Verkkouutiset: Ansiosidonnainen työttömyysturva tulee kalliiksi

Työttömyysturva on pääsyy liittyä ammattiliittoon. Moni ei edelleenkään tiedä, että ansiosidonnaisen työttömyysrahan voi saada myös liittymättä liittoon, nimittäin yleisen työttömyyskassan kautta. Ja vielä harvempi tiedostaa, ettei työttömyyskorvausta maksa se työttömyyskassa (liiton tai ei), jonka jäsen henkilö on, vaan että se katetaan lähes täysin veroista ja veroluontoisista maksuista. Se pätee niin työmarkkinatukeen, peruspäivärahaan kuin ansiosidonnaiseenkin.

Työttömyyskassat korvaavat ansiosidonnaisesta vain 5,5 prosenttia. Loput katetaan verovaroista sekä kaikkien, myös kassaan kuulumattomien, työssäkäyvien maksamista työttömyysvakuutusmaksuista. Selvää kuitenkin on, että ansiosidonnaisen piiriin pääsevät silti vain työttömyyskassojen jäsenet, eikö? Mielestäni ei kovin johdonmukaista; oikeudenmukaisesta puhumattakaan.

Ammattiliitoilla on ilmeinen kannustin vastustaa ansiosidonnaisen ehtojen tai sen tason tiukentamista. Työttömyysturva kun on niiden pääasiallinen jäsenhoukutin. Kassat tai liitot saavat plussapisteet, ja laskun maksaa yhteiskunta. Ammattiliitoilla ei samasta syystä ole myöskään kannustinta edesauttaa työttömyyden vähentämistä, ellei se nouse liian suureksi. Työttömyyden kustannukset eivät lankea sille kuin suurtyöttömyyden vallitessa, ja silloinkin vain epäsuorasti: liittoja uhkaisi jäsenkato.

Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha on tulonsiirto järjestäytyneille työntekijöille ja/tai työttömyyskassan jäsenille, jonka mittakaava on moninkertainen (yli miljardi) verrattuna jo valmiiksi selittämättömään ammattiyhdistysten jäsenmaksun verovähennysoikeuteen (noin 200 miljoonaa euroa). Taloustieteilijät puhuvat moraalikadosta.

No, miten tätä peliä kannattaa pelata? Riippuu keneltä kysyy. Yksityishenkilön kannattaa tietenkin liittyä oitis työttömyyskassaan ja jos työttömyys iskee, nauttia jopa 500 päivää ansiosidonnaisesta päivärahasta. Työttömyyskassan jäsenyys maksaa vain 99 euroa vuodessa.

Hyvätuloinen henkilö, jolla on hyvä työmarkkina-asema, voikin ostaa vuosittaisella satkulla pankkitermein aika houkuttelevan option: nimittäin mahdollisuuden viettää reilun vuoden kotona perheen parissa usean tuhannen tai jopa muutaman kymmenen tuhannen euron vuosikorvauksella.

Ansiosidonnainen työttömyysturva on erinomainen esimerkki nykyisen hyvinvointivaltion tabuista. Siitä hyötyvät eniten ne, jotka osaavat pelata järjestelmäbingoa parhaiten. Eivät suinkaan ne todella heikko-osaiset, jotka aidosti tukea tarvitsisivat. Ne, joilla hyvinvointivaltion olemassaolo aina perustellaan.

Kansantaloudelle tällainen järjestelmä tulee kalliiksi. Työttömyys on kasvussa, ja valtio velkaantuu jo muutenkin huimaa tahtia. Paljon tehokkaampaa olisi järjestää työttömyyden perusturva lakisääteisesti ja vaikkapa suoraan verorahoista, ja sitä vastoin ansiosidonnainen vapaaehtoispohjalta ja yksityisin varoin. Tämä raikkaana vaihtoehtona sille, että nostetaan veroja ja kierrätetään yhä enemmän kaikkien ihmisten varoja valtion kautta taskusta toiseen. Liberan kehittämä perustilimalli vastaa tähän haasteeseen.

PS. Vielä suurempi vääryys on, että yrittämisellä, pienimmänkin toiminimen perustamisella, riskeeraa koko työttömyysturvansa. Työttömyysturvaa verojen muodossa nämä yritykset sentään kelpaavat maksamaan.

Elina Lepomäki on Ajatuspaja Liberan tutkimusjohtaja.

Verkkouutiset

Verkkouutiset

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt