Havainnekuva Kajaaniin avattavasta eurooppalaisesta supertietokonekeskus, EuroHPC Datacenteristä. LEHTIKUVA/CSC DATACENTER

Joonas Mikkilä: Ei ole varaa tippua teknologia-aallon harjalta

Suomi etsii kuumeisesti reittejä ulos korona-alhosta.

Yksi polku on tuolloin pidettävä kirkkaana mielessä: tieteellinen tutkimus sekä sitä yritystoiminnan kautta teknologiaratkaisuiksi soveltava kehittäminen ja innovointi ovat yhdessä osaamisen kanssa kansakuntamme ehkäpä tärkein kasvun ja hyvinvoinnin lähde. 1990-luvun laman jälkihoidossa tämä ymmärrettiin. Samaa viisautta tarvitaan nytkin. 

Suunta on kuitenkin huolestuttava. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomen innovaatiojärjestelmä on päässyt rapautumaan. Erityisesti yritysten tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) panostukset ovat laskeneet merkittävästi. Tiputusta huippuvuodesta 2011 kertyi vuoteen 2017 mennessä 28 prosenttia. Alamäki on pitkälti suuryritysten TKI-supistusten seurausta. Pienten ja keskisuurten yritysten TKI-panostukset ovat kasvaneet vuodesta 2011. TKI-investoinnit jakautuvat myös maantieteellisesti hyvin epätasaisesti, mikä entisestään ruokkii alueiden eriytymistä.

Pandemiauutisoinnin varjoon huhtikuun lopulla jäänyt kansallinen TKI-tiekartta sisältää useita kaistoja, jotka johtavat kohti parempaa. Tiekartta tarvitsee kuitenkin toteutuakseen riittävät resurssit. Rahoitussuunnitelma odotuttaa vielä itseään. Toivottavasti odottavan aika ei käy pitkäksi.

Teknologiat lähentyvät, mahdollisuudet lisääntyvät

Vitkutteluun ei ole varaa, sillä maailma menee vauhdilla eteenpäin. Digitaalinen teknologia on nostanut tutkimuksen ja innovoinnin kierroslukuja sitten vuosituhanteen lopun ICT-buumin. Pandemian myötä digiloikan kaari pitenee entisestään. Kilpailu etujoukoissa kovenee. 

Huomattavimmat edistysaskeleet otetaan nousevien teknologioiden, kuten koneoppimisen, esineiden internetin, robotiikan ja virtuaalitodellisuuden, lähentyessä toisiaan. Niiden kombinaatioista syntyy uusia tutkimusmenetelmiä ja tuotantomalleja, työkaluja ja koneita sekä tavaroita ja palveluita.

Korkean osaamisen Suomelle tämä tarkoittaa ennennäkemättömiä mahdollisuuksia tuottavuutta lisääviin ratkaisuihin, joista hyötyvät yritysten lisäksi myös julkiset toimijat. Terveydenhuolto ja hoivapalvelut ovat yksi ilmeinen kehityksestä hyötyvä ja sitä kipeästi kaipaava sektori harmaantuvassa maassamme.   

Nämä mahdollisuudet eivät kuitenkaan realisoidu itsestään. Jotta pysymme teknologia-aallon harjalla, on kansallinen TKI-intensiteetti nostettava vuosikymmenen aikana neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta. Nyt olemme tipahtaneet alle kolmeen prosenttiin. Samalla myös hiipumassa olleet ICT-investoinnit on saatava jyrkempään kasvuun.

Kunnianhimoisia tavoitteita ei saavuteta, ellei kaikenkokoisia yrityksiä saada laajemmin ja syvemmin kehittämään ja innovoimaan. Tämä edellyttää niin valtiolta kuin alueilta konkreettisia yrityksiin kohdentuvia toimenpiteitä. Vaikka yritykset kantavat päävastuun Suomessa tehdyistä TKI-investoinneista kattaen niistä noin kaksi kolmasosaa, on julkisella sektorilla merkittävä rooli yritysten uuden TKI-toiminnan vauhdittajana. 

Innovaatiojärjestelmää kehitettävä kokonaisuutena

Määrällisten panostusten lisäksi Suomen on huolehdittava TKI-järjestelmän laadusta. Tämä koskee niin kehittyneempiä ekosysteemeitä kuin niiden katveessa versovaa ruohonjuuritasoa. 

Oppilaitokset ja korkeakoulut, kunnalliset elinkeino- ja kehitysyhtiöt sekä muut alueelliset elinkeinopalvelut ovat varsinkin pk-yritysten lähimpiä ja siten usein ensimmäisiä kehittämiskumppaneita. Asiantuntijapalveluiden ja rahoituksen lisäksi ne syöttävät pk-yrityksiä laajempiin innovaatioekosysteemeihin, jotka perustuvat usein alueen vahvoille vientiyrityksille. 

Alueiden julkisten kehittämis- ja innovaatiotoimijoiden rooli on siten keskeinen TKI-järjestelmässä. Niiden on edesautettava oppivien yritysverkostojen syntyä ja toimintaa. Näin uusin tieto ja teknologia leviävät yrityksestä toiseen. Maakuntien on syytä muistaa tämä, kun ne laativat kukin suunnitelmiaan koronasta toipumiseen.

Samalla on tärkeätä, että alueet ja valtakunnallinen Business Finland muodostavat yrityskeskeisten innovaatio- ja kansainvälistymispalveluiden kokonaisuuden. Sen osasten on täydenttävä toisiaan ilman tarpeettomia päällekkäisyyksiä. EU:n rahastot ja ohjelmat tarjoavat muiden kansainvälisten kanavien ohella lisäresursseja ja yhteistyöverkostoja suomalaisille TKI-toimijoille. Niihin on tartuttava nykyistä hanakammin.

Joonas Mikkilä

Joonas Mikkilä

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien digi- ja koulutusasioiden päällikkö sekä Helsingin Kokoomuksen hallituksen jäsen.