Nuorten asenteissa on tapahtunut huolestuttava muutos. Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) Nuoret ja nettikiusaaminen 2025 -kyselyn tuloksista ilmenee, että yhä useampi nuori pitää kiusaamista tai asiatonta käytöstä oikeutettuna, jos kiusaamisen kohde on heidän mielestään esimerkiksi ”ruma”, ”ärsyttävä” tai ”tyhmä”.
– Kyse on monisyisestä ilmiöstä, jossa korostuvat empatiavaje, tunnetaidot tai niiden puute, sosiaalinen paine ja ympäristön vaikutus, MLL:n lasten ja nuorten osallisuustiimin kehittämispäällikkö Paula Aalto kertoo Verkkouutisille.
Kouluympäristön lisäksi kiusaamista tapahtuu kasvavissa määrin myös verkossa, jossa nuoret viettävät paljon aikaansa. Vastausten mukaan osa nuorista ei tunnista nettikiusaamista kiusaamiseksi, vaan pitää sitä huumorina eli ”läppänä”, leikkinä tai osana normaalia netti- tai pelikulttuuria.
– Tämä kertoo siitä, että kiusaamisen muodot ovat muuttuneet hienovaraisemmiksi ja vaikeammin tunnistettaviksi, mikä hämärtää rajoja hyväksyttävän ja loukkaavan toiminnan välillä.
Aalto huomauttaa, että kun kiusaaminen naamioidaan huumoriksi tai ”rehelliseksi mielipiteeksi”, sen haitat voivat jäädä tunnistamatta, niin kiusaajalta kuin sivustakatsojiltakin.
– Asenteisiin vaikuttavat myös digitaaliset ympäristöt, joissa aggressiivisuus, ulkonäköpaineet ja suorituskeskeisyys korostuvat, ja jossa kiusaamiseen osallistuminen voi tapahtua yhdellä klikkauksella.
Esimerkkeinä hän mainitsee some-palveluiden algoritmit, jotka nostavat esiin provosoivia sisältöjä. Myös joidenkin sosiaalisen median vaikuttajien käytös voi pyrkiä normalisoimaan toisten alistamista ja epäempaattista puhetapaa.
Huolestuttavasta kehityssuunnasta huolimatta Aallon mukaan on tärkeää tiedostaa, että edelleen suurin osa nuorista kokee kiusaamisen vääräksi. Hänen mukaansa sen vuoksi ei voida yksiselitteisesti yleistää, että nuorista olisi tullut tunnetaidoiltaan kylmempiä tai kyynisempiä.
– Suurin osa haluaa, että siihen puututaan ja toivoo enemmän tukea ja ymmärrystä aikuisilta. Kyse ei siis ole siitä, että nuorista olisi tullut välinpitämättömämpiä, vaan siitä, että nuoret tarvitsevat yhä enemmän ohjausta, tunnetaitojen vahvistamista ja yhteisöjä, joissa empatia ja yhdenvertaisuus ovat selkeästi näkyvillä ja tuettuja.
Hänen mukaansa on onni, että asenteiden muutos ei ole peruuttamatonta.
– Mutta siihen on puututtava nyt. Koulussa, kotona, somessa ja yhteiskunnassa, Aalto painottaa.
Moni kiusattu tyytyy kohtaloonsa
Koventuneiden asenteiden lisäksi tuoreista kyselytuloksista ilmenee, että monet lapset tai nuoret eivät edes usko, että kiusaamiseen pystytään puuttumaan tehokkaasti. Vain noin kolmannes vastaajista uskoo, että koulu- ja nettikiusaamista pystytään kitkemään, ja peräti 40 prosenttia ajattelee, että ”kiusaamista tulee aina olemaan”.
Vastausten monet nuoret eivät koe puuttumiskeinoja riittäviksi tai toimiviksi arjessa. Tämä koskee niin koulua, kotia kuin verkkoympäristöjä. Puuttumista saatetaan pitää hitaana, epäreiluna tai pinnallisena. Nuorten avovastauksissa korostuu myös kokemus siitä, että aikuiset eivät aina näe tai ymmärrä kiusaamista, eivätkä myöskään kykene siihen tehokkaasti reagoimaan.
– Tämä ei tarkoita, että kaikki yhteiskunnassa tehty työ olisi ollut turhaa, mutta nuoret ovat halunneet tuoda esiin oman epäluottamuksensa järjestelmää kohtaan, Aalto toteaa.
