Ammattijärjestötoiminnalla on pitkät perinteet, myös suomalaisessa yhteiskunnassa. Ne ovat aikanaan syntyneet puolustamaan ihmisten oikeuksia ja rakentamaan entistä oikeudenmukaisempia työolosuhteita, oikeudenmukaisempaa palkkausta ja parempaa yhteiskuntaa.
Mikään edellä mainituista tavoitteista ei ole valmis, vaikka parempaan suuntaan on monessa suhteessa ja monella tavalla menty.
Perinteisesti ammattijärjestötoiminnan jotkut ulkopuoliset tahot ja henkilöt sekä työnantajajärjestöt kyseenalaistavat ammattijärjestötoimintaa ja sen toimintatapoja. Poliittisista ja taloudellisista tilanteista riippuen kyseenalaistaminen on voimakkaampaa ja julkisempaa tai piilossa tapahtuvaa.
Kyse on voimasta ja vallasta. Kyse on itseasiassa ensisijaisesti päätöksentekotavasta, tehdäänkö päätöksiä yhdessä ja sopimalla vai tehdäänkö niitä sanelemalla, määräämällä tai yksittäisten henkilöiden ratkaisuin.
Suomea on rakennettu sopimalla. Suomi on ollut ja sen tulee olla sopimusyhteiskunta, jossa jatkuvalla keskustelulla ja eri intressiryhmiä kuunnellen yhdessä rakentamalla rakennetaan tasapainoisia ratkaisuja ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa.
Suomessa ammattijärjestötoimijat ovat myös nykyisin monin eri tavoin ja monissa eri rooleissa kehittämässä yhteiskuntaamme. Jokainen voi sekä pidemmän ajan että lähihistoriasta nähdä, että sitä on tehty erittäin vastuullisesti.
Asiat, joita ammattijärjestöt rakentavat ovat välillä valtavan suuria ja periaatteellisia, välillä ollaan yksittäisen ihmisen asialla. Ihmisen asialla ollaan kuitenkin koko ajan.
Työnantajatkin tarvitsevat ihmisiä myös jatkossa. Vaikka robotit ja teknologia tekevät yhä enemmän aiemmin ihmisellä olleita työtehtäviä, ihmisiä tarvitaan töitten tekemiseen myös tulevaisuudessa. Ihmisen oikeudenmukaisissa oikeuksissa ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan rakentamisessa on ammattijärjestötoiminnan ydin myös jatkossa, ja siihen niitä tarvitaan.
Ammattijärjestötoiminta kaipaa tietysti myös uudistumista, niin kuin kaikki yhteiskunnallinen toiminta toimintaympäristön muuttuessa. Mutta myös perinteitä on tärkeää kerrata ja muistaa.
Keskinäinen eri ammattialojen ja -liittojen solidaarisuus ja yhdessä tekeminen, toistensa nykyistä vahvempi ja vaikuttavampi tukeminen erityisesti kaipaavat renessanssia. Viime aikoina on liikaa myös ammattijärjestötoiminnassa toimittu yksin ja vain omien peilikuvien kanssa keskustellen, jopa keskinäisiä ristiriitoja synnyttäen.
Yhdessä olemme ammattiyhdistystoiminnassa voimakkaampia, yhdessä saamme enemmän aikaan.
Edessä jälleen kerran olevat vaikeat yhteiskunnalliset kysymykset edellyttävät parhaan mahdollisen ratkaisunsa saamiseksi vahvaa ja yhtenäistä ammattijärjestökenttää. Viime aikoja enemmän keskenään keskustelevaa ja yhdessä toimiva ammattijärjestökenttää on edellytys sille, että edelleen voimme mahdollisimman vaikuttavasti olla ihmisen asialla.
