Valko-Venäjän poliittinen ja hallinnollinen kriisi ja siitä aiheutunut humanitaarinen katastrofi on tuonut EU:n eteen ulko- ja turvallisuuspoliittisen haasteen, johon unioni ei ole vastannut riittävän voimakkaasti, toteavat Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Arkady Moshes ja vanhempi tutkija Ryhor Nizhnikau FIIA Comment -jukaisussa.
Kirjoittajien mukaan lännen ja erityisesti EU:n tulisi oppia aiemmista virheistään:
– Sen tulisi välttää uusien suhteiden solmimista maan hallinnon kanssa, kunnes Valko-Venäjä saavuttaa edellytykset yhteistyön jatkamiselle – joko Aljaksandr Lukashenkan johdolla tai ilman. Lännen on ymmärrettävä, että vaikka Moskovan kyky ”korjata” ongelmat tarjoaisikin väliaikaista vakautta, se mitä todennäköisimmin tekee Valko-Venäjästä pitkäaikaisten geopoliittisten jännitteiden lähteen.
– Yhtä kaikki lännen huoli siitä, että Minskin painostaminen ajaisi Valko-Venäjän syvemmälle Venäjän syliin on aiheeton. Kuten maan tuki ilmaisee, Kreml pitää Lukashenkaa parhaana mahdollisena takaajana sille, että Valko-Venäjä pysyttelee Venäjän vaikutuspiirissä.
Kirjoittajien mukaan lännen tulisikin pitäytyä periaatteellisessa lähestymistavassaan.
– On tärkeää pitää yllä painostusta Valko-Venäjän hallintoa kohtaan, tunnistaa ja tukkia mahdolliset porsaanreiät hallintoon kohdistetuissa pakotteissa ja vaatia poliittisten vankien ehdotonta vapauttamista.
– Mikä tärkeintä, lännen tulisi pohtia, kuinka se voi edesauttaa maan demokratisoitumista tukemalla kansalaisyhteiskunnan jälleenrakennuspyrkimyksiä, jotta Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunta ei rajoittuisi pelkkiin ulkomailla toimiviin oppositioryhmittymiin.
Lännen tulisi kirjoittajien mielestä tehdä voitavansa varmistaakseen, että maassa saataisiin käynnistymään kansallinen vuoropuhelu, jonka tarkoituksena on taata se poliittinen vapautuminen ja taloudellinen uudistuminen, johon kansa pyrkii.
– Tämä voisi johtaa nykyisen hallinnon asianmukaiseen irtautumiseen ja aloittaa Valko-Venäjän muodonmuutoksen moderniksi eurooppalaiseksi valtioksi.