Nuorten vastauksista piirtyy siis vahva vaikutelma siitä, että se mitä nyt on tehty kiusaamisen eteen, ei riitä. Aallon mukaan etenkin nettikiusaamiseen pitäisi puuttua kokonaisvaltaisesti, niin koulun, kodin, yhteiskunnan kuin digitaalisten ympäristöjen tasolla.
– Kyselyn vastausten perusteella nuoret toivovat ennen kaikkea ennakoivaa, oikeudenmukaista ja johdonmukaista puuttumista, joka ei jää yksittäisten kampanjoiden tai teemapäivien varaan.
Miten nuoret sitten toivoisivat tilanteeseen puututtavan? Vastausten mukaan nuoret toivoisivat tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistamisesta systemaattisesti jo varhaiskasvatuksesta lähtien. He toivovat myös aikuisilta vahvempaa roolia nuoren elämässä, jotta heihin voi tukeutua tarvittaessa.
Nuoret toivovat myös kouluihin ja muihin yhteisöihin toimintamalleja, joiden avulla kiusaamiseen voitaisiin puuttua nykyistä paremmin. Myös somealustojen ja peliyhtiöiden vastuuta alustoidensa sisällöstä halutaan vahvistaa. Tähän kuuluu esimerkiksi tehokas palvelun sisältöjen moderointi.
– Nuoret eivät kaipaa vain suojelua, vaan osallisuutta – mahdollisuutta vaikuttaa siihen, millainen on heidän arki ja yhteisöt, joissa he toimivat, Aalto sanoo.
Kouluilla on petrattavaa
Koulutusta koskevan lainsäädännön mukaan jokaisella oppilaalla tai opiskelijalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Silti koulukiusaamista tapahtuu. Nuorten vastausten perusteella ongelmana on se, etteivät aikuiset aina edes tunnista kiusaamista. Räikeimmissä tapauksissa nuoret ovat kertoneet koulun henkilökunnan jopa tienneen kiusaamisesta, mutta tilanteeseen ei ole silti puututtu. Yleinen on myös kokemus, jossa koulun puuttumiskeinot koetaan täysin riittämättömiksi.
Tämä ei Aallon mukaan kuitenkaan tarkoita, että koulut olisivat epäonnistuneet.
– Mutta se kertoo siitä, että nykyiset keinot eivät riitä – varsinkaan digitaalisessa ajassa, jossa kiusaaminen ei pysähdy koulun seinien sisälle. Yksi keskeinen nuorten esiin tuoma havainto on, että opettajat ja muu koulun henkilökunta tarvitsevat lisää koulutusta ja ajankohtaista tietoa nettikiusaamisen ilmenemismuodoista, puuttumiskeinoista sekä lasten ja nuorten digitaalisesta arjesta. Vain riittävällä ymmärryksellä ja valmiuksilla voidaan puuttua nettikiusaamiseen ajoissa ja rakentaa toimintakulttuuria, joka tukee kaikkien oppilaiden hyvinvointia.
Tässä nuoret eivät hänen mukaansa vaadi mahdottomia.
– He toivovat läsnä olevia aikuisia, jotka kuuntelevat, ottavat vakavasti ja puuttuvat. He haluavat, että kiusaamiseen ei reagoida vasta kun vahinko on jo tapahtunut, vaan että turvallisuus on osa koulun arkea – niin käytävillä kuin ryhmätunneilla, somessa ja pelimaailmassa.
Kiusaaminen jatkuu, koska seurauksia ei ole
Vastausten perusteella moni koulu- tai nettikiusaaja myös katsoo, ettei teosta koidu hänelle juuri minkäänlaisia seurauksia. Tilanne on huolestuttava. Silloin osa nuorista voi oppia, että heidän ei tarvitse kantaa teoistaan vastuuta ja pahimmillaan voivat innostaa muita kiusaamiseen mukaan.
– Kun kiusaaminen tapahtuu ilman näkyvää reaktiota aikuisilta tai yhteisöltä, siitä voi tulla normi, ja jopa keino hakea valtaa tai asemaa ryhmässä. Ilman seuraamuksia kiusaaminen jää näkymättömäksi, ja näkymätön kiusaaminen on usein kaikkein vahingollisinta. Nuoret itse kertovat, että kiusaamiseen tulisi puuttua nopeammin ja selkeämmin – ja että tekojen pitää tuntua myös tekijälle, Aalto huomauttaa.
Vastausten perusteella nuorten kouluympäristöä vaivaa myös eräänlainen pelon ja vaikenemisen ilmapiiri. Moni nuori ei halua tai uskalla puuttua näkemäänsä kiusaamiseen, koska pelkää sen takia joutuvansa itse kiusaamisen kohteeksi. Nuoret eivät myöskään usko, että asiasta eteenpäin kertominen saisi kiusaamista loppumaan.
– Tämä on vakava viesti meille aikuisille. Meidän on rakennettava kulttuuria, jossa puuttumista tuetaan, kiusaamiseen ei totuta ja jokaisen lapsen ja nuoren kertomus otetaan vakavasti, Aalto painottaa.
Nuoret tunnistavat erilaisia syitä kiusaamiseen. Kiusaamisen syiksi nähdään muun muassa hauskanpito, tylsyys, anonyymiteettiys (netissä), pahoinvointi tai yhteiskunnan epäkohdat. Kiusaaminen voi kummuta myös kiusaajan omasta epävarmuudesta, ryhmäpaineesta tai halusta saada huomiota, valtaa tai hyväksyntää.
– Kiusaaminen voi olla myös opittua toimintaa. Jos nuori näkee, että toisista puhutaan loukkaavasti ilman seuraamuksia, hän voi toistaa samaa käytöstä. Lisäksi empatian, itsetunnon ja tunnetaitojen puute altistavat kiusaamiselle, Aalto kertoo.
Kyselyssä ilmeni, että usein myös kiusattu voi olla kiusaaja. Siksi jakaminen kiusaajiin ja kiusattuihin ei ole aina yksiselitteinen.
– Digitaalisissa ympäristöissä kiusaamisen kynnys madaltuu entisestään, kun tekijä ei näe kiusatun reaktiota eikä aina edes koe tekevänsä mitään väärää. Älylaitteet kulkevat kätevästi mukana ja olemme läsnä erilaisilla alustoilla miltei jatkuvasti. Puhelimet mahdollistavat kuvaamisen ja kuvien ja videoiden levittämisen.
Kyselyiden mukaan myös tietyt piirteet lisäävät kiusatuksi joutumisen riskiä. Kiusaamista koetaan etenkin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien lasten ja nuorten keskuudessa.
– Tämä osoittaa, että yhteisöissä voi elää edelleen vahvoja normeja siitä, millainen pitäisi olla. Kun joku poikkeaa totutusta, hän voi joutua silmätikuksi.
Aallon mukaan kyse on usein pelosta ja tietämättömyydestä erilaisuutta kohtaan.
Häiriköivästä lapsesta voi tulla häiriköivä aikuinen
Jos lapsen asiattomaan käytökseen ei puututa kouluiässä, hänen käytösmalleistaan voi tulla pysyviä. Toisin sanoen hän voi käyttäytyä yhtä asiattomasti muita kohtaan myös aikuisena ja siten joutua ongelmiin ympäröivän yhteiskunnan kanssa.
– Siksi lapsuudessa ja nuoruudessa tapahtuva puuttuminen on äärimmäisen tärkeää. Aikuisen tehtävä on näyttää rajat ja tarjota vaihtoehtoja, miten toisia voi kohdata rakentavasti, miten sanoilla voi vahvistaa eikä hajottaa.
Aalto muistuttaa, että lapsi, joka oppii ottamaan vastuuta ja käsittelemään tunteitaan turvallisesti, oppii myös kantamaan vastuuta aikuisena.
– Lapselle ja nuorelle on tärkeää myös antaa hyvää palautetta ja kiittää aina toivotunlaisesta käytöksestä.
LUE MYÖS:
Syömishäiriö voi kehittyä huomaamatta – nämä merkit paljastavat
Kiusataanko lastasi koulussa? Tunnista nämä hälytysmerkit
Nuorten nettikiusaaminen lähti käsistä
Tekeekö lapsesi näin? Merkit viittaavat vaaraan syrjäytyä
Artikkelia korjattu 7.5.2025 kello 11.04: Poistettu virheellinen maininta, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kouluterveyskyselyssä olisi kysytty nuorten suhtautumisesta nettikiusaamiseen.