tällä kertaa uskon, että perinteisten aiheiden lisäksi kuntavaalien keskeiseksi teemaksi tulee nousemaan usein hieman vähemmälle huomiolle jäävä aihe: turvallisuus. Tulevalla valtuustokaudella olemme nimittäin tienhaarassa sen suhteen, mihin Suomen turvallisuutta potentiaalisesti uhkaavat ilmiöt tulevat kehittymään. Uskon, että erityisen paljon aihe tulee puhututtamaan Helsingissä, jossa orastavat merkit uudenkaltaisista turvallisuusongelmista ovat selvimmin nähtävissä.

Vaikka tilanne Suomessa on edelleen hyvä suhteessa verrokkimaihin, on ilmassa myös huolestuttavia merkkejä. Nuorten tekemät väkivaltarikokset ovat kasvussa ja teot ovat yhtä raaempia. Asiantuntijat ovat huolestuneita Helsingin keskustassa liikkuvasta reilun sadan vaarallisesti käyttäytyvän nuoren joukosta, joista osa tekee vakavia rikoksia. Yhä useampi nuori kantaa mukanaan teräasetta. Nuorten tekemiin väkivallantekoihin on yhä vahvemmin yhteydessä huumeiden käyttö ja kauppa. Muutos aiempaan on myös se, että valtaosa nuorista on ulkomaalaistaustaisia. Vielä esimerkiksi reilu vuosi sitten puhututtaneen Vuosaaren nuorisojoukon kohdalla valtaosa nuorista oli kantasuomalaisia.

Työni ja luottamustoimieni kautta minulle on tarjoutunut mahdollisuus keskustella kokonaisuudesta laajasti eri näkökulmasta aihetta katsovien viranomaisten ja järjestötoimijoiden kanssa. Käymieni keskustelujen pohjalta syntynyt tilannekuva sisältää sekä huonon että hyvän uutisen. Huono uutinen on se, että ilmassa olevat merkit ovat aidosti vakavia ja pahentuessaan ne voivat johtaa Suomessa samankaltaiseen tilanteeseen kuin missä esimerkiksi Ruotsi nyt on. Hyvä uutinen on se, että epäsuotuisa kehitys voidaan vielä välttää, mikäli teemme oikeat toimet ennakoivasti ja määrätietoisesti.

Presidentti J. K. Paasikivi totesi aikoinaan osuvasti, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Lauseessa on paljon viisautta päättäjille tänäkin päivänä. Ensimmäinen askel onkin rehellisesti tunnistaa ja tunnustaa ne haasteet ja ongelmat, jotka Suomen ja suomalaisten turvallisuutta voivat lähitulevaisuudessa uhata. Kirkas tilannekuva on edellytys sille, että valittavat keinot voivat ovat oikeita ja vaikuttavia.

Toinen askel on ryhtyä määrätietoisiin toimenpiteisiin ongelmien torjumiseksi. Ongelmavyyhtiin ei ole olemassa vain yhtä viisastenkiveä, vaan sen ratkaisemiseen tarvitaan koko suomalaista yhteiskuntaa ja yhteistyötä yli hallinnon alarajojen. Tarvitaan joukko sekä pehmeitä että kovia keinoja.

Nuorille on ensinnäkin annettava kaikki heidän tarvitsemansa tuki ja palvelut. Kokonaisvastuu huolehtia, että nuori saa tarvitsemansa avun on osoitettava selkeästi yhdelle taholle, joka voisi tukea nuorta ja hoitaa hänen tilannettaan kokonaisuutena. Kouluissa varhain ilmeneviin oppimisen ongelmiin on puututtava nykyistä tehokkaammin. Terapiatakuulla on varmistettava, että jokainen nuori saa tarvitsemansa mielenterveyspalvelut oikea-aikaisesti. Poliisin, sosiaalitoimen, terveystoimen ja nuorisotoimen moniammatillisten tiimien muodossa tehtävää hyviä tuloksia poikinutta Ankkuri-toimintaa on vahvistettava.

Samaan aikaan tarvitaan tiukkaa lain ja järjestyksen linjaa. Yhteiskunnan viestin nuorille on oltava kirkas: lakia on noudatettava ja rikoksilla on seurauksia, jotka voivat olla vakavia iästä tai taustasta riippumatta. Poliisin resursseja on lisättävä ja kaikkiin lainvastaisuuksiin on puututtava tiukasti ennen kuin teot edelleen vakavoituvat. Lisäksi kotouttamispolitiikkaan tarvitaan ryhtiliike, jossa punaiseksi langaksi otetaan työnteko ja kielen oppiminen.

Vuonna 2018 sain mahdollisuuden tutustua Tanskassa pitkälle edenneeseen asuinalueiden eriytymiskehitykseen. On ymmärrettävä, että kun asuinalueiden eriytymiskehitys kerran lähtee toden teolla liikkeelle, on sitä käytännössä mahdotonta enää pysäyttää ja tämä tuo mukanaan jälleen uusia ongelmia. Vastaavan kehityksen estämisessä Suomessa ja Helsingissä on aktiivisella asuntopolitiikalla keskeinen merkitys. Lisäksi maahanmuuton on yleisemminkin oltava hallittua siten, että tulijoilla on ylipäätään realistiset mahdollisuudet integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan.

Skenaario, josta olen kaikkein eniten huolissani, on nuorten ajautuminen Ruotsin tapaan järjestäytyneen rikollisuuden piiriin. Ruotsissa toimii aktiivisesti nelisenkymmentä jengiä, joita johtavat rikollissuvut ja jopa noin 500 henkilöä kuuluu mafian tavoin toimivien klaaniverkostojen ytimeen. Saman kehityksen välttämiseksi on tärkeää, että Suomen järjestäytynyttä rikollisuutta ja turvallisuusviranomaisten toimivaltuuksia koskeva lainsäädäntö uudistetaan ennakoivasti, jotta järjestäytyneen rikollisuuden aseman vahvistuminen Suomessa voidaan estää.

Seuraavan nelivuotiskauden aikana Suomi ja Helsinki ovat turvallisuuden suhteen tärkeässä tienhaarassa. Toimimalla määrätietoisesti ja ennakoivasti nyt voimme vielä välttää ongelmien pahenemisen myöhemmin. Naiiville huolettomuudelle on vaihtoehto – toivottavasti suomalaiset ja helsinkiläiset valitsevat sen kuntavaaleissa 18.4.2021.

Dani Niskanen

Dani Niskanen

Helsingin kaupunginvaltuutettu ja kokoomuksen eduskuntaryhmän lakimies.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt