Lännen Mediassa julkaistun kolumnissaan Hanne Aho toteaa, että uhkailukampanjan kohteeksi joutumista edesauttaa, jos on toimittaja, nainen ja kirjoittaa maahanmuuttoa edes sivuavista asioista tai Venäjästä.
– Vihakampanja saattaa silti saada alkunsa melkein mistä tahansa. Osansa uhkailusta ovat saaneet niin lasten leluista kuin rockmusiikista kirjoittaneet toimittajat. Vainon ja uhkailun tavoitteena on hiljentää journalisteja ja rajoittaa heidän näkökulmiaan, hän kirjoittaa.
Ahon mielestä keskustelu journalistien kokemasta uhkailusta on arvokasta, mutta todellinen ongelma on, että lainsäädäntö laahaa kaukana vallitsevan todellisuuden perässä.
– Tuoreena esimerkkinä valtakunnansyyttäjä ei katsonut yleisen edun vaativan, että Rebekka Härkösen uhkailusta nostettaisiin syytteet ilman hänen omaa vaatimustaan. Viesti valtiolta siis on, että uhkailu on hyväksyttävää, Aho päättelee.
Hänen huomionsa mukaan kahdenkeskisissä keskusteluissa päättäjät ovat yksimielisiä siitä, miten ensiarvoisen tärkeää sananvapauden turvaaminen on.
– Tekoja on toistaiseksi nähty vähemmän. Toimittajien vainoaminen on uhka sekä sananvapaudelle että myös demokratialle, puhumattakaan kohteiksi joutuneiden journalistien elämästä. Siksi valtiovallan on muutettava suhdettaan vainoamiseen. Asian ymmärtämisessä ei ole mitään hankalaa. Euroopassa on jo useita esimerkkejä siitä mitä tapahtuu, kun vainoaminen ja vihan suoltaminen saavat ylivallan.
Aho vaatii, että journalisteihin kohdistuva uhkailu on lisättävä lakiin rangaistuksen koventamisperusteeksi.
– Jos uhkailu ei olisi asianomistajarikos, esitutkinta voitaisiin käynnistää myös työnantajan tekemän rikosilmoituksen perusteella. Tämä antaisi työyhteisölle konkreettisen työkalun tilanteeseen puuttumiseksi.
– Valheiden ja vihan levittämisen sekä työtään tekevän ihmisen uhkailemisen on oltava rangaistavaa. Uhkailu ja vaino koskevat journalistien lisäksi monia muitakin ammattiryhmiä. Useimmiten kohteena on nainen, Aho toteaa.
Hän muistuttaa, että journalisteihin kohdistuva uhkailu kohdistuu suoraan kansalaisten oikeuteen saada tietoa.
– Näin se kohdistuu koko demokratiaamme. Yhteiskunnallinen keskustelu ja tiedonvälitys on mahdotonta, jos seurauksena on viharyöppy omaan ja pahimmassa tapauksessa myös perheen ja lähipiirin niskaan.
