Sopimusrikkomukset sekä Venäjän ja Yhdysvaltojen kiistat johtivat USA:n eroon Avoin taivas – sopimuksesta. Jos Venäjä eroaa vastaukseksi, Euroopan maat menettävät merkittävän tiedustelulähteen, arvioi Ulkopoliittisen instituutin tutkija Jyri Lavikainen.
Vuonna 1992 allekirjoitettu ja vuonna 2002 voimaan tullut Avoin taivas -sopimus on yksi kylmän sodan päättymisen aikoihin solmituista asevalvontasopimuksista. Yhdysvaltojen toukokuussa tapahtuneen eron jälkeen sopimuksen on ratifioinut 33 maata Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta, mukaan lukien Venäjä.
Sopimus antaa oikeuden lentää kuvausjärjestelmillä varustetulla tarkkailukoneella toisen sopimusvaltion alueelle 72 tunnin varoitusajalla. Lentojen avulla voidaan valvoa sotilaallista liikehdintää ja strategisesti merkittäviä kohteita, mikä vähentää jännitteitä tekemällä osapuolten sotilaallisesta toiminnasta avoimempaa.
Yhteensä tarkkailulentoja on tehty sopimuksen voimaantulon jälkeen yli 1 500, ja myös Suomi tekee lentoja vuosittain, lähinnä Venäjälle.
Sopimuksen merkittävin etu on läpinäkyvyys: Tietoa poikkeavasta sotilaallisesta toiminnasta voidaan jakaa avoimesti.
Ukrainan sodan ensimmäisen vaiheen aikana vuonna 2014 sopimusvaltiot tekivätkin 22 lentoa Venäjän alueella. Lentojen avulla kyettiin tarkkailemaan Venäjän sotilaallista toimintaa kriisin aikana.
Yhdysvallat teki tarkkailulennon myös vuonna 2018 tukeakseen Ukrainaa Venäjän kaapattua ukrainalaisen aluksen miehistöineen. Satelliiteilla saatua tietoa ei usein voida käyttää vastaavalla tavalla, koska niiden kykyjen salassa pitäminen on tärkeää.
– Vetäytymällä sopimuksesta Yhdysvallat luopui mahdollisuudesta tukea kumppaneitaan tarkkailulennoilla. Yhdysvallat perusteli eroaan syyttämällä Venäjää siitä, että se oli estänyt sopimuksen sallimia lentoja ja käyttänyt lennoilta saatua kuvamateriaalia maalittaakseen mahdollisia iskuja muiden maiden kriittiseen infrastruktuuriin, Lavikainen kirjoittaa kommentissaan.
Venäjä estää lentoja
Lavikaisen mukaan sopimukseen liittyvät ongelmat ovat lisääntyneet viime vuosina.
– Venäjä on estänyt lentoja sotaharjoituksen aikana ja strategisesti tärkeän Kaliningradin alueella. Yhdysvallat rajoitti vastavuoroisesti Venäjän lentoja omalla alueellaan, mihin Venäjä vastasi taas omilla rajoituksillaan. Myös kuvausjärjestelmien hyväksymiseen on liittynyt kiistoja.
– Venäjä on rajoittanut lentoja myös Georgiaan kuuluvien Etelä-Ossetian ja Abhasian vastaisella rajalla tunnustettuaan ne itsenäisiksi ja väittäen sopimuksen siten velvoittavan sitä estämään lennot.
Lavikainen huomautta, että Yhdysvallat ei ole julkisesti esitellyt maalittamista koskevia todisteita. Maan tiedustelu- ja sotilasviranomaiset ovat kuitenkin olleet asiasta huolissaan aiemminkin. Myös Venäjä on syyttänyt Yhdysvaltoja siviili-infrastruktuurinsa kuvaamisesta.
– Venäjä on vuodesta 2014 lähtien noudattanut kansainvälisiä asevalvontasopimuksia yhä valikoivammin, ja sama koskee Avoin taivas -sopimusta. Rikkomukset Venäjä yleensä kiistää tai tarjoutuu neuvottelemaan asiasta haluten jotakin vastineeksi. Venäjä on esimerkiksi kytkenyt Georgian vastaisen rajan lennot oikeuteen tehdä tarkkailulentoja Georgiassa, jotka ovat olleet jäissä vuodesta 2012 Venäjän toiminnan vuoksi.
– Lentojen estämisen taustalla on myös Venäjän strateginen tavoite peitellä toimintaansa. Venäjällä tiedetään länsimaiden haluavan läpinäkyvyyttä, minkä vuoksi maa ei anna sitä niille ilmaiseksi.
Lavikainen korostaa, että luottamuksen rakentamiseen tarkoitettua Avoin taivas -sopimusta on käytetty luottamuksen murentamiseen.
– Tilanteessa, jossa suurvallat pitävät toisiaan kilpailijoina ja sopimusta on jo entuudestaan rikottu, muissa oloissa hyväksyttäviä syitä lentojen estämiselle on voitu pitää vakavina sopimusrikkomuksina. Sopimus tarjoaa välineet neuvotteluille, mutta suurvaltasuhteiden ytimessä olevaa konfliktia se ei voi liennyttää.
Avoin taivas -sopimus on edelleen voimassa, mutta Venäjä saattaa erota sopimuksesta tai vastata Yhdysvaltojen eroon muilla tavoin.
– Venäjän ero lisäisi epävarmuutta Euroopassa, ja Nato-maat olisivat entistä riippuvaisempia Yhdysvalloilta saamastaan tiedustelutiedosta. Natoon kuulumattomat maat menettäisivät pysyvästi merkittävän tiedustelulähteen, Lavikainen toteaa.
– Korvaavan sopimuksen laatiminen olisi suurvaltojen välisen kilpailun vuoksi hyvin vaikeaa. Jopa 1990-luvun poutasäillä sopimuksen ratifiointikierros kesti kymmenen vuotta.
