Verkkouutiset

Nuorisorikollisuus

MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Nuorten rikokset kasaantuvat pienelle joukolle – ”Äärimmäisen huolestuttavaa”

Nuorten pahoinvointi ja rikollisuus polarisoituvat ja keskittyvät pienelle ryhmälle nuoria. Kehityskulku huolestuttaa kokoomuksen poliisikansanedustajaa Marko Kilpeä.

Kilpi muistuttaa, että kokonaisuudessaan nuorten tekemien rikosten määrä on vähentynyt. Noin 10 prosenttia nuorista, jotka tekevät vakavia rikoksia, tekevät kuitenkin yhä enemmän ja vakavampia rikoksia.

– Tämä on äärimmäisen huolestuttava kehityskulku. Siihen on puututtava ja sen ehkäisemiseksi tarvitsemme vaikuttavia keinoja, Kilpi sanoo.

Huolestuttavaa on myös se, että nuorten tekemien vakavien väkivaltarikosten määrä on kasvussa. Määrä on jatkunut huolestuttavasti nousuaan vuodesta 2015 lähtien, ja korostuu etenkin 12-13 -vuotiaiden ikäryhmässä.

Alle 15-vuotiaiden tekemien vakavien rikosten määrän kasvu on verrattain uusi ilmiö, joten edes tutkijoilla ei ole tarkkaa tietoa sen juurisyistä. Tällaiset nuoret ovat tehneet jopa henkirikoksia.

Kilpi perääkin aiheesta lisää tutkimustietoa, joka mahdollistaisi auttamiskeinojen ja -menetelmien parantamisen.

– Meidän pitää tietää, mitkä tekijät johtavat tällaiseen rikollisesti oireilevaan käyttäytymiseen, vieläpä näin erityisen vakavalla tavalla, jotta tällaisia tapauksia voidaan estää ennalta, Kilpi linjaa.

Kokoomusedustajan mukaan että sosiaalisella medialla ja erityisesti TikTokilla on rooli, joka läpileikkaa ilmiötä.

– Se ei voi olla kuitenkaan ainoa syy sille, että lapsi valitsee tehdä rikoksen, Kilpi huomauttaa.

Petteri Orpon hallitus julkaisi huhtikuussa toimenpideohjelman nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Ohjelma sisältää toimenpiteitä niin lapsien ja perheiden tukemiseksi kuin katujengeihin liittymisen ehkäisyksi. Lisäksi suunnitelmissa on uudistaa lastensuojelulakia, lisätä koulunuorisotyötä ja panostaa kiusaamisen ja kouluväkivallan torjuntaan.

Kilven mukaan oleellisessa osassa on se, että resursseja ei kulu ongelman pallotteluun eri toimijoiden välillä tai päällekkäiseen tekemiseen. Tiedon olisi kuljettaja sujuvasti toimijoilta toisille, jotta ongelmiin voidaan reagoida varhaisessa vaiheessa.

Kilpi painottaa myös, että päätöksentekijöillä on nykytilanteessa erityinen rooli.

– Meillä päättäjillä on osa vastuusta kasvaneen nuorisorikollisuuden ja nuorten pahoinvoinnin pysäyttämisessä, Kilpi linjaa.

Huolestuttava kehitys: Jopa 12-vuotiaita epäillään pahoinpitelyistä

Pahoinpitelyistä epäillyn yleisin ikä on laskenut edellisen kolmen vuoden aikana selvästi aiemmasta, ilmenee Tilastokeskuksen julkaisemista tiedoista.

Vuosina 2021–2023 epäillyn yleisin ikä oli 14 vuotta, kun vielä vuosina 2015–2019 yleisin ikä oli yli 20 vuotta.

– Alle 15-vuotiaiden epäiltyjen määrän kasvu alkoi vuonna 2019. Myös hieman vanhempien, 15–20-vuotiaiden pahoinpitelyepäiltyjen kohdalla aiempi myönteinen kehitys näyttää päättyneen 2020-luvulla, Tilastokeskuksen yliaktuaari Kimmo Haapakangas sanoo.

Haapakankaan mukaan pahoinpitelyjen ilmoittamista koskevien ohjeiden muutokset selittävät osan kasvusta. Esimerkiksi kouluja on ohjeistettu ilmoittamaan viranomaisille aiempaa herkemmin kiusaamis- ja väkivaltatapauksista. Lisäksi lasten kanssa työskentelevien ilmoitusvelvollisuutta epäillyissä väkivaltatilanteissa on laajennettu.

Pahoinpitelyistä epäiltyjen nuorentuminen heijastuu myös pahoinpitelyjen uhrien ikään. Alaikäisten uhrien määrä kasvoi vuonna 2023 reilun viidenneksen edellisvuodesta. Täysi-ikäisten uhrien määrä kasvoi samaan aikaan 3,4 prosenttia.

– Kaikkein suurinta kasvu oli 12–14-vuotaiden ikäryhmässä. Tämän ikäisiä pahoinpitelyjen uhreja oli noin 3 600, mikä on 35,6 prosenttia enemmän kuin vuonna 2022. Vuoteen 2018 verrattuna 12–14-vuotiaiden uhrien määrä kasvoi lähes 140 prosenttia.

Pahoinpitelyistä epäiltyjen tapaan myös ryöstörikoksista epäillyt ovat olleet viime vuosina aiempaa nuorempia. Ryöstöissä yleisin ikä on tyypillisesti ollut 18 tai 19 vuotta, mutta vuosina 2022 ja 2023 tyypillisin ikä oli 15 vuotta.

– Ryöstörikoksissa ulkomaalaistaustaiset epäillyt olivat suomalaistaustaisia nuorempia. Suomalaistaustaisilla epäillyillä yleisin ikä vuosina 2021–2023 oli 18 vuotta ja ulkomaalaistaustaisilla 15 vuotta, Haapakangas kertoo.

Väestöosuutensa verrattuna ulkomaalaistaustaiset olivat suomalaistaustaisia yleisemmin epäiltynä ryöstörikokseen.

Siinä missä suomalaistaustaisia 18-vuotiaita epäiltyjä oli 25,8 ikäluokan 10 000:ta henkilöä kohden, ulkomaalaistaustaisilla 15-vuotiailla vastaava osuus oli 124,3. Yleisimmässä ryöstörikoksista epäiltyjen ikäryhmässä ulkomaalaistaustaisia oli siis lähes viisi kertaa enemmän kuin suomalaistaustaisia omassa yleisimmässä ikäryhmässään.

Ryöstöjen uhrien määrä kasvoi viime vuonna 17,5 prosenttia vuodesta 2022. Suurinta kasvu oli 5–11-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa uhreja oli 48,1 prosenttia edellisvuotta enemmän.  12–14-vuotiaita ja 15–17-vuotiaita ryöstöjen uhreja oli hieman yli 30 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin.

– Viiden vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna kasvu on ollut hurjaa. Vuoteen 2018 verrattuna esimerkiksi 12–14-vuotiaiden uhrien määrä on kasvanut 480 prosenttia ja 15–17-vuotiaiden 180 prosenttia.

 

 

 

Pakkokeinoja alle 15-vuotiaisiin harkitaan, jengirikollisuuden torjuntaan yli 40 toimenpidettä

Oikeusministeri Leena Meri (ps.) esitteli tiedotustilaisuudessa hallituksen toimenpideohjelmaa, jolla ehkäistään ja torjutaan nuoriso- ja jengirikollisuutta.

Vuonna 2023 väkivaltarikoksissa oli 12000 alle 21-vuotiasta epäiltyä, mikä oli 99 prosenttia enemmän kuin vuonna 2015. Erityisen voimakasta kasvu on ollut alaikäisten ikäryhmissä, esimerkiksi alle 15-vuotiailla rikosepäilyjen määrä on kasvanut 313 prosenttia. Väestön kokoon nähden ulkomaalaistaustaisen nuorten rikosepäilyjen määrä on noin 2–3-kertainen suomalaistaustaisiin nuoriin nähden. Yliedustus on erityisen voimakasta ryöstörikoksissa.

– Tilanne on hälyttävä, Leena Meri totesi tilastoista ja lisäsi, että teräaseiden käyttö on yleistynyt, samoin tekojen nöyryyttävät piirteet kuten videointi.

Ohjelma sisältää yhteensä 43 toimenpidettä nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisemiseksi, rikoskierteen katkaisemiseksi, rikosten selvittämiseksi, rikosvastuun toteuttamiseksi ja rangaistusten kiristämiseksi.

Oikeusministeriön osastopäällikkö Ville Hinkkanen kuvaili, että ”keppiä ja porkkanaa” lisätään joka sektorilla.

Meren mukaan esimerkiksi pidättämisen ja matkustuskiellon määräämisen laajentaminen alle 15-vuotiaisiin selvitetään, jotta sosiaali- ja poliisiviranomaisten yhteistyöllä saataisiin selvitettyä alaikäisten rikoksia tehokkaammin.

