Toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen on kirjoittanut ajatuspaja Liberalle blogitekstin Kaupallisen kaupunkiympäristön puolesta. Hän ihmettelee toista bloggaajaa, joka kauhistelee Alepan näkyvää roolia Helsingin kaupunkipyörissä.
– Minusta ajatus ulkomainonnan vähentämisestä on kerta kaikkiaan hirveä. Kaupankäynti ja liiketoiminta ovat se, mistä kaupungit elävät. Mainonta kuuluu ja on aina kuulunut kaupunkiin, oli kysymys sitten kauppiaiden huutelusta tai neonvaloista, kivijalkakaupan mainoskyltistä tai rakennuksen katolla loistavasta kansainvälisen yrityksen logosta. Jo kaupunki-sana viittaa kaupankäyntiin ja kaupallisuuteen, Heikki Pursiainen toteaa.
Hänen mukaansa Helsingissä on liian vähän valomainoksia ja ulkomainontaa. Senaatintori on Pursiaisen mukaan iltaisin pimeä ja kuollut juuri siksi, että sitä ympäröivät ”kolmelta puolelta epäkaupalliset, neonvalottomat rakennukset. Kulkija kulkee sen ohi nopeasti kohti edempänä näkyviä kauppojen ja ravintoloiden mainosvaloja”.
Toiminnanjohtaja asuu itse Kalasatamassa, joka hänen mukaansa sijainnistaan huolimatta tuntuu nukkumalähiöltä, kun siellä ei ole kauppoja ja ravintoloita, niiden mukanaan tuomia ihmisiä eikä katukuvasta urbaania tekeviä mainosvaloja.
– Ei ole sattumaa, että Lontoosta, New Yorkista, Tokiosta ja Shanghaista ihmisille tulee ensimmäisenä mieleen öinen kaupunki kirkkaine neonmerineen. Mikään ei ole jännittävämpää kuin astella kaupungissa mainosvalojen valaisemaa katua, kauppiaiden ja kapakoitsijoiden yrittäessä houkutella ostamaan tavaroitaan ja palveluksiaan.
Pursiainen sanoo ”ei kiitos” ulkomainonnan vastaiselle liikkeelle, joka haluaisi koko kaupungin näyttävän hallinnolliselta aukiolta tai nukkumalähiöltä.
– Minä haluan asua kaupungissa, joka välkkyy mainosvaloja ja jossa raitiovaunut, metrot ja bussit on tapetoitu räikeillä mainosteipeillä. Toivon, että kaupallisuus tunkeutuu joka puolelle kaupunkitilaa. Haluan, että puistot ovat täynnä ravintoloita ja asemat kauppoja, kapakoita ja kaupustelijoita. Mikään ei ilahduttaisi minua enemmän kuin nähdä metrolaiturilla olutkoju tai rinkeli- tai nakkimyyjä. Ilahdun niin pikkuliikkeistä kuin kansainvälisten ketjujen kaupoistakin, hän toteaa.
