Ulkopolitiikan asiantuntija Henri Vanhanen kirjoittaa Verkkouutisten blogissaan suomalaisen Nato-keskustelun kohennuksen tarpeesta.
Vanhanen kuvaa tyypillistä suomalaista keskustelua intervallityyliseksi. Keskustelu ajankohtaistuu hetkeksi, tehdään lyhyt pyrähdys, jonka aikana nostetaan tyypilliset argumentit jäsenyyden puolesta ja vastaan, sitten se kuihtuu ja jää ”lähtötelineisiin”. Uusia perusteltuja argumentteja Nato-jäsenyyden puolesta tai vastaan ei ole.
– Hieman kärjistettynä: kannattajat ovat valmiita viemään Suomen Natoon hinnalla millä hyvänsä, perustelunaan turvatakuut ja jalot ajatukset tarpeesta ankkuroida Suomi kaikkiin läntisiin pöytiin – kun taas vastustajat katsovat Natoon kuulumattomuuden varmistavan Suomen pysymisen konfliktien ulkopuolella ja Venäjä-suhteemme pysymisen vakaana, kokoomuksen eduskuntaryhmässä EU- ja ulkopolitiikan asiantuntijana toimiva Vanhanen kirjoittaa.
Kirjoittaja korostaa, että olisi tarpeen kytkeä keskustelu vastaamaan Suomen Nato-jäsenyyden tarpeesta Suomen nykyisen turvallisuuspolitiikan linjaa ja turvallisuusympäristöä.
– Kyseessä ei ole Nato-myönteisen piiloagendan juurruttamisesta vaan tilannekuvan ja vaihtoehtojen selkeämmästä yhdistämisestä, jossa Suomen Nato-keskustelun kohentamiseksi voidaan hahmottaa kolme tulokulmaa.
Ensimmäinen tulokulma olisi keskustelu siitä, mitä Suomi haluaisi ja saisi Natolta ja mitä Suomella olisi tarjottavanaan. Millaista jäsenpolitiikkaa Suomi harjoittaisi sen sijaan, että keskustellaan siitä, milloin hakea jäseneksi.
Toisena asiana tulee ottaa huomioon Nato-vastustuksen väheneminen vuoden 2014 jälkeen. Epävarmempia on yhä enemmän, vaikka isompi joukko edelleen vastustaa jäsenyyttä kuin kannattaa.
– Silläkin on aivan erityistä kansallista arvoa, että Suomessa on poliitikkoja ja puolueita, jotka puhuvat jäsenyyden puolesta. Ollakseen todellinen vaihtoehto Suomelle, Nato-jäsenyydellä on myös oltava kannattajansa. — Tässä suhteessa esimerkiksi kokoomuksen avoimesti Nato-jäsenyyttä kannattava linja edesauttaa varsinkin niitä puolueita, joissa puhutaan niin sanotun Nato-option puolesta, mutta joilla ei kuitenkaan ole halukkuutta tehdä linjausta jäsenyyden puolesta, Vanhanen huomauttaa.
Kolmas ja ”kenties tärkein näkökulma” on se, että mitä muutoksia Itämeren turvallisuusympäristössä on tapahtunut, ja mikä on Suomen poliittinen nykylinja. Suomella on ”jo nyt puolustuksellisesti liittoutuneen maan piirteitä” ja, että Naton etu on, että ”Suomen alueet pysyisivät kaikissa olosuhteissa Suomen hallussa”.
Vanhanen huomauttaa, ettei Nato-ratkaisu ole minkään loppu. Turvallisuuspolitiikka jatkuu senkin jälkeen.
– Lopulta sekä Naton kannattajille että vastustajille voisi jakaa yhden vinkin: joko Natoon liittyminen tai liittymättä jättäminen ei ole Suomen turvallisuuspolitiikan päätepiste. Riippumatta Suomen ratkaisusta, sen olisi edelleen otettava kantaa ja pyrittävä vaikuttamaan Euroopan turvallisuuden kehittymiseen itsensä kannalta positiiviseksi.
Suomen asema ei ole nyt eikä ole ollut mustavalkoinen. Suomi on yhdenmukainen Nato-vaatimusten kanssa ja kansainvälistä yhteistyötä on tehty paljon.
– Harmaan sävyjä tulkittaessa onkin mahdollista tehdä tulkinta siitä, että Suomessakin on Nato-jäsenyydestä huolimatta jo kauan sitten tultu ohi yhteistyövaraisuuteen perustuvan turvallisuuden vastustamisesta. Tällöin myöskään Suomen nykyinen turvallisuuspoliittinen linja ei oikeastaan lopulta edes vastusta niitä asioita, joita Nato edustaa tai johon se pyrkii, Vanhanen huomauttaa.
Edit 2.11.2021 11.15 Jutussa todettiin Vanhasen työskentelevän Ulkopoliittisessa instituutissa. Vanhanen on virkavapaalla UPI:sta ja toimii kokoomuksen eduskuntaryhmässä EU- ja ulkopolitiikan asiantuntijana.