– Poliisi on tuonut esille, ettei tällä hetkellä ole käytössä tarvittavia pakkokeinoja alle 15-vuotiaiden tekemien rikosten selvittämiseksi, Meri totesi.

Myös vanhempien kasvatusvastuuta vahvistetaan ja lisäksi nuorten ja huoltajien vastuuta rikoksella aiheutetuista vahingoista lisätään.

Meren mukaan tällä hetkellä esimerkiksi lastensuojelun avohuollon tukitoimiin osallistuminen on ollut vapaaehtoista sekä lapselle että vanhemmille. Tähän mietitään velvoittavuuden lisäämistä, jotta perheet saadaan paremmin sitoutettua tukitoimiin.

Nuorten rikosseuraamuksiin lisätään velvoittavuutta ja esimerkiksi nuorisorangaistuksen käyttöä lisätään.

Ohjelmaan sisältyy myös lainsäädäntötoimia, joilla muun muassa kiristetään katujengeihin liittyvien rikosten rangaistuksia. Meri tarkensi tiedotustilaisuudessa, että esimerkiksi alle 15-vuotiaiden käyttäminen rikoksentekijänä, jotta aikuinen välttyisi itse rikosvastuuta, olisi koventava tekijä rekrytoineen aikuisen rangaistuksessa. Jengit ovat värvänneet lapsia erityisesti Ruotsissa, mistä ilmiön pelätään leviävän Suomeen.

Ohjelma sisältää myös toimia, joilla ehkäistään nuorten katujengeihin liittymistä yhteisöissä ja alueilla.

Uusimman, huhtikuun tilannekatsauksen mukaan katujengejä on Suomessa noin kymmenen. Niihin on yhdistetty yhteensä noin 350 henkilöä, joista poliisin arvion mukaan 150 on keskeisiä jäseniä, kuten johtohahmoja.

Katujengit koostuvat 18-30-vuotiaista ulkomaalaistaustaisista miehistä, jotka edustavat useita eri kansallisuuksia.

Katujengien vaikutusalueet painottuvat pääasiassa pääkaupunkiseudun ja Lounais-Suomen alueille, usein joillekin tietyille asuinalueille, joilla korostuu huono-osaisuus sekä ulkomaalaistaustaisen väestön korkea osuus. Viime vuosien aikana katujengeihin yhdistetyt henkilöt ovat olleet epäiltynä useissa kymmenissä törkeissä huumausainerikoksissa sekä useissa vakavissa henkeen ja terveyteen kohdistuvissa rikoksissa, joissa on käytetty myös ampuma-aseita.

Osa rikoksista on kohdistunut toisiin katujengeihin, mikä on osaltaan lisännyt riskiä ryhmien välisen väkivallan kiihtymisestä.

– Ehkäiseviä toimia on kohdennettava jengien ympärillä aikaansa viettäviin ja rekrytoitumisvaarassa oleviin yksittäisiin lapsiin ja nuoriin, mutta myös erityisessä riskissä oleviin yhteisöihin ja alueille, ohjelmassa todetaan.

Poliisi on toiminnallaan saanut estettyä jengirikollisuuden kasvua. Koska katujengit vaikuttavat asuinalueilla ja yhteisöissä yhteisen elinpiirin kautta laajempaan joukkoon nuoria, on kuitenkin olemassa riski katujengirikollisuuden voimistumiselle pitkällä aikavälillä.

Videopalveluissa leviää erilaisia videoita nuorten tekemistä väkivallanteoista, uhrin nöyryyttämisestä, rikollisten tekojen ihannoinnista sekä rikoksilla hankituista statussymboleista ja varallisuudesta. Myös katujengit ruokkivat väkivallan, huumekaupan ja muun rikollisen toiminnan vetovoimaisuutta omassa toiminnassaan ja omilla kanavillaan.

USU-gallup: Yli puolet laskisi rikosvastuun ikärajaa 15 vuodesta

Uutissuomalaisen teettämän gallupin mukaan 55 prosenttia suomalaisista alentaisi rikosoikeudellisen vastuun ikärajaa nykyisestä vuodesta, 31 prosenttia ei laskisi sitä ja 14 prosenttia ei osannut ottaa asiaan kantaa.

Puoluekannan mukaan tarkasteltuna myönteisimmin ikärajan laskuun suhtautuvat päähallituspuolueiden kannattajat. Perussuomalaisista ikärajan laskemista kannattaa 79 prosenttia ja kokoomuslaisista 66 prosenttia.

Ikäryhmittäin tarkasteluna kielteisimmin ajatukseen mahdollisesta ikärajan laskusta suhtautuvat nuorimmat ikäluokat. Sekä 18–29- että 30–44-vuotiaista hieman alle puolet alentaisi ikärajaa.

Turun yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttinen pitää vastuuikärajan laskemisen kannatusta suurena. Hän arvioi, että tulokseen on voinut vaikuttaa se, että kysely tehtiin aikana, jolloin Vantaan kouluampumisesta yhä keskusteltiin ja kirjoiteltiin paljon. Epäilty tekijä on 12-vuotias eikä siten ole rikosoikeudellisessa vastuussa.

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen ei yllättynyt gallupin tuloksista.

– Yleinen oikeustaju on pitkään ollut semmoinen, että rikosvastuuikärajaa pitäisi alentaa. Kuitenkin me tiedämme lapsen kehityksen ja neurotieteen alalta, että tämän ikäisen lapsen aivot edelleen kehittyvät ja saavuttavat täyden kypsyyden vasta lähempänä kahtakymmentä vuotta, Pekkarinen sanoo.

Tietoykkösen toteuttamaan kyselyyn vastasi 1 000 suomalaista 9.–17. huhtikuuta. Tutkimuksen kokonaistuloksen virhemarginaali on 3,1 prosenttiyksikköä suuntaansa.

”Nykypäivän maailma ei sovellu lapsen mielelle”

Kokoomuksen poliisitaustainen kansanedustaja Marko Kilpi on huolissaan lasten ja nuorten tilanteesta. Hän korostaa riittäviä toimenpiteitä lasten pahoinvoinnin ja alle 15-vuotiaiden väkivaltaisen käytöksen helpottamiseksi.

– Suurimmalla osalla lapsia ja nuoria menee hyvin, mutta heillä, joilla menee huonosti, menee entistä huonommin, Kilpi kirjoittaa Savon Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessa.

Kansanedustajan mukaan muutos on dramaattisempaa kuin koskaan.

Kilven mukaan merkillepantavinta on alle 15-vuotiaiden tekemät rikokset ja väkivaltainen käyttäytyminen. Vakavien rikosten kasvu on käytännössä pystysuoraa.

Lastensuojelun piiriin tulee Kilven mukaan entistä haastavampia tapauksia.

– Esimerkiksi kodin ulkopuoliseen sijoitukseen tulee asiakkaita, jotka toimivat ja reagoivat erittäin vaarallisesti ja heiltä saattaa puuttua olennaisia elämisen perusrakenteita, Kilpi kertoo.

Kilpi korostaa tutkimustyötä asiaan liittyen. Hänen mukaansa on välttämätöntä, että syyt alle 15-vuotiaiden rajulle väkivaltaiselle käytökselle tutkitaan nopeasti ja kattavasti, jotta siihen voidaan kohdistaa riittävän toimivia toimenpiteitä.

– On selvää, ettei tälle kehitykselle ole olemassa yhtä selvää syytä, Kilpi kirjoittaa.

– Vaikuttaa kuitenkin siltä, että nykypäivän maailma ja sen meno ei sovellu lapsen herkälle mielelle, hän jatkaa.

Hallitusohjelmaan on kirjattu toimenpiteitä ongelmaan puuttumiseksi. Esimerkiksi lasten ja nuorten terapiatakuulla ja lastensuojelulain kokonaisuudistuksella pyritään vastaamaan tilanteeseen.

– Käytännössä lapset tarvitsevat tasapainoiseen kasvuun edelleenkin hyvin yksinkertaisia asioista – rajoja ja rakkautta, Kilpi toteaa.

– Kun ne puuttuvat, ongelmat alkavat, hän jatkaa.

”Kimppuun käydään joukolla” – Lasten ja nuorten väkivalta on raaistunut

Alaikäisten väkivalta on raaistunut ja muuttunut, poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen ja lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen sanovat.

– Kimppuun käydään joukolla. Uhria voidaan nöyryyttää ja alistaa. Tekojen kuvaaminen ja kuvatun materiaalin jakaminen on yleistynyt. Kuvaaminen voi lisätä teon raakuutta, uhrin nöyryytystä ja yleistä pelkoa, kun tekijät pyrkivät näyttävään väkivaltaan, Kolehmainen ja Pekkarinen kirjoittavat Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan.

