Neuvostoliitto räjäytti Kazakstanin Semipalatinskissa 456 ydinpommia vuosina 1949-1989. Alueen asukkaat tuntevat kokeiden ja niiden levittämän säteilyn vaikutukset yhä. Ne tuntuvat sukupolvien päähän.
National Geographic kertoo tässä pysäyttävässä kuvareportaasissaan kokeista edelleen kärsivien noin 100[nbsp]000 kazakstanilaisen elämästä.
– Ydinsaastuminen on jotakin sellaista, mitä ei välttämättä näe. Voimme puhua luvuista, mutta minusta on mielenkiintoisempaa keskittyä ihmisiin, joihin tarina henkilöityy, kuvaaja Phil Hatcher-Moore sanoo.
Hänen kuvissaan näkyy epämuodostumista, epilepsiasta ja CP-vammasta kärsiviä sekä syöpäsairaita. Kuvaaja Hatcher-Mooren mukaan epätietoisuus ja salailu olivat säteilyn uhreille normi.
Radio Free Europen vuonna 2011 julkaiseman reportaasin mukaan monia Semipalatinskin testialueen lähellä asuvia käytettiin siekailematta koekaniineina.
”Kerrotaan, että asukkaat määrättiin olemaan kotiensa pihoilla testien aikana, jotta heitä voitaisiin tutkia säteilyn vaikutusten selvittämiseksi. Jotkut asukkaat osaavat kertoa omakohtaisesta kokemuksesta, miltä sienipilvet näyttävät.”
Radio Free Europen mukaan joka kahdeskymmenes alueella syntyvistä lapsista kärsii pahoista epämuodostumista. Erilaisista syövät ovat yleisiä ja yli puolet asukkaista kuolee ennen 60 vuoden ikää. Ydinkokeiden vaikutuksia ihmeteltiin jo neuvostoaikaan. Viranomaiset kuitenkin kiistivät väitteet ja syyttivät huonoja geenejä ja kehnoa hygieniaa.
– Heille ei koskaan kerrottu, mistä oli kyse – ei varsinkaan sen vaaroista, Hatcher-Moore kertoo tapaamistaan ihmisistä.
Kokeiden uhrien lisäksi kuvaaja ikusti myös ränsistyneitä neuvostoajoista muistuttavia paikkoja. Eräässä kuvassa on unelias lumen peittämä Saryzhalin kylä. Se sijaitsee aivan Semipalatinskin entisen testialueen reunalla. Kylmän sodan aikaan neuvostotiedemiehet tulivat sinne mittamaan säteilytasoja. Siellä asuu yhä ydintestit kokeneita.
– Asukkaat muistavat nähneensä eläinten pudottavan karvansa kokeiden jälkeen.
