Tällä viikolla tuli kuluneeksi tuhat ja yksi yötä Brexit-kansanäänestyksestä.
Tuhannen ja yhden yön tarinoissa prinsessa Šeherazade kertoi tarinan joka yö, jotta välttyisi teloitukselta. Saarivaltakunnassa pääministeri on kertonut uuden tarinan tappio toisensa jälkeen ja pitänyt päänsä. Pitänyt pääministeriytensä ja jääräpäisesti päänsä myös linjan suhteen. Uusi tarina onkin ollut sama tarina.
Muissa jäsenmaissa on katsottu hämmästellen, kuinka Theresa May hakkaa päätään kiveen, alahuoneen vihreällä nahalla verhoiltuun kiveen. Toistaiseksi mikään ei ole alahuoneelle kelvannut: ei neuvoteltu sopimus (202-432 ja 242-391), ei kova Brexit (278-321) eikä uusi kansanäänestys (85-334). Tilanne on sinänsä tuttu kaikille pienten lasten vanhemmille – mikään ei kelpaa, mutta ehdotustakaan ei ole. Perheissä mennään eteenpäin vanhempien määrätietoisuudella. EU27:llä ei ole kasvatusvastuuta eikä -oikeutta Britanniaan nähden. Mutta rajat kiukuttelulle EU:kin voi laittaa, ja sen Eurooppa-neuvosto nyt teki. Aivan oikein teki. Mitta Brysselissä ja pääkaupungeissa tuli täyteen.
May sai aiemmin viikolla maistaa omaa lääkettään. Puhemies Berkow kaivoi pölystä vuoden 1604 konvention ja totesi, ettei samaa esitystä voi tuoda toistamiseen saman parlamentin äänestykseen – käytännössä kolmatta kertaa. Kuinka monta kertaa May onkaan tyrmännyt toisen kansanäänestyksen perustellen, ettei kerran äänestettyä voi uudestaan äänestyttää – sehän polkisi demokratiaa!
Tässä tapauksessa äänestyksellä ja äänestyksellä on tosin vissi ero. Kansa ei ymmärtänyt, mistä se 2016 äänesti. Sille oli kerrottu tuhannen ja yhden yön tarinoita, joilla ei ollut juurikaan tekemistä totuuden ja todellisuuden kanssa. Alahuone sen sijaan tiesi tarkkaan, mistä se erosopimuksessa äänesti. Ja EU27 sanoi aikaa sitten, ettei se neuvottele sopimusta uusiksi.
Peli eteenpäin on nyt selvä. UK:lla on kolme vaihtoehtoa:
1. hyväksyä neuvoteltu erosopimus
2. lähteä ilman erosopimusta
3. peruuttaa Brexit
Mitä uutta tässä on? Ei mitään, paitsi että takaraja vähän siirtyi. Mutta rautalanka on nyt väännetty. Toivottavasti päätös on Brexitin peruutus – mokoman hullutuksen. Valitettavasti se on epätodennäköisin vaihtoehto.
Suomessa kannattaa katseet kääntää siihen, mitä haluamme tulevalta EU:n kauppasopimukselta Britannian kanssa. Sen neuvottelu on edessä, tulipa kova tai pehmeä Brexit.