Alaikäisten väkivaltarikosten määrän kasvua viimeisen kymmenen vuoden aikana selittää heidän mukaansa moni tekijä. Taustalla nähdään koronaviruspandemia, päihteet ja ylisukupolvinen pahoinvointi sekä vanhemmuuden puute, sosiaalisen median vaikutukset ja gangastakulttuurin ihannointi.

Lasten parissa väkivallan sanotaan herättävän pelkoa ja kaventavan elämänpiiriä.

Poliisissa on kirjoituksen mukaan havaittu, että lapsen rikolliseen käyttäytymiseen reagoidaan vasta, kun lapsi jää kiinni ja poliisi astuu mukaan kuvioon. Tilannetta on pyritty helpottamaan muun muassa ankkuritoiminnalla.

– Aina tämäkään ei auta, vaan lapsi jatkaa rikoksia. Hänen asenteensa viranomaisia ja vanhempia kohtaan voi olla välinpitämätön tai ylimielinen.

Kolehmaisen ja Pekkarisen mukaan vakavin väkivalta keskittyy  pienelle joukolle lapsia, jotka ovat vaaraksi itselleen ja muille.

– He eivät pärjää kotona tai lastensuojelulaitoksissa. Uutena ratkaisuna tarvitaan lastensuojelun, psykiatrian ja erityispedagogiikan osaamista yhdistäviä hybridiyksiköitä. Niiden avulla voitaisiin ehkäistä myös rikollista toimintaa, he kirjoittavat.

Poliisiylijohtajan ja lapsiasiavaltuutetun mukaan viime aikoina on yleistynyt kummallinen tapa puhua rikollisista teoista lasten oireina, joille etsitään psykopatologisia selityksiä. Tämä ei heidän mukaansa poista teon moitittavuutta. Kolehmainen ja Pekkarinen sanovat, ettei rikollinen teko ole oire.

– Jokaisen on pienestä asti hyvä oppia, että vastuu omasta käyttäytymisestä on ihmisellä itsellään. Läheisten aikuisten ensisijainen tehtävä hellyyden, ymmärtämyksen ja turvan lisäksi on kasvattaa lasta niin, että hän ottaa muut huomioon eikä loukkaa tai satuta ketään. Hyväksi kansalaiseksi kasvaminen on lapsen oikeus.

Seppo Kolehmainen ja Elina Pekkarinen listaavat myös toiveitaan päättäjille.

– Tarvitaan yhdenmukaiset mallit väkivaltaan puuttumiseksi, hybridiyksiköt väkivaltaisimmille lapsille, viranomaisten tiedonvaihdon selkeämpää sääntelyä, opettajia ankkuritiimeihin ja tukea perheille.

HS: Mihin sijoittaa erittäin väkivaltaiset lapset?

Lastensuojelun asiantuntijat peräävät Suomeen uusia lapsensuojeluyksiköitä, joihin voitaisiin sijoittaa erittäin väkivaltaisia lapsia ja nuoria, kertoo Helsingin Sanomat.

Uusissa yksiköissä pitäisi lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen ja Husin lastenpsykiatrian linjajohtaja Leena Repokarin mukaan pystyä käymään koulua ja olla tarjolla yliopistosairaaloiden tuottamaa psykiatrista hoitoa.

Mielipide jaetaan kaksikon mukaan myös lastensuojelukentän ja lastenpsykiatrien parissa.

Pekkarisen ja Repokarin mukaan väkivaltaisilla lapsilla ei ole aina mitään tiettyä psyykkistä häiriötä, jota voitaisiin hoitaa esimerkiksi lääkkeillä. Sen sijaan väkivaltainen käytös on usein monimutkainen reaktio kohtuuttomiin olosuhteisiin

– Sitä ei voida hoitaa sairaalan osastolla. Nämä lapset tarvitsevat pysyvyyttä ja kodin, Pekkarinen tiivistää.

Ongelma on, että tällä hetkellä lastensuojelujärjestelmä ei myönnä, ettei tällaisia lapsia ole olemassa. Tavalliset lastenkodit eivät pärjää tällaisten väkivaltaisten lasten kanssa, eikä heitä voida myöskään päästää tavalliseen kouluun.

Lapsilla onkin suuri riski ajautua rikolliselle tielle.

– Lapsi voi hakea itselleen hyötyä tekemällä väkivallantekoja. Hän voi harkita, miten saisi eniten tuhoa aikaan ja taustalla on usein ajatus kostosta, Repokari kuvailee.

Ratkaisuksi Pekkarinen ja Repokari esittävät väkivaltaisiin lapsiin ja nuoriin erikoistuneita hybridiyksikköjä. Mallina voisi toimia Rinnekotisäätiön ylläpitämä helsinkiläinen lastenkoti, jossa toimii myös Husin lastenpsykiatrian yksikkö sekä sairaalakoulu. Yksikössä on paikalla psykologi, neuropsykologi, sairaanhoitaja ja lääkäri.

Tulijoita on kuitenkin enemmän kuin paikkoja, eikä yksikkö ole varsinaisesti erikoistunut väkivaltaisiin lapsiin. Usein väkivaltaisia lapsia siirrelläänkin yksiköstä toiseen.

– Sellaisessa tilanteessa on erittäin vaikeaa kuntoutua, Pekkarinen huomauttaa.

Uudet hybridiyksiköt edellyttäisivät poliittista tahtoa ja lakimuutoksia. Esimerkiksi lasten toimintaa pitäisi pysyä rajoittamaan tehokkaammin, ja rajoituksia pitäisi voida myös löyhätä asteittain. Myös osaavaa henkilökuntaa tarvittaisiin.

Työ olisi hoitajille eittämättä raskasta, ja väkivaltaiset lapset pyrkivät usein provosoimaan työntekijöitä koviin otteisiin. Henkilökunta ei saisi myöskän alituisesti vaihtua.

– Työnohjaus ja kollegoiden vahva tuki olisi erittäin tärkeää, Repokari tiivistää.

USU: Oikeusministeri Leena Meri haluaa selvittää rikosvastuun ikärajan muuttamista

Oikeusministeri Leena Meri (ps.) haluaa selvittää, pitäisikö rikosoikeudellisen vastuun alaikärajaa laskea 15 vuodesta, kertoo Uutissuomalainen.

– Kyllä sitä olisi syytä lähteä selvittämään ja harkitsemaan vakavasti, Meri sanoo.

Meren mukaan rikosvastuuta voisi tarkastella suhteessa lapsen kehitykseen eli siihen, miten paljon tämä on voinut ymmärtää tekojensa seurauksia.

– Seuraamuspuolta voi räätälöidä monenlaiseksi. Toivoisin, että voisimme selvittää, voisiko siihen lastensuojelun oheen tulla jonkinlainen seuraamus, Meri sanoo.

Suomessa rikosoikeudellinen vastuu alkaa 15-vuotiaana. Alle 15-vuotiasta ei voida tuomita rikosoikeudelliseen seuraamukseen, kuten sakkoon tai vankeusrangaistukseen. Alle 15-vuotias voidaan kuitenkin tuomita vahingonkorvausvastuuseen.

Meren mukaan poliisille pitäisi saada nykyistä laajemmat toimivaltuudet myös alle 15-vuotiaiden tekemien rikosten tutkimiseen.

– Poliisi on pitkään toivonut pakkokeinojen mahdollisuuden laajentamista niin, että lasten ja nuorten tekemien rikosten selvittäminen ja rikoskierteen katkaiseminen olisi helpompaa, Meri sanoo.

Ministerin mukaan alle 15-vuotias rikosepäilty pitäisi voida pidättää tai määrätä matkustuskieltoon rikostutkinnan ajaksi, jos se on tutkinnan kannalta perusteltua.

Kiusataanko lastasi koulussa? Tunnista nämä hälytysmerkit

Koulukiusaaminen on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Vaikka aiheesta on vuosikymmenien ajan puhuttu paljon, ongelmaa ei ole saatu kitkettyä. Tänäkin päivänä monet lapset joutuvat kohtaamaan kiusaamista koulussa päivittäin.

Ongelma ei kosketa vain kiusattua ja hänen lähipiiriään, vaan koko yhteiskuntaa. Tutkimusten mukaan koulukiusaamisella voi olla pitkäkestoiset vaikutukset uhrinsa elämään, ja näyttäytyä esimerkiksi kasvaneena riskinä sairastua mielenterveyden häiriöihin tai päihdeongelmiin. Pahimmillaan kiusaaminen voi tuhota uhrin mielenterveyden ja johtaa pysyvään työkyvyttömyyteen.

Räikeimmissä tapauksissa pitkään jatkunut koulukiusaaminen on johtanut jopa koulusurmiin.

