Lapsi saattaa olla täysin koulunkäyntikykyinen yhdessä kouluympäristössä, mutta toisessa asiat eivät millään suju, kertoi lastenpsykiatri Anita Puustjärvi Kuopion yliopistollisesta keskussairaalasta Lääkäripäivillä Helsingissä.
– Lääkäri voi arvioida sairausloman tarvetta terveydentilan perusteella, mutta koulunkäyntikykyä hän ei pysty yksin selvittämään. Siihen vaikuttavat lapsen voinnin lisäksi muun muassa ryhmän kokonaistilanne, erilaiset stressitekijät, käytössä olevat tukimuodot ja hoito sekä opettajan jaksaminen. Tilanteen kartoittamiseen tarvitaan kaikkien lasta lähellä olevien osallistumista, erityisesti koulun.
Joskus lapselta löytyy hoitoa vaativa häiriö, mutta joskus apua tarvitsisikin opettaja. Jos tilanne luokassa on erittäin levoton eikä opettajalla ole riittävää tukea, hän saattaa työskennellä uupumuksen rajoilla, Puustjärvi totesi.
Hänen mukaansa nykyinen opetussuunnitelma antaa hyvän mahdollisuuden esimerkiksi lasten vireystilan säätelyä helpottavaan liikuntaan tunnin aikana, mutta se tuo mukanaan myös riskin jatkuvasta muutoksesta ja kaaoksesta, josta kukaan ei tahdo selvitä ilman käytösoireita.
– Pienryhmistä on siirrytty erityislasten integraatio ja inkluusio -ajatteluun, joka on oikein toteutettuna varsin hyvä toimintamalli. Mutta jos sitä pidetään säästötoimena eikä erityislasten tarpeisiin resurssoida riittävästi, kyseessä on illuusio.
Kasvattaminen kuuluu koulullekin
Opetushallituksen asettaman työryhmän kehittämisehdotuksen mukaan opetuksen järjestäjän pitäisi toteuttaa lapsen koulunkäyntikyvyn arviointi. Ensisijainen tavoite on, että koulunkäynti voisi jatkua ja lasta autettaisiin pedagogisen tuen keinoin.
– Jos päädytään koulusta erottamiseen tai sairauslomaan, täytyy aidosti miettiä, mitä muutoksia sillä aikaa tehdään, jotta koulunkäynti olisi jatkossa mahdollista. Muuten ollaan pian samassa tilanteessa, Puustjärvi huomautti.
Hänen mukaansa kysymys koulukuntoisuudesta voi sisältää toiveen, että lapsi saataisiin pois, jonnekin muualle juuri tästä ryhmästä.
– Poislähettämisen kulttuurista pitää ehdottomasti irrottautua ja tuoda konsultaatiot sinne, missä lapsi ja perhe ovat.
Ryhmäkin tarvitsee oman tarkastelunsa.
– Ryhmätason ilmiöihin on vaikea puuttua hoitamalla yhtä, toista ja kolmatta henkilöä erikseen vaan tarvitaan ryhmätason interventio. On jonkin verran näyttöä, että sellaiset menetelmät hyödyttävät ja rauhoittavat. Kasvattaminen on perustehtävä koulussakin, Puustjärvi toteaa.
Puustjärvi toivoo, että koulussa edelleen panostettaisiin erityislasten kohtaamiseen ja mietittäisiin, milloin integraatio on järkevää ja milloin tarvittaisiin vaikkapa pienryhmää.
– Lapsen tilanteeseen täytyy perehtyä huolellisesti. Lyhytnäköinen säästö tulee myöhemmin kalliiksi. Tämä on yhteiskunnallinen asia.
Koulunkäynnin hankaluuksia kokevien lasten vanhemmille Puustjärvellä on valoisa viesti.
– Kun koulunkäyntikyvyn heikentymisen syitä aletaan miettiä, alkaa löytyä myös ratkaisuja.
