Suomi on elänyt koronatodellisuutta nyt kohta kahdeksan kuukautta ja edessä on, lupaavista rokoteuutisista huolimatta, ainakin puoli vuotta tätä samaa. Moneen muuhun maahan verrattuna tämä koronan ensimmäinen puolikas on mennyt erittäin hyvin, erityisesti viruksen leviämisen hillitsemisessä. Silti nyt, jos koskaan, me kaikki tarvitsemme sinnikkyyttä, jotta me kaikki selviämme tästä kriisistä ulos mahdollisimman pienin vaurioin.
Suomalaisten jaksamista vaikean tilanteen keskellä auttaisi myös se, että heille olisi kattava kuva siitä, mistä tilanteesta Suomi lähtee rakentamaan uutta nousua koronakriisin jälkeen. Millä koronan aikainen velkaantuminen saadaan kuriin? Joudutaanko taas leikkaamaan ja jos, niin mistä? Joudummeko nostamaan veroja, ja jos, niin kenen ja mitä verotusta?
Tällaisessa keskustelussa olisi erityisen kiinnostavaa kuulla nykyisten hallituspuolueiden näkemyksiä asiasta. Ikävä kyllä kuluneen syksyn poliittisen keskustelun ja päätösten perusteella tätä ei ole tapahtumassa.
Kun asiasta kysyy hallituksen edustajilta, selitys näköalan puutteeseen laitetaan koronan piikkiin. Kiire on kova, kun hallitus hoitaa akuuttia terveys- ja talouskriisiä. Samalla hallituksessa kyllä vakuutellaan näihin, kuten kaikkiin muihinkin ikäviin päätösasioihin palattavan sitten joskus, kun akuutti koronakriisi on selätetty.
Koronan tuomaa lisätyötä ja painetta ei kukaan kiistä ja hallitus on, kuten alussa totesin, ollut tehokas akuutin terveyskriisin hoitamisessa. Silti edellä esitettyä perustelua on vaikea niellä. Muissa EU-maissa, kuten vaikka Ruotsissa, jossa koronatilanne on meitä vaikeampi, sikäläinen demarivetoinen hallitus on onnistunut luomaan uskottavan näkymän koronan vuoksi otetun lisävelan kattamiseksi. Tästä todisti muun muassa Swedbankin Heidi Schauman 12.11.2020 julkaistussa Kauppalehden haastattelussa. Kun vielä muistaa sen, että Sanna Marinin hallituksella on tukenaan historiallisen runsaslukuinen avustajakunta, syyt haluttomuuteen laatia yhteistä visiota löytynee muualta kuin kiireestä.
Toisaalta hallitus on myös taitava hyödyntämään koronaa toisella tavalla. Monia hallituksen tekemiä pysyviäkin menolisäyksiä on perusteltu sujuvasti akuutin koronakriisin hoidolla. Osalla niistä on hyvin ohuet kytkökset itse akuutin kriisin hoitoon. Tuorein esimerkki tästä löytyy viime viikolla käsittelyssä olleesta kuluvan vuoden seitsemännestä lisätalousarvioesityksestä, jossa osoitettiin 300 miljoonan euron pääomitusta Ilmastorahastoksi muuttuvalle Valtion kehitysyhtiö Vake Oy:lle. Aiemmin syksyllä hallitukselta on kysytty siitä, onko oppivelvollisuuden mekaaninen pidennys suomalaisten koulutusasteen nostamiseksi taloudellisesti järkevin vaihtoehto. Hallituspuolueiden piikki tuntuukin nyt olevan koronan myötä auki kaikkeen mahdolliseen, erityisesti omia eturyhmiä miellyttävien päätösten tekemiseen, ja niistä ikäviä kysyville suututaan näyttävästi jopa ministeritasolla.
Koronakriisin ajan hallituksen argumentit toimivat, mutta mitä sen jälkeen? Omasta mielestäni kyseessä onkin kova arvovalinta hallituspuolueilta erityisesti tulevia päättäjäsukupolvia kohtaan. He joutuvat lopulta tekemään ne ikävät päätökset, joita nykyinen hallitus ei halua tehdä. Ja jos veikata pitää, niin silloin, kenties jo 2023 alkavalla uudella vaalikaudella, moni nyt hallituksessa käsiensä päällä istuvista puolueista protestoi oppositiossa silloin tehtäviä päätöksiä epäoikeudenmukaisina. Politiikan muisti on tunnetusti lyhyt.
Meille kokoomuksessa hallituksen valitsema reagointipolitiikka ja koronan taakse piiloutuminen ei käy. Katsomme, että suomalaiset ansaitsevat parempaa: tosiasioiden tunnustamista Suomen tulevista haasteista sekä toimia jo nyt vakavampien uhkakuvien lieventämiseksi.
Samoilla linjoilla meidän kanssamme ovat monet talouden asiantuntijat, joita myös huolettaa Suomen nyt koronan varjolla ottama velkataakka. Keskustelua ja päätösten valmistelua kaipasi viimeksi Sixten Korkman 10.11.2020 päivätyssä Helsingin Sanomien vieraskynässä. Viisaita sanoja kuultiin myös 19.9.2020 (Talouselämä) yhtä lailla arvostetulta talousajattelijalta Jukka Pekkariselta. Hänen mukaansa, koska julkisen talouden haasteet ovat koronan myötä niin suuret, että niitä on vaikea ratkoa yhden vaalikauden aikana, voisi olla paikallaan perustaa parlamentaarisen työryhmä tukemaan pyrkimystä vakauttaa julkisen velan bkt-suhde kestävälle tasolle.
Nähtäväksi jää, miten hallitus reagoi näihin vakaviin vetoomuksiin. Sujuvan koronakriisistä toipumisen kannalta pahin vaihtoehto olisi jatkaa nyt hallituksen valitsemalla lyhytnäköisellä ja ylimielisellä linjalla. Suomella on nyt huolena jo toinen menetetty vuosikymmen peräjälkeen. Luotaisiinko nyt viimein myös visio talouskasvua hidastavan velan taitamisesta, väestön ikääntymisestä johtuvan huoltosuhteen korjaamisesta, työvoiman saatavuudesta, tuottavuuden nostosta ja verojen järkevästä kokonaisuudesta?