Jotta ongelmat eivät kärjistyisi, tehokkainta koulukiusaamiseen olisi puuttua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Asian huomaaminen ei ole aikuisille aina helppoa, sillä kiusattu lapsi ei välttämättä halua tai uskalla kertoa asiasta kenellekään.

Mistä merkeistä huoltaja sitten voi päätellä, että hänen lastansa kiusataan koulussa?

Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) kiusaamisen vastaisen työn erityisasiantuntijan Virpi Pöyhösen mukaan tyypillisin merkki koulukiusaamisesta on se, että lapsen käytös kotona muuttuu.

– Jos joku piirre lapsen käytöksessä muuttuu tavalla tai toisella huonompaan suuntaan, se on tärkeä hälytysmerkki, Pöyhönen kertoo Verkkouutisille.

Esimerkki tällaisesta tilanteesta on se, että jos aiemmin avoin ja juttelevainen lapsi muuttuu vetäytyväksi tai aggressiiviseksi. Yksi merkki voi olla se, että lapsi ei enää halua lähteä kouluun.

– Nämä ovat sellaisia asioita, mihin on hyvä kiinnittää huomiota.

Miten huoltajan kannattaa ottaa asia puheeksi, jos hän tietää tai epäilee lapsensa joutuneen koulukiusaamisen kohteeksi?

Pöyhösen mukaan tärkein asia on se, että aikuinen aidosti pysähtyy tilanteeseen ja kuuntelee lasta herkällä korvalla.

– Kannattaa pyrkiä myös välittämään aidosti siitä, mitä lapsi kertoo siitä, mitä on tapahtunut.

Jos lapsi kertoo joutuneensa kiusatuksi, aikuisen on tärkeää painottaa, että kiusaaminen ei ole kiusatun vika.

– Se on tässä aivan keskeistä, ja meidän aikuisten on tärkeää muistaa se. Aikuisille koulukiusaamisesta kertominen on usein älyttömän vaikeaa eli kiusaamiseen liittyy tietynlainen häpeän tunne, mikä voi estää jopa omalle vanhemmalle kertomista.

Pöyhösen mukaan lapsella voi olla korkea kynnys kertoa kiusaamisesta silloinkin, vaikka luottamussuhde vanhemman kanssa olisi kunnossa.

Tieto siitä, että omaa lasta kiusataan koulussa, voi herättää vanhemmissa monenlaisia tunteita. Pöyhösen mukaan keskeistä on, että vanhempi pystyy suhtautumaan asiaan rauhallisesti ja välttämään vahvoja tunnereaktioita. On myös tärkeää, että vanhempi antaa lapselleen tilaa kertoa kokemuksistaan.

– Sille kannattaa ottaa oma aikansa. Se ei ehkä ole se kiireisin hetki heti työ- tai koulupäivän jälkeen, vaan myöhempi rauhallisempi hetki.

Vanhemman ei missään tilanteessa kannata alkaa kieltämään tai vähättelemään lapsensa kokemuksia. Kaikkein pahinta Pöyhösen mukaan on tilanne, jossa vanhempi alkaisi syyttämään kiusattua lasta tilanteesta.

– En tiedä, voiko näin käydä. Ehkä on perheitä, joissa tilanne voi olla sellainen, Pöyhönen toteaa.

Asioista kannattaa puhua jo ennakkoon

Koulukiusaamisesta ja siihen reagoinnista kannattaa Pöyhösen mukaan puhua kotona lapsen kanssa silloinkin, vaikka lapsi ei joutuisi kiusatuksi. Mikäli hän myöhemmin joutuu kokemaan kiusaamista, lapsella on työkaluja siihen, miten asia otetaan puheeksi kotona.

Pöyhösen mukaan asiasta voi keskustella esimerkiksi kysymällä ”oletko huomannut teidän luokallanne tällaista?” tai ”onko teidän luokkanne sellainen, missä kaikkien on hyvä olla?”.

– Kysymyksissä kannattaa toki huomioida lapsen ikätaso.

Lapselta voi kysyä myös, tietääkö hän, miten toimia tilanteessa, jossa huomaa jonkun oppilaan joutuvan kiusatuksi.

– Uskon tällaisten keskustelujen olevan tärkeitä, sillä samalla se helpottaa asiasta puhumista, mikäli lapsi itse joutuu kokemaan kiusaamista.

Jos vanhempi tietää lapsensa joutuneen kiusatuksi, asiasta tulee olla matalalla kynnyksellä yhteydessä kouluun. Yleensä ensisijainen yhteyshenkilö kodin ja koulun välillä on luokanopettaja.

– Lähestymistapoja yhteydenottoon on monia. Itse ajattelen, että esimerkiksi Wilma [kodin ja koulun väliseen yhteydenpitoon tarkoitettu viestialusta] ei välttämättä sovellu tähän kovin hyvin, sillä tämänkaltaisia asioita voi olla vaikea lähteä avaamaan viestillä.

Sen sijaan Pöyhösen mukaan parempi lähestymistapa saattaa olla ehdottaa Wilmassa puhelinkeskustelua. Keskustelussa vanhemman kannattaa kertoa lapsen kiusaamiskokemuksista ja tiedustella opettajalta, onko hänkin havainnut kyseisiä asioita.

Vaikka koulukiusaaminen voi herättää vanhemmissa voimakkaita tunteita, vanhemman kannattaa pyrkiä hyvään keskusteluyhteyteen koulun henkilökunnan kanssa. Pöyhönen huomauttaa, että vanhemman kannattaa kertoa myös lapselle, että hän on asiasta kouluun yhteydessä.

Kiusaamiseen ei aina puututa

Koulukiusaaminen on ollut julkisuudessa esillä vuosikymmenestä toiseen. Tutkimuksissa on myös havaittu, että sillä voi olla pitkäkestoiset vaikutukset koulukiusatun elämään jopa aikuisiällä. Elina Välimäen teoksessa ”Kiusatut” (Into, 2023) monet koulukiusaamista kohdanneet kertovat kokeneensa, että koulun henkilökunta ei ottanut kiusaamista riittävän vakavasti tai puuttumiskeinot olivat riittämättömiä.

Pahimmissa tapauksissa kiusatut kokevat, että koulu on syyllistänyt asiasta kiusattua eikä kiusaajia. Herää kysymys, vähätelläänkö suomalaisissa kouluissa kiusaamista.

Pöyhösen mukaan kysymys on sellainen, jota on todella hankala yleistää.

– Ajattelen, että suomalaiset koulut ovat todella heterogeeninen joukko kiusaamiseen puuttumisessa. Monissa kouluissa on todella toimivat käytänteet, asiat otetaan vakavasti ja siihen puututaan. Myös ennaltaehkäisevä työ on monessa koulussa systemaattista.

Pöyhösen mukaan on valitettavasti myös tapauksia, joissa koulukiusaamiseen puuttuminen on ollut riittämätöntä.

Mannerheimin lastensuojeluliitto tarjoaa erilaisia tukipalveluita kiusatuille lapsille ja nuorille. Niissä on Pöyhösen mukaan huomattu, että osa nuorista ei usko aikuisten kykyyn puuttua kiusaamiseen ja ovat pettyneitä aikuisten apuun.

– Eli meillä on lapsia ja nuoria, joilla on mennyt luottamus siihen, että aikuiset voivat auttaa heitä kiusaamistilanteessa. Se on tosi hälyttävä merkki.

Joissain tilanteissa koulukiusattu lapsi tai nuori ei edes uskalla kertoa kiusaamisesta. Pöyhönen huomauttaa, että näissä tilanteissa koulun voi olla hyvin vaikea puuttua tilanteeseen.

– Kouluissa ei aina olla tietoisia siitä, että siellä kiusataan. Se tuo kysymyksen, miten huomaamista kouluissa voitaisiin tehostaa ja miten lapsia ja nuoria saataisiin kertomaan herkemmin kiusatuksi joutumisesta.

Tehokkaan kiusaamisen puuttumisen ytimessä on Pöyhösen mukaan suunnitelmallisuus ja systemaattisuus.

– Eli se, että kouluissa on työkalut kiusaamisen ennaltaehkäisyyn ja siihen puuttumiseen.

Pöyhönen korostaa, että kiusaamisen vastaisessa työssä pitää olla mukana koko kouluyhteisö. Se koskettaa sekä koulun oppilaita että henkilökuntaa.

– Siihen liittyy se, että kaikki uskovat siihen, mitä ollaan tekemässä. On myös tärkeää, että koulun aikuiset välittävät asennetta myös oppilaille, että koulussamme ei hyväksytä kiusaamista.

Tietyt riskitekijät voivat altistaa kiusaamiselle

Tutkimusten mukaan tietyt asiat lisäävät lapsen riskiä joutua koulukiusatuksi.

– Ehkä eniten nouseva piirre on jonkinlainen erilaisuus. Eli se, miten lapsi näkyy ja toimii eri tavalla suhteessa kiusaavaan oppilaaseen tai luokan normeihin eli kirjoittamattomiin sääntöihin.

Myös sosiaalisen ahdistuneisuuden on havaittu olevan riskitekijä kiusatuksi joutumiselle. Yksi asia on Pöyhösen mukaan silti tärkeä muistaa.

– Kun puhutaan riskitekijöistä, se ei tarkoita sitä, että normeista jollain tavalla erilaisen tai sosiaalista ahdistuneisuutta kokevan lapsen kiusaaminen olisi millään tavalla oikeutettua.

Toinen tärkeä asia on tiedostaa se, että vaikka puhutaan kiusaamisen riskeistä, riski ei välttämättä toteudu. Keskeisessä roolissa asiassa on kouluympäristö.

– Ympäristö vaikuttaa aina. Se ei ole lapsen omassa päätösvallassa, toteutuvatko riskitekijät.

Esimerkkinä Pöyhönen mainitsee luokan, johon menee sosiaalisesti ahdistunut lapsi. Luokassa on kirjoittamattomat säännöt eli normit, jotka ovat kiusaamisen vastaisia.

– Pikemminkin normit painottavat monenlaisuuden hyväksymistä. Kun ne hyväksytään, lapsi ei joudu kiusatuksi.

Toisessa esimerkissä lapsi menee luokalle, jossa erilaisuutta ja monenlaisuutta karsastetaan sekä kiusaamiseen suhtaudutaan myönteisesti.

– Silloin on riskinä, että sosiaalinen ahdistuneisuus johtaa kiusatuksi joutumiseen.

Kiusaaja voi kiusata saadakseen muiden arvostusta

Siihen ei ole olemassa yksiselitteistä vastausta, mikä saa lapsen kiusaamaan koulussa muita. Pöyhönen muistuttaa, että koulukiusaajat ovat keskenään heterogeeninen joukko eikä ole mahdollista nimetä yhdenlaista koulukiusaajaa.

Tutkimuksista kuitenkin ilmenee, että joissakin kouluyhteisössä kiusaajat ovat yhteisön suosittuja oppilaita.

– Heistä ei pidetä, mutta he ovat suosittuja, Pöyhönen toteaa.

Tällä viitataan tilanteeseen, jossa koululuokalla moni mieltää kiusaajan suosituksi oppilaaksi mutta ei pidä hänestä. Joissain tilanteissa kiusaajat voivat olla myös kouluyhteisön pelättyjä oppilaita.

– Kun oppilas on suosittu, hänellä on samalla yhteisössä valtaa määrittää, millaisia normeja siinä luokassa noudatetaan. Nämä ovat asioita, joita aikuisten on syytä huomioida.

Koulukiusaamisen taustalla voi olla oman aseman hakemista ryhmässä ja sen tavoittelua.

– Tutkimukset näyttävät, että omaa statusta ja muiden hyväksyntää kouluyhteisössä voidaan hakea kiusaamalla muita.

Se, saako kiusaamalla paremman sosiaalisen aseman ryhmässä, riippuu Pöyhösen mukaan paljon ryhmästä.

– Suosion tavoittelun lisäksi taustalla voi olla myös haasteita tai taitamattomuutta sosiaalisissa tilanteissa ja impulsiivista käyttäytymistä, Pöyhönen kertoo.

Miten vanhemman tulee toimia tilanteessa, jossa hänen lapsensa on itse koulukiusaaja?

Pöyhösen mukaan toimintamallit ovat hyvin samat kuin kiusatun lapsen kanssa. Asia kannattaa ottaa lapsen kanssa rauhallisesti puheeksi. Myös kouluun kannattaa olla yhteydessä.

– Kun oma lapsi kiusaa, se voi aiheuttaa monenlaisia ristiriitaisia ja hankalia tunteita vanhemmissa.

LUE MYÖS:
Moni ymmärtää vasta aikuisena, miten pahaa jälkeä kiusattuna oleminen sai aikaan
HS: Näissä kouluissa kiusataan eniten
Yle: Koulukiusaamisesta tehty rikosilmoitus harvoin etenee
Varatuomari AL:ssä: Kouluilla on velvollisuus ilmoittaa kiusaamisesta
Poliisi avautuu ongelmasta: Koulussa rikoksen tehnyt voi välttyä syytteeltä

Pitäisikö rikoksia tekeviä alle 15-vuotiaita voida sulkea laitoksiin? ”Ruotsin esimerkkiä varottava”

Nuorten räjähdysmäisesti lisääntyneestä ryöstörikollisuudesta kertonut poliisi vaati aiemmin helmikuussa suljettuja lastensuojelulaitoksia rikoskierteessä oleville alle 15-vuotiaille, koska tällä hetkellä laitoksista voi ”mennä ja tulla liki oman mielensä mukaan”. Aiemmin poliisi on kertonut, että vakavienkin rikosten selvittäminen on joskus vaikeaa, kun rikosvastuuiän alittaville ei ole käytössä pakkokeinoja.

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen sanoo Verkkouutisille, että nykylain puitteissa on mahdollista asettaa liikkumisvapauden ja yhteydenpidon rajoituksia, mutta on rikoskierteessä olevia ja päihdeongelmaisia nuoria, jotka tarvitsisivat napakampaa ohjausta.

– Osa tarvitsee tiukemmat rajat, ja heitä varten pitäisi olla sellaisia laitoksia, joissa ne rajat on mahdollista asettaa ilman tempoilua, jossa tarvitaan yksi päätös täällä ja toinen tuolla, Pekkarinen arvioi.

Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Tiina Muinonen kertoo, että julkisuudessa esitetyt suljetut laitokset vaatisivat lakimuutosta.

– Nykymuodossa sijaishuollon lastensuojelulaitokset ovat lähtökohtaisesti avoimia kodin kaltaisia laitoksia.

– Lastensuojelulainsäädännön kokonaisuudistuksen valmistelu on käynnissä, ja sen osana tullaan tätäkin asiaa varmasti selvittämään, Muinonen jatkaa.

Liikkumisvapauden rajoittamisen lisäksi nuori voidaan eristää muista kokonaisuudessaan enintään 24 tunniksi. Lisäksi käytössä ovat erityisen huolenpidon niin sanotut eho-jaksot.

Muinonen muistuttaa, että järjestelmä ei ole aukoton.

– Jos lapsi haluaa lähteä ja on nokkela, niin kyllä hän laitoksesta karkuun pääsee. Tähän hatkaamisilmiökin liittyy.

Eho-jaksolla rikoskierteessä oleva tai itselleen vakavaa vaaraa aiheuttava 12-17-vuotias sijoitetaan korkeintaan 30 päiväksi lastensuojelulaitoksen suljetulle osastolle, ja erittäin painavasta syystä ehoa voidaan jatkaa 60 päivällä. Eho-päätökseen tarvitaan useamman ammattilaisen lausunto ja lisäksi paikoille on pitkät jonot.

Aikanaan Naulakallion hoito- ja kasvatuskodissa haastavien nuorten parissa työskennellyt Pekkarinen luonnehtii, ettei ole eho-jaksojen ”suurin fani”.

– On nuoria, jotka tarvitsevat jatkuvaa tukea ja suljetumpia ovia. Jaksoajattelu ei toimi heillä. Eho voi olla hyvin irrallaan arjesta, toisella puolella Suomea, jossa on vieraat ohjaajat ja nuoret. Samalla nuoret tietävät, että tämä on väliaikaista, jolloin on helppo olla siivosti. Jos on hyvin vaikea menneisyys, päihdeongelma ja rikoskierre, se ei asetu kolmessa kuukaudessa mihinkään, eikä kuntoutumista tapahdu.

Vaativan sijaishuollon tulevaisuutta pohtinut työryhmä esitti jakson pituudeksi 90 + 90 vuorokautta eli kuutta kuukautta. Pekkarinen sanoo pitävänsä sitäkin riittämättömänä. Rahoitusta ei Tiina Muinosen mukaan myöskään riittänyt eho- jakson pidentämiselle, mitä lausunnoilla olleessa hallituksen esityksessä keväällä 2021 ehdotettiin.

– Samaan aikaan pitää olla tarkkana, ettei tehdä niitä virheitä mitä Ruotsissa suljetuissa laitoksissa on tehty, Pekkarinen korostaa.

Ruotsissa henkilöstöpulassa ja vähäisellä osaamisella pyöritetyissä laitoksissa rajoitustoimia nuoriin on sovellettu omavaltaisesti. Tulokset ovat olleet arvattavan heikkoja.

– Järjestäytyneen rikollisuuden ryhmät ovat päässeet vahvistumaan vankilamaisissa olosuhteissa, joissa on kehittynyt oma alakulttuuri. Silloinhan nämä ovat toimineet täysin kontraproduktiivisesti, Pekkarinen sanoo.

Myös ministeriön Muinonen alleviivaa, ettei nuoren laittaminen lukkojen taakse ole itsessään ratkaisu. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita pitäisi vahvistaa.

– Jos alaikäisiä suljetaan laitokseen, on siinä oltava vahva kuntouttava ja hoidollinen elementti. Muuten se on vankila, mikä ei ole tarkoituksenmukaista. Jos mielenterveys- ja päihdepalvelut eivät toimi, tilanteet ovat usein jo eskaloituneet, kun sinne laitokseen tullaan, Muinonen toteaa.

Esitys uudesta lastensuojelulaista on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2025 ja laki tulisi voimaan 2026. Tarkempi sisältö on auki.

– Hallitusohjelmastakin löytyy kirjauksia, että rikoksia tekevien, väkivaltaa ja päihteitä käyttävien alaikäisten löydetään ratkaisuja, sanoo Muinonen, jonka mukaan teema tulee olemaan mukana valmistelussa yhdessä muiden ministeriöiden kanssa.

Pekkarisen mielestä laissa pitäisi erotella ne usein pienemmät lapset, jotka tarvitsevat suojelua turvattomien kasvuolosuhteidensa vuoksi sekä ne nuoret, jotka itse vaarantavat toiminnallaan kasvunsa ja kehityksensä.

– Ero on tällä hetkellä olematon, jokainen pykälä koskee kaikkia lapsia. En tarkoita, että sinne erikseen pitäisi kirjoittaa, mitä tehdään 11-vuotiaalle rikoksentekijälle, vaan että tunnistetaan erilaiset ryhmät, jotka tarvitsevat erilaista suojelua. On teini-ikäisiä, jotka tarvitsevat rajoja ja järjestystä.

Hän muistuttaa, että asian mutkikkuus ei koske vain alle rikosvastuuiän olevia, sillä myös 15-17-vuotiaiden rikoksentekijöiden kohdalla ensisijainen toimija on sosiaalihuolto ja lastensuojelu.

Pekkarisen mukaan alle 18-vuotiaiden vankeusvankien määrä on lisääntynyt hälyttävästi ja on syytä miettiä, onko alaikäiselle tuomitulle vankilan nuoriso-osasto se paras paikka. Toinen asia, minkä Pekkarinen korjaisi, on nykyinen nuorten hatkaamiseen liittyvä ”täysin naurettava tilanne”, jossa ohjaaja ei saa ottaa nuorta kiinni, vaikka tämän jossain tapaisi, vaan paikalle tarvitaan poliisi.

Poliisi on puolestaan todennut, että resurssit eivät millään riitä satojen nuorten etsintään ja palauttamiseen – etenkin kun nuori voi karata heti uudelleen.

– Kiinniotto-oikeutta pitäisi laventaa ja hyvinvointialueilla voisi olla virassa olevien päivystävien työntekijöiden ryhmä, joka pystyisi etsimään nuoria. Nykytilanteessa vastaanhangoittelevaa lasta ei voi edes taluttaa autoon, Pekkarinen sanoo.

Sääntely koetaan osin vaikeaksi soveltaa

Lastensuojelulakia muutettiin vuoden 2020 alusta, jolloin muun muassa vahvistettiin kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen oikeutta hyvään kohteluun, huolenpitoon ja valvontaan. Lisäksi tarkennettiin rajoitusten käytölle asetettavia edellytyksiä sekä täsmennettiin rajoitustoimenpiteiden kirjaamisvaatimuksia.

Tiina Muinosen mukaan kentältä on tullut viestejä, joiden mukaan laki ja rajoitustoimia koskeva sääntely koetaan liiankin yksityiskohtaiseksi ja vaikeaksi soveltaa. Hän ei ole sitä mieltä, että keinoja laista puuttuisi.

– Laki kyllä mahdollistaa hyvinkin paljon, vaikka varmasti on jotain mitä esimerkiksi päihderiippuvaisten lasten hoidon ja kuntoutuksen mahdollistamiseksi pitäisi muuttaa.

Elina Pekkarinen ei myöskään näe, että muutaman vuoden takainen uudistus olisi tuonut mitään dramaattista muutosta.

– Ehkä alussa jossain vähän lyötiin hanskoja tiskiin, mutta nyt ei ole sellaista viestiä tullut. Lastensuojelun parissa työskentelevillä on aina ollut yhteisymmärrys, että lapsella on oikeus autonomiaan ja itsenäisyyteen ja samalla yhtä tärkeää on oikeus suojeluun. He eivät ole pieniä aikuisia. Nämä asiat pitää yhteensovittaa niin, että ei kuitenkaan olla mielivaltaisia, Pekkarinen sanoo.

LUE MYÖS:
Mikä on totuus nuorten rikollisuudesta?
Oikeusministeri: Nuorten rikoksiin on olemassa keino, jota ei juuri käytetä

Mikä on totuus nuorten rikollisuudesta?

Keskusrikospoliisin (KRP) tuoreen raportin mukaan nuorten ryöstörikollisuus on lisääntynyt räjähdysmäisesti lyhyen ajan sisällä. Kasvu on ollut erityisen voimakasta alle 15-vuotiaiden ikäryhmässa, joka on rikosvastuun ulottumattomissa. Vuonna 2022 alaikäisten ryöstöepäilyjä kirjattiin 119 prosenttia enemmän kuin 2021. Kasvu jatkui entisestään viime vuonna, eli 2023.

Poliisin tietojen mukaan ulkomaalaistaustaisten nuorten rikostaso on korkeampi ja lisääntynyt nopeammin kuin suomalaistaustaisilla. Myös ryöstöjen teonpiirteet ovat raaistuneet. Niihin liittyy entistä enemmän väkivaltaista nöyryytystä, jota tallennetaan videolle ja jaetaan sosiaalisessa mediassa. Helsingin poliisilaitoksen ylikomisario Markku Heinikarin mukaan ”nämä nöyryytysvideot ovat niin järkyttäviä, että kokeneidenkin poliisien on vaikea katsoa niitä”.

Tämä ilmiö on huolestuttava sinänsä, mutta erityisesti koska se tukee uhkakuvaa, jonka mukaan Suomi on ajautumassa niin sanotulle Ruotsin tielle. Tasa-arvoisessa ja vauraassa naapurimaamme vallitsee Euroopan pahin väkivaltatilanne. Asuintalojen pommitukset ja viattomien kansalaisten lynkkaukset ovat ruotsalaista arkipaivää. Yksi ruotsalaisen jengirikollisuuden erityispiirre on rikosvastuun ulottumattomissa olevien lasten rekrytointi rikolliseen toimintaan.

Pari päivää KRP:n tiedotustilaisuuden jalkeen Helsingin Sanomat julkaisi haastattelun, jossa kriminologi Matti Näsi antoi toisenlaisen kuvan nuorten rikoskäyttäytymisen muutoksista. Kansallisen Nuorisorikoskyselyn (NRK) tuloksiin viitaten lehtori Näsi totesi, että tilastoista ei voi päätellä nuorisorikollisuuden kasvua: ”Päinvastoin nuoriso on kunnollisempaan koskaan”. Tämän asiantuntijan mukaan kansalaisten huoli nuorten ryöstorikollisuuden kasvusta on siis illuusio: ”Ihmiset tuntuvat haluavan kuulla, että asiat olisivat huonommin kuin ennen”.

Kumpi on oikeassa: poliisi vai tutkija? Mikä on totuus: onko nuorisorikollisuuden kasvu vakava ongelma vai pelkkä tilastoharha, kuten Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin johtaja, professori Kimmo Nuotio antoi ymmärtää.

Voiko poliisin tilastoihin luottaa?

Kyselytutkimusten idea on mitata rikollisuutta, joka ei tule poliisin tietoon. Kansalaisten uhrikokemuksia koskevien tutkimusten mukaan vain noin 15 prosenttia fyysisen väkivallan uhreista ilmoittaa tapauksesta poliisille. Poliisin tietoon tuleva rikollisuus ei kuitenkaan ole ”jäävuoren huippu”, koska – toisin kuin jäävuori – rikollisuus ei ole monoliitti vaan laaja kattokäsite, joka sisältää kirjavan joukon enemmän tai vähemmän vakavia rikkomuksia. Mitä vakavampi rikos ja mitä aktiivisempi rikollinen, sitä todennäköisemmin hän jää kiinni.

Vaikka poliisin tilastot tavoittavat vain murto-osan kaikista teoista, jotka täyttävät rikollisuuden tunnusmerkit, kyseessä on käyttökelpoinen lähde todella vakavan rikollisuuden mittaamiseksi.

