– Meillä on aika käymässä vähiin. Kun seuraava talouskriisi iskee, meillä ei ole puskureita.
Näin varoitti vihreiden kansanedustaja Antero Vartia toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n Matalapalkkapaneelissa keskiviikkona.
Edellinen talouskriisi, Lehman Brothersin konkurssista alkanut finanssikriisi rantautui Suomeen voimalla 2008, mutta siinä Suomea avittivat Vartian mukaan kova talouden pohja ja terve valtiontalous, joka oli rakennettu kahden vuosikymmenen aikana Nokian vetämänä. Enää elvytysvaraa ei juuri ole, kun velkamäärä on koko ajan kasvanut.
– Seuraa ikäviä leikkauksia etuuksiin, ja näitä päätöksiä ovat tekemässä sitten ihan muut päättäjät, Vartia ennusti.
Vartian mukaan olisi oleellista tehdä reformeja, joilla työn syrjään päästään paremmin kiinni. Hänestä ensisijaista on saada lisää työpaikkoja vaikka sitten matalapalkkaisiakin sen sijaan, että pelätään matalapalkkaisuuden lisääntymisestä mahdollisesti johtuvaa tuloerojen kasvua.
– Kaikki eivät voi olla korkeasti koulutettuja ja korkean tuottavuuden töissä. Semmoista maailmaa ei ole, että kaikki tekevät huipputöitä, Vartia sanoi.
Paneelin osallistuivat Vartian lisäksi taloustieteilijä Sixten Korkman, Etlan tutkimusjohtaja Mika Maliranta ja vasemmistoliiton kansanedustaja Hanna Sarkkinen. Panelisteista matalapalkka-alan kasvusta oli huolissaan käytännössä vain Hanna Sarkkinen. Muut panelistit olivat sitä mieltä, että matalapalkkainen työ vie kansalaisia pois sosiaaliturvan piiristä veronmaksajiksi, mikä tukee julkista taloutta ja samalla työ osallistaa ihmiset muullakin tavalla osaksi yhteiskuntaa.
– Perustulo on huono asia, osallistumistulo on parempi, kiteytti Korkman. Hänen mukaansa täysin vastikkeeton turva on vaarallinen tie. Sen sijaan kaikkien matalampien tulojen verottomuutta hän pitäisi suositeltavana.
Malirannan mielestä Suomi tarvitsee nykyistä enemmän matalapalkkaisia töitä, mikä sekin tukee talouskasvua. Vartia puolestaan huomautti, että talouskasvu nostaa väkisin myös alempia palkkoja.
Hanna Sarkkinen puolestaan huomautti, että jos yhteiskuntapolitiikan painopiste siirtyy matalapalkkaisuutta tukevaksi, se ei kannusta parantamaan tuottavuutta, josta Suomen menestys kuitenkin kumpuaa. Hän puolusti myös työehtojen yleissitovuutta, joka antaa suojan heikoimmille.
Maliranta taas vertasi Suomen tilannetta Ranskaan ja Saksaan. Ranskassa on jäykemmät työmarkkinat ja korkeampi työttömyys kuin Saksassa.
– Halutaanko ranskalainen vai saksalainen työttömyysaste, minä haluan saksalaisen.
