X
SULJE MAINOS
Kyltissä kehotetaan tiedostamaan oma etuoikeutensa. Wikimedia Commons/CC BY 2.0/Ivan Radic

Ivan Puopolon kolumni: Tätä on woke

Kannattaa painaa retorisesti vähän lisää kaasua ja puhua suoraan kiilusilmien uuslahkosta, toimittaja Ivan Puopolo kirjoittaa.

Niille, jotka eivät päivittäin temmellä kulttuurisodan eturintamassa, kasvava yhteiskunnallinen liikehdintä nimeltä ”woke” saattaa olla epäselvä termi. Pitkin matkaa ”wokelle” on yritetty löytää sopivaa suomenkelistä vastinetta, mutta ei ole onnistunut.

”Heränneistö” on melko hyvä, koska se aivan oikein luo mielikuvia uskonollisesta dogmaattisuudesta. Monille kuitenkin uskonto herättää positiivisia tuntemuksia hyvän tavoittelusta, mikä ”woken” tapauksessa johtaa harhaan. Kannattaakin painaa retorisesti kaasua vähän lisää ja puhua suoraan kiilusilmien uuslahkosta.

Lahkon ytimessä ovat intersektionaalisen feminismin opit: taistelu patriarkaattia, valkoisuutta ja näkymättömiä rakenteita vastaan. Termit kuulostavat yleviltä, mutta niiden takaa löytyy enimmäkseen tyhjiä salaliittoteorioita.

Esimerkiksi ”näkymätöntä rakennetta” kukaan ei luonnollisetikaan ole nähnyt, mutta silti se mystisesti syrjii kaikkialla. Sen sijaan oikeasti näkyvät ja syrjivät rakenteet, kuten vaikkapa vain miehiä koskeva asevelvollisuus, ei ole uuslahkolaisille ongelma.

Uuslahkolaisuudessa kärsijöinä ovat aina vähemmistöt. Lahkon opinkappaleiden mukaan vähemmistö on kärsijä pelkästään siksi, että on vähemmistö.

Uhriasemaan heittäytyminen onkin yhteiskunnallisessa keskustelussa tehokas keino, koska argumenttien laatua ei tieteen tapaan mitata logiikalla, näytöllä ja johdonmukaisuudella vaan tunteilla ja mielikuvilla. Ihmisillä on luontainen taipumus asettua uhrin puolelle riippumatta siitä, onko sille aihetta.

On hyvä ymmärtää, että lahkolaisten tavoite ei ole tehdä maailmasta parempaa paikaa vaan ainoastaan hankkia yhteiskunnallista valtaa tuhoamalla muita.

Muutama viikko sitten Andrew Graham-Dixon, eräs maailman arvostetuimmista taidehistorioitsijoista, luennoi Cambridgen yliopistolla natsien taiteesta. Osana luentoa hän parodioi Hitleriä. Imitaatiolla Graham-Dixon nimenomaisesti kritisoi natsien rasistisia perusteita taidevalinnoilleen. Lopputulos oli, että Graham-Dixon sai porttikiellon yliopiston arvovaltaiselle keskustelufoorumille (Cambridge University debating society).

Ylevien peitesanojen, kuten ”antirastisen työn” tai ”etuoikeuksien” taakse kätkeytyy liberaalille demokratialle vastemielinen avoimen keskustelun tukahduttaminen.

Siinä missä demokraattinen menetelmä toimii vapaan debatoinnin kautta, uuslahkolaiset pyrkivät sanelemaan, mistä ja miten muiden on luvallista puhua. Jos lahkon vaatimuksiin ei suostu, on se ”kekustelusta kieltäytymistä”, rasismia ja jotain-fobiaa.

Niin ei tietenkään oikeasti ole. Mikään keskustelu ei ala sillä, että yksi osapuoli määrää, mitä ja miten muut saavat ajatella.

Jotkut ovat verranneet uuslahkolaisuutta marxismiin. Ei ihme, yhteys on sen verran selvä. Sorron yöstä nousevat nyt rodullistetut ja marginalisoidut. Tai ihan tarkalleen eivät he vaan heidän etujoukkonsa, lahkolaiset.

Uuslahkolaiset esittävät syytöksiä, vaatimuksia, uhkailuja, painostusta ja vaientamista täsmälleen niin kauan kuin lammaslauma kuuliaisesti tottelee. Mekanismi on sama kuin kirkuvalla kolmevuotiaalla.

Lopettakaa polvistuminen. Ette ole tehneet mitään väärää.

Ivan Puopolo

Kirjoittaja on toimittaja ja mediapersoona.

 

Edit 21.11.2021 18.55. Tarkennettu, että Graham-Dixonin porttikielto koskee yliopiston keskustelufoorumia.

 

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt