Venäjän äskettäinen kansanäänestys loi perustuslailliset edellytykset Vladimir Putinin jatkokausille presidenttinä aina vuoteen 2036. Koronakriisin varjossa järjestettyä äänestystä on luonnehdittu jopa Venäjän mittakaavassa ennennäkemättömän vilpilliseksi.
– Kuvaavaa on, että äänestystä edeltäneinä viikkoina Putin ei tarjonnut venäläisille suurta visiota maan tulevaisuudesta hänen hoteissaan. Huomio kohdistui sen sijaan vahvasti ihannoituun menneisyyteen, ja koko kampanjan keskiössä oli paraati, jolla juhlistettiin Neuvostoliiton natsi-Saksasta saavuttamaa voittoa, ukrainalaisasiantuntijat Natalia Popovytš ja Danilo Lubkivskyi kirjoittavat Atlantic Council -ajatushautomon artikkelissa.
Putinin historiaharrastuksessa ei ole mitään uutta sinänsä, vaan 20 vuotta kestäneen valtakautensa aikana hän on heidän mukaansa suhtautunut suorastaan pakkomielteisesti väitettyihin historiallisiin vääryyksiin ja asettanut Neuvostoliiton kunnianpalautuksen sekä sisä- että ulkopolitiikkansa keskiöön.
– On käynyt yhä selvemmäksi, että kun Putin puolustaa Neuvostoliiton käyttäytymistä, hän ei tee niin vain paikatakseen kolhiintunutta venäläistä ylpeyttä, vaan oikeuttaakseen omia autoritaarisia taipumuksiaan ja aggressiivisia toimiaan, he toteavat.
Popovytš on entinen Ukrainan presidentin neuvonantaja ja yksi Ukraine Crisis Media Centerin perustajista. Lubkivskyi on Ukrainan entinen varaulkoministeri.
”Tavoitteena
uusi etupiirijako”
Kun Vladimir Putin on alkanut käyttää Neuvostoliiton ja natsi-Saksan välistä Molotov-Ribbentrop-sopimusta ylistäviä puheenvuoroja, hänen todellisena päämääränään on Popovytšin ja Lubkivskyin mukaan paluu etupiirien aikaan, jolloin vahvemmat valtiot saattoivat päättää heikompien naapureidensa kohtalosta.
– Putinin viedessä nyt loppuun siirtymisensä demokraattisesti valitusta presidentistä elinikäiseksi tsaariksi, ulkomaailma ei enää voi välttää kohtaamasta imperialistisia pyrkimyksiä hänen 1900-luvun historian tarkistamiseen tähtäävien ponnistustensa taustalla, he sanovat.
He huomauttavat Putinin kesäkuisessa tv-haastattelussa väittäneen, että useat entiset neuvostotasavallat olisivat itsenäistyessään vuonna 1991 anastaneet ”valtavia määriä perinteisesti ja historiallisesti Venäjälle kuulunutta maata”.
Putinin valitukset perinteisten venäläisten maa-alueiden menettämisestä ovat heidän mukaansa muistutus siitä, että hänen aggressiivinen ulkopolitiikkansa kohdistuu edelleen ensi sijassa entisiä neuvostotasavaltoja vastaan. Erityisen kipeästi tämän on saanut kokea Ukraina, joka käy jo kuudetta vuotta puolustussotaa Venäjää ja sen tukemia joukkoja vastaan.
– Panokset Ukrainassa voisivat tuskin olla kovemmat. Jos maa pakotetaan palaamaan Venäjän vaikutuspiiriin, seuraukset ulottuvat paljon entisen Neuvostoliiton rajoja laajemmalle. Sen vuoksi on elintärkeää tunnustaa, että Ukrainan suvereniteetin säilyttäminen ei ole välttämätöntä vain Ukrainan, vaan koko läntisen maailman kannalta, he toteavat.
– Putin on sekä sanoin että teoin selvästi osoittanut kiistävänsä vallitsevan sääntöperustaisen maailmanjärjestyksen ja pyrkivänsä kumoamaan sen, mitä vuonna 1991 tapahtui. Hänen kilpaileva visionsa uudesta imperiumien ajasta merkitsee eksistentiaalista uhkaa lännelle, ja hänellä on nyt kuusitoista vuotta lisää aikaa päämääränsä toteuttamiseen. Ellei Putinia pysäytetä Ukrainassa, hänen patoamisensa hinta käy entistä korkeammaksi, Popovytš ja Lubkivskyi varoittavat.
