Koronaviruksen supertartuttajia on yritetty profiloida, kertoo Helsingin Sanomat. Profiloinnin ongelmaksi koituu kuitenkin se, että supertartuttajilla ei asiantuntijoiden mukaan ole selvää yhdistävää tekijää.
– Ei ole ainakaan vielä löytynyt mitään henkilökohtaista ominaisuutta, joka tekisi nimenomaan yhden yksilön geneettisistä tai hankituista ominaisuuksista jotenkin erityisiä, kertoo zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti Helsingin yliopistosta HS:lle.
Supertartuttaja on henkilö, joka onnistuu tartuttamaan koronaviruksen useaan ihmiseen. Koska koronavirus leviää jo ennen oireiden alkamista, supertartuttaja ei välttämättä itse edes tiedä olevansa taudin kantaja.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen terveysturvallisuusosaston johtaja Mika Salminen puolestaan puhuu mielummin supertartuntatilanteista kuin supertartuttajista.
– Supertartuttaja on ehkä huono termi, koska emme tiedä varmasti, onko kyse henkilöön liittyvästä ominaisuudesta vai ihan vain siitä, että oikeassa taudin vaiheessa oleva tartuttava henkilö on olosuhteissa, jotka aiheuttavat tartunnan riskin, Salminen sanoo HS:lle.
Asiantuntijat muistuttavat HS:lle, että tarttumista edistäviä tilanteita voi pyrkiä minimoimaan noudattamalla riittäviä turvavälejä ja muita korona-ajan varotoimia. Silloin kun riskitoimien noudattaminen ei ole mahdollista, asiantuntijat suosittelevat käyttämään kasvomaskia.