Vai onko? Erityisesti ajallisten muutosten suhteen on hyvä kiinnittää huomiota mekanismeihin, jotka saattavat joko lisätä tai vähentää kansalaisten tai viranomaisten ilmoitusalttiutta. Kriminologi Matti Näsin mukaan vuoden 2015 lastensuojelulain muutos on johtanut poliisin tietoon tulleen nuorisorikollisuuden kasvuun, koska siitä lähtien laki on velvoittanut kouluja ilmoittamaan poliisille vakavaksi rikokseksi luokiteltavat teot.

Tämä on varteenotettava näkökohta, joka ei kuitenkaan kykene selittämään, miksi poliisin tilastoissa alaikäisten ryöstörikollisuuden kasvu alkoi vasta viisi vuotta myöhemmin. Sitä paitsi 90 prosenttia nuorten ryöstörikollisuudesta tapahtuu kouluajan ulkopuolella. On harhaanjohtavaa kyseenalaistaa poliisin tiedot näin epäuskottavan hypoteesin avulla.

Asiantuntijat ovat jo Ruotsin tiellä

On siis hyvä syy olettaa, että poliisin tilastot heijastavat todellista ongelmaa. Koko väestöä edustavat kyselytutkimukset soveltuvat kuvaamaan muutoksia tavallisten nuorten käyttäytymisessä, mutta niiden kyky tavoittaa todella vakavat rikosentekijät on vajavainen. Ruotsin lähihistoria tarjoaa tästä opettavan esimerkin.

Nuorten ampuma-aserikollisuus kääntyi Ruotsissa huimaan kasvuun 1996-2015 välisenä aikana, mutta jos ruotsalaisten nuorten rikollisuutta tarkastellaan kyselytutkimusten valossa, niin vakava väkivaltarikollisuus väheni tuolloin. Tuskin lienee epäselvää kumpi signaali oli oikea, mikäli tarkoituksena on ehkaistä vakavaa katurikollisuutta.

Ruotsalaiset kriminologit vähättelivät virallisia tilastoja samanlaisin perustein kuin lehtori Näsi HS:n haastattelussa. Vuonna 2001 Tukholman yliopiston professori Felipe Estrada katsoi, että kyseessä oli median luoma harha, johon myötävaikutti muutos koulujen alttiudessa ilmoittaa nuorten väkivaltaisista teoista poliisille. Totuus osoittautui toisenlaiseksi.

En osaa sanoa, onko Suomi jo ajautunut Ruotsin tielle rikosongelmien osalta, mutta ainakin meidän kriminaalipoliittinen eliittimme näyttää olevan halukas toistamaan kaikki Ruotsin virheet. Onneksi meillä on hallitus, joka suhtautuu vakavasti näihin uhkakuviin. Sisäministeri Mari Rantasen mukaan hyssyttelyn aika on ohi. Oikeusministeri Leena Meri on ehdottanut rikosvastuullisuuden ikärajan alentamista 14-vuoteen.

Hallituksen oli määra laatia vuoden 2023 loppuun mennessä toimenpideohjelma lisääntyvän nuoriso- ja jengirikollisuuden katkaisemiseksi. Tätä koskevan periaatepäätöksen pitäisi valmistua lähiviikkoina. Toivon hartaasti, että ohjelma sisältää – hyssyttelyn asemesta – pragmaattisia ja tehokkaita keinoja vakavan ongelman kitkemiseksi.

Ruotsalaisen kriminologian grand old man Jerzy Sarnecki käänsi kelkkansa viimeistään pari vuotta sitten, jolloin hän esitti 10-vuoden mittaisia ehdottomia vankeusrangaituksia nuorille rikoksentekijoille. Naapurimaassa ollaan vihdoin tajuttu, että sosiaalipolitiikka ei aina ole parasta kriminaalipolitiikkaa.

Poliisi paljasti nuorten huumeiden välitysringin

Hämeen poliisilaitoksella on vuoden 2023 kesästä ollut tutkinnassa laaja nuorten henkilöiden huumausaineiden välittämiseen liittyvä kokonaisuus. Poliisilaitos kertoo asiasta tiedotteessa.

Tutkinta käynnistyi poliisin oman tiedonhankinnan pohjalta.

Esitutkinnassa selvitettiin kaikkiaan 18 kappaletta eri asteisia huumausainerikoksia, jotka on tänään saatettu syyteharkintaan. Näistä rikoksista neljä tutkittiin törkeänä huumausainerikoksena ja muut nimikkeet olivat perusmuotoisia huumausainerikoksia ja huumausaineiden käyttörikoksia.

Poikkeuksellisen asiasta teki poliisin mukaan se, että huumausaineita välittäneeseen verkostoon kuului useita nuoria henkilöitä, joista osa oli tapahtuma-aikana alaikäisiä, mukaan lukien päätekijäksi epäilty henkilö, joka oli tapahtuma-aikaan 17-vuotias.

Pääasiallinen tutkinnassa esiin tullut huumausaine oli kannabis.

Toiminta tapahtui Hämeenlinnan ja sen lähiseutujen alueella. Tutkittuun kokonaisuuteen liittyvä huumausaineiden määrä ei asiasta epäiltyjen kohdalla ollut törkeyttämisen perusteena, vaan osan epäiltyjen kohdalta teot tutkittiin törkeinä huumausainerikoksina nimenomaan siitä syystä, että huumausaineita oli välitetty alaikäisille henkilöille.

Huumausaineiden välittäminen toteutettiin erilaisia puhelinten viestisovelluksia hyödyntäen.

Yle: Lapsivaltuutettu puoltaa suljettuja laitoksia rikosten kierteessä oleville alaikäisille

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mukaan lasten ja nuorten rikoskierteet tulisi pystyä katkaisemaan nykyistä tehokkaammin. Aiheesta uutisoi Yle.

Keskusrikospoliisi julkaisi torstaina selvityksen nuorten rikollisuudesta. Erityisesti alle 15-vuotiaiden tekemä rikollisuus sekä ryöstörikollisuus ovat kasvaneet jyrkästi. Poliisin mukaan alle 15-vuotiaiden rikoskierrettä on vaikea katkaista, sillä keinoja ei ole eivätkä he ole rikosoikeudellisesti vastuussa. Useat rikoksia tekemistä alle 15-vuotiasta ovat sijoitettuna lastensuojelulai-toksiin, josta karkaaminen, ”hatkaaminen”, on poliisin mukaan liian helppoa.

Yhtenä ratkaisukeinona alaikäisten rikoskierteen katkaisemiseksi Pekkarisen mukaan tulisi pohtia aiempaa suljetumpia lastensuojelulaitoksia sekä alle 15-vuotiaille vakavassa rikoskierteessa oleville lapsille että omia yksiköitä 15-17-vuotiaille nuorille. Hän kertoo tilanteen olevan niin vakava, että on joutunut muuttamaan omaa suhtautumistaan suljettuihin laitoksiin.

– Tämä on vaatinut aika paljon ajatusteni muuttamista. En olisi tutkijana ehkä koskaan uskonut, että puhun alaikäisten suljettujen laitosten puolesta, Pekkarinen sanoo Ylelle.

Rikosvastuun ikärajan alentamiseen Pekkarinen ei kuitenkaan usko. Hänen mukaansa poliisin ja lastensuojelun parempi yhteistyö on avainasemassa rikoksentorjunnassa.

– Siinä olen poliisin kanssa samaa mieltä, että ei ole lapsen edun mukaista antaa rikoskierteen jatkua. Sen pysäyttämiseksi on löydettävä mekanismi.

Hänen mukaansa suljetumpia lastensuojelulaitoksia perustettaessa on tehtävä riittävän laadukas lainsäädäntövalmistelu, jotta lasten ja nuorten oikeuksien toteutuminen turvataan. Laitosten tulisi olla keskittyä hoidon tarjoamiseen.

– Itse uskon, että keinot ja pykälät löytyvät, jos yhteistä tahtoa on, Pekkarinen toteaa.

Viime vuonna eniten ryöstöjä Helsingissä tehnyt oli 14-vuotias – ”Laitoksesta voi poistua oman mielensä mukaan”

Poliisin tietoon tulleet alaikäisten väkivaltarikokset ovat kolminkertaistuneet vuodesta 2015. Epäillyt ovat yhä nuorempia. Suurinta kasvu on ollut alle 15-vuotiaiden joukossa ja erityisesti on kasvanut ryöstörikollisuus.

Vuonna 2022 alle 15-vuotiaita koskevia ryöstörikosepäilyjä kirjattiin 119 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna ja vuonna 2023 niitä oli 37 prosenttia edellisvuotta enemmän.

Keskusrikospoliisin tekemästä tutkimuksesta selviää, että huolestuttava kehitys ulottuu yhä nuorempiin. Ryöstörikoksesta epäiltyjen 9-11-vuotiaiden määrä kasvoi viime vuonna 76 prosenttia. Heidän kohdallaan määrä on vielä absoluuttisena lukuna pieni, mutta 12-14-vuotiaiden osalta epäiltyjä ryöstöjä oli jo noin 100 kappaletta, kasvua oli 33 prosenttia.

