Tommy Pohjola on Hufvudstadsbladetin uutistoimittaja. Hän on tyyppi, jota kukaan ei toivoisi kyselemään, vaatimaan salaisia papereita tai haastattelemaan hankalia. Poliitikot ja virkamiehet ovat Pohjolan Kaikille kenkää! -kirjan perusteella oikeutettuja piilottelemaan salattava-pykälien takana, ja jos kiinni joutuvat, saavat lempeän kädenpuristuksen ja siirtyvät muihin soputehtäviin suojaan menneisyydeltä.
Tommy Pohjola ei tätä todistusta tarkoitushakuisesti tee, mutta tapahtuma- ja asiakirjafaktojen perusteella kirjan opiksi muotoutuu: älä koskaan päästä viherpunertajia pelastamaan maailmaa – ainakaan metron rakentamisen muodossa.
Vain julkisen vallan projekti voi velloa kirjan kertomien puolitotuuksien ja valheiden suossa vailla vakavia seurauksia. Tuntuu kuin metron toteuttajien yksi päätavoite olisikin ollut odottavan yleisön harhaanjohtaminen väärien toiveiden ja ennustusten muodossa.
Pyhä, pelastuksen metro – kuin vihreiden luomiskertomuksesta
Alussa oli suo, kuokka ja Jussi, sitten separaattori, lokomotiivi ja Lenin. Kun ei edes Kalashnikov auttanut, syntyi vihreä liike – sekin pelastamaan maapalloa. Vihreä usko loi myyvää katkeruutta länsimaista elämänmenoa kohtaan, mutta pian purnaajista tuli valtaa pitäviä. Saksa on jo kokenut maailmanpelastajien valheet.
Helsinki maksaa samasta massamielenhäiriöstä nyt kovaa hintaa. Sen, minkä Helsinki Guggenheimin-pettymyksellään säästi, sen se Espoon kanssa länsimetron kautta moninkertaisesti häviää. Tommy Pohjola mainitsee lukemattomia metron merkeissä tehtyjä selvityksiä, joista osa ensin päätettiin esitellä mutta salattiin. Espoota tässä vietiin kuin pässiä teuraaksi: Helsingin kokoomus painosti Pohjolan mukaan länsirajansa takana omiaan, ja Espoo alistui.
Käsittämättömän (nyt arvio 260 miljoonaa euroa) kalliin Kruunuvuoren sillan selitetään vähentävän raitiovaunu- ja pyöräilypaineita Kulosaaren sillalle. Miksi, siellä kun kulkee jo metro ja pyöräkaistat vain odottavat pakkaspolkijoita. Laajasalon puoleisen silta-alueen alkuperäinen nimi oli Tahvonlahti. Sillan nimeksi sopisi Tahvojen silta.
Kyse ei ole vain vihreiden innosta joukkoliikenteeseen, vaan hinnalla millä hyvänsä halu rakentaa näkyviä pyöräilyhartauteen liittyviä sakraalimonumentteja – siinä missä jättimoskeijaa, kaupunkibulevardeja, ”tiivistämistä” ja turismin lisäämistä.
Ihmemies Pekka Sauri
Vihreiden kokemattomissa käsissään Helsinki on lisännyt holtitonta laajentumista ja massarakentamista. Kantakaupungin liikennettä paisutetaan levittämällä kaupunkia kohti merta. Keskuspuistokin maksaa siitä kovan hinnan. Turistit ja hotellit ovat Helsingille onnen pyhä lehmä.
Miksi juuri entinen Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri on ollut kaikki vuodet valtamedian suojeluksessa? Tommy Pohjolan mukaan Sauri on luikahtanut pois kaikkialta, missä Helsingin tiukkaa valvontaa ja vastuunottoa olisi metron suhteen tarvittu. Siksi että Sauri on vihreä, siinä missä nyt apulaispormestari Anni Sinnemäkikin.
Jos valtamedialla tarkoitamme Erkkojen ja Herlinin dynastiaa, selitys löytyy Pohjolan siteeraamasta HS:n entisen rikostoimittaja Harri Nykäsen muistelmista:
”Mediaan on syntynyt nuoren polven toimittajien verkosto, jota yhdistää sosiaalisen median kloonaama arvomaailma. Se vaikuttaa myös aihevalintoihin ja uutisten käsittelytapoihin. Ilmiö on sukua suomettumiselle, jolloin ne toimittajan ja poliitikot, jotka käsittelivät Neuvostoliittoa tai neuvostosuhteita virallisesta linjasta poikkeavasti, karkotettiin paratiisista. He olivat riitasointu kollektiivisessa hymistelyssä.” (Likainen Harry, Docendo 2016).
Sauri poistui takavasemmalle kaverinsa konsulttitoimistoon – kenties neuvomaan yrityksiä ja yhteisöjä niiden viestintäongelmissa? Kyllä mutta älkää hätääntykö, hänhän on nyt itse yksityisen yrityksen palveluksessa, jolloin toimintaa suojelee yrityssalaisuuksien turva!
Montako loppuhinnan nostoa, montako uutta päivämäärää?
Kaikille kenkää! luetteloi metroprosessin päivä päivältä ja kertaa toimiston jakamia tiedotteita. Niissä on suuren huiputuksen tuntua. Montakohan kertaa luettavissa on ennuste loppulaskun suuruudesta, montako kertaa arvelu metroliikenteen aloittamisesta?
Kirjan mukaan sankareita ovat ne, jotka ovat uskaltaneet ääneen epäillä homman mielekkyyttä. Helsingissä keskusteltiin kovasti, koska riidat raastoivat:
Arja Karhuvaara (kok.) epäili, että tarjouskilpailun hinnoittelu on tehty alakanttiin ja siten, että lisätöistä voi koko ajan laskuttaa. Yrjö Hakanen (skp) vaati varmistamaan, ettei ylityksiä enää tapahtuisi. Marcus Rantala (r.) muisti juuri vannotun, ettei ylityksiä tule. Harry Bogomoloff (kok.) olisi vaihtanut johdon heti.
Metroseurakunnalle he olivat häiritsijöitä: Otto Lehtipuu (vihr.) ”Se mitä tästä voidaan oppia, on katsoa tietysti eteenpäin”. Osmo Soininvaara (vihr.): ..me nyt emme voi enää mitään, mutta pitäisi miettiä, mitä tehdään, ettei tällaista tapahdu uudestaan”.
Helsingin Sanomat antoi pääkirjoituksessaan (6.5.2017) tukea vihreille: ”Tärkeintä on varmistaa, että metrosta tulee toimiva ja turvallinen. Sen jälkeen voidaan arvioida, mitä pitää ottaa opiksi”. HS:n pääkirjoitusviisaus oli suoraa kopiota ja kaiken pyhittävää liturgiaa metrotoimiston tiedotteista, sen Pohjola tulee todistaneeksi. Rehellisen yksipuolista pamflettia on joskus ilo lukea.
Kirjoitettuani jo tämän vuodatuksen, tietoomme tuli, että länsimetron jatke Kivenlahteen myöhästyy usealla vuodella ja hinta kasvaa ainakin usealla sadalla miljoonalla eurolla. Se on kuulemma ollut jo päättäjien tiedossa pitempään.
Tommy Pohjola: Kaikille kenkää! Tätä kaupunkilaisille ei kerrottu länsimetrosta. Omakustanne Nordprint 2017.