– Kehitys on saatava katkaistua, totesi poliisijohtaja Sanna Heikinheimo Poliisihallituksen, Keskusrikospoliisin ja pääkaupunkiseudun poliisilaitosten tiedotustilaisuudessa tänään.

Alaikäisten rikoksissa tyypillisesti myös uhri on alaikäinen. Rikostarkastaja Markku Heinikari Helsingin poliisilaitokselta totesi, että yleensä julkinen keskustelu keskittyy rikosten tekijöihin ja uhri jää sivuosaan, vaikka uhrille voi teosta jäädä pitkäaikaisia, jopa elinikäisiä, fyysisiä ja psyykkisiä seurauksia.

Helsingin poliisissa on todettu, että nuorison parissa esiintyy väkivaltaisen elämän ihannointia ja tekoihin liittyy usein nöyryyttäviä piirteitä. Alaikäiseltä uhrilta saatetaan ryöstää vaatteet päältä ja riisuttamista sekä väkivaltaa kuvataan videolle.

– Kuvataan videolle ja leveillään sillä somessa, Heinikari sanoi.

– Väkivalta- ja nöyryytysvideot ovat niin järkyttäviä, että monella kokeneella poliisillakin on ollut vaikea katsella niitä, hän jatkoi.

Heinikarin mukaan Helsingin poliisin tietoon tulleessa nuorisorikollisuudessa epäiltyinä tekijöinä korostuvat usein ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajat.

Varsinaisiin katujengeihin kuuluvat ovat yleensä iältään vanhempia, mutta Helsingin poliisissa on havaittu, että nuorilla aikuisilla katujengiin liittymisen taustalla voi olla alaikäisenä rötöstely.

– Siellä [katujengeissä] on maahanmuuttajataustaisia nuoria, jotka hetki sitten olivat alaikäisiä rikoskierteessä.

Heinikarin mukaan alaikäisten rikoskierteistä voi tulla väylä katujengeihin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen, ellei tilanteeseen pystytä puuttumaan.

– Tällä hetkellä rikoskierteitä ei saada katkaistua tehokkaasti.

Heinikarin mukaan alle 15-vuotiaiden osalta ei ole mitään keinoja katkaista niitä rikoskierteitä, jotka ”eivät keskustelemalla katkea” ja joissa pehmeät keinot on kokeiltu.

– Nämä ovat lastensuojelun vastuulla ja niin se pitää ollakin, Heinikari totesi.

Silti alle 15-vuotiaiden osalta tilanteeseen liittyy poliisin näkökulmasta selkeitä epäkohtia. Nämä nuoret ovat usein sijoitettuna lastensuojelulaitoksiin, mutta karkaaminen on Heinikarin mukaan helppoa.

– Sieltä voi poistua melkein oman mielensä mukaan, vaikka olisi jäänyt kiinni aiemmin.

Heinikari kertoi esimerkin nuoresta, jolla oli vuoden aikana laitoksesta 10 karkumatkaa, osa kestänyt varsin pitkään. Nuori oli ehtinyt tehdä vuoden aikana hatkoillaan useita törkeitä ryöstöjä, useamman pahoinpitelyn ja törkeimpänä rikoksena tapon yrityksen, jossa uhri sai hengenvaaralliset vammat.

Heinikari mainitsi myös, että vuoden 2023 aikana eniten ryöstörikoksia Helsingissä tehnyt oli 14-vuotias, jonka kontolla oli 10 ryöstöä. Toinen 10 ryöstöä tehnyt oli 20-vuotias, sen jälkeen tuli 9 ryöstöä tehnyt 12-vuotias.

– Jokaisessa näistä ryöstöistä oli uhri, Heinikari muistutti.

Hän toi tilaisuudessa voimakkaasti ja useasti esiin laitoksista hatkoille lähtemisen helppouden. Hän korosti, että hatkareissut vain pahentavat ongelmia kaikin tavoin, sillä myös hatkalainen itse on vaarassa joutua rikoksen uhriksi.

Julkisuudessa on vaadittu poliisia etsimään karkureissuilla olevia nuoria aktiivisemmin. Tähän ei Heinikarin mukaan ole resursseja.

– Hatkalaisten määrää täytyy vähentää, se on aivan liian suuri, hän totesi.

Lisäksi hatkanuorten tavoittamiseenkin liittyy ongelmia. Nuoren etsintä on ensisijaisesti hänestä vastuussa olevan laitoksen tehtävä, mutta lastensuojelu ei voi lasta itse ottaa kiinni, vaikka tämän löytäisikin, vaan siihen on hälytettävä virka-apua.

Heinikarin mukaan myöskään nuoren puhelinta ei voi paikantaa hänen löytämisekseen, ellei ole osoitettavissa, että nuori on välittömässä vaarassa.

– Tähän kokonaisuuteen täytyy saada tolkkua, Heinikari vaati, ja sanoi uskovansa, että ongelmat olisivat ratkaistavissa ”maalaisjärjellä”.

LUE MYÖS:
Lähes joka kolmas tyttö raiskattu hatkareissun aikana – ”ovat suuremmassa vaarassa kuin ennen sijoitusta”

Tukholmassa noin joka kuudes nuori kuuluu jengiin

Jengiin kuuluvien nuorten osalta Tukholmasta erosivat myös kaikki muut tutkitut pohjoismaiset kaupungit Næstved, Randers, Gävle, Oslo, Reykjavík ja Reykjavíkin ulkopuoliset alueet Islannissa, kertoo yliopistotutkija Markus Kaakinen Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutista.

Nuoret, jotka olivat mukana jengeissä, tekivät muita todennäköisemmin omaisuusrikoksia, väkivaltarikoksia ja huumeiden myyntiä.

Tukholmassa oli myös selvästi enemmän nuoria, joilla oli jengiin kuuluvia läheisiä ystäviä (16 %) kuin Helsingissä (9 %) tai Turussa (8 %). Ainoa tutkittu pohjoismainen kaupunki, joka ei erottunut Tukholmasta oli toinen ruotsalaiskaupunki Gävle (12 %).

– Nuorilla on siis jengejä kaikissa tutkituissa pohjoismaisissa kaupungeissa. Tukholma on kuitenkin omassa luokassaan, sanoo Kaakinen tiedotteessa.

Tutkituissa ryhmissä oli mukana yli 9 000 iältään 13-17-vuotiasta nuorta Tanskasta, Suomesta, Islannista, Norjasta ja Ruotsista.

Jengiin kuuluminen oli todennäköisempää nuorilla, joilla on alempi itsekontrolli ja vanhempien kontrolli, korkeampi rikosaktiivisuus, rikollisuutta suosivat asenteet ja kaveripiiri.

Sen sijaan huono-osaisuus oli vain heikosti yhteydessä jengiin kuulumiseen.

– Tämä ei silti tarkoita sitä, ettei huono-osaisuudella olisi mitään tekemistä jengien muodostumisen kanssa. Etenkin, kun katujengit syntyvät tyypillisesti huono-osaisimmilla alueilla, Kaakinen kertoo.

Ennaltaehkäisy keskeistä rikosaktiivisimpien nuorten kohdalla

Jengeihin kuuluminen oli yleisintä kaupungeissa, joissa oli keskimäärin enemmän perheisiin liittyviä ongelmia, syrjintää sekä rikoksia tekeviä ikätovereita ja rikosmyönteisiä asenteita.

– Yleinen nuorten rikoksentorjunta vaikuttaisi olevan myös katujengirikollisuuden ennaltaehkäisyä. Nuorten jengit ovat pääasiassa rikosaktiivisia ja rikoskäyttäytymisestä kiinnostuneita yksilöitä ja kaveriporukoita koskeva ilmiö. Olennaista olisi kohdistaa ennaltaehkäisyä rikosaktiivisimpiin nuoriin ja nuorten ryhmiin.

Kaakisen vetämässä yhteispohjoismaisessa selvityksessä katujengeinä tutkittiin Eurogang-määritelmän mukaan sellaisia suhteellisen pysyviä nuorten rikoksia tekeviä, katuorientoituneita ryhmiä.

– Ne eivät ole sama asia kuin esimerkiksi Suomessa poliisin tunnistamat katujengit tai Ruotsin tunnetuimmat rikollisryhmät, jotka tekevät vakavampia rikoksia. Tutkitut ryhmät tekevät pääasiassa lieviä rikoksia, Kaakinen kertoo.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Verkkouutisissa mainostamalla tavoitat

100 000 suomalaista päivässä

Meiltä on pyydetty tehokasta, pienille budjeteille sopivaa mainosratkaisua. Niinpä teimme sellaisen, katselet sitä parhaillaan. Tarvitset vain hyvän idean, kuvan, otsikon ja 280 euroa.

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)