Koulutuksen suurvalta, Suomi, on tienhaarassa. Olemme viime vuosina saaneet monta huonoa uutista. Jäämme muista meille tärkeistä kumppani- ja kilpailijamaista jälkeen sekä nuorten koulutustasossa että lasten oppimistuloksissa.
Viimeisin herätys olivat uusimmat, nuorten osaamistasoa mittaavat Pisa-tulokset. Suomalaisnuorten osaaminen on jälleen laskenut kaikilla osa-alueilla: matematiikassa, luonnontieteissä ja lukutaidossa. Erityisen vaikean tilanteesta tekee se, että emme tunnu tietävän, mistä 2000-luvun alun vahva menestyksessämme Pisa-tuloksissa johtui. Samoin emme ole vielä kyenneet osoittamaan tarkasti, miksi tulokset ovat laskeneet jo yli 20 vuoden ajan. Tämäkin on rehellistä sanoa ääneen.
Tietyistä asioista olemme onneksi perillä ja sen tiedon pohjalta toimimme myös pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksessa. Olemme päättäneet laittaa kaiken oppimisen perustan, peruskoulun, kuntoon. Hallitusohjelmassa päätimme lukuisista toimenpiteistä, joista osa on jo toteutettu ja loput ovat opetusministerin työpöydällä.
Tämän hallituskauden jälkeen peruskouluun käytetään joka vuosi 200 miljoonaa euroa enemmän. Tämä lisärahoitus käytetään koulutuksen tasa-arvon vahvistamiseen, opetustuntien lisäämiseen ja oppimisen tuen uudistamiseen. Nämä ovat todistetusti tehokkaita keinoja peruskoulun vahvistamiseksi. Lisäksi vahvistetaan opettajien ja rehtoreiden mahdollisuuksia vahvistaa työ- ja oppimisrauhaa kouluissa. Suorien toimenpiteiden lisäksi käynnissä on myös laajapohjainen peruskoulun uudistustyö, josta haetaan uutta tietoa ja linjauksia tulevaisuuden peruskoulun pohjaksi.
Koulutusjärjestelmämme perustan on oltava kunnossa, jos haluamme saavuttaa kunnianhimoiset kasvu- ja työllisyystavoitteemme. Suomi on pieni kansa, eikä käytettävissämme ole mittavia luonnonvaroja tai muita resursseja. Osaaminen, ihmisten luovuus ja kyvykkyys ovat tulevaisuuden kasvun ja hyvinvoinnin tekijöitä.
Tavoitteemme on, että vuoteen 2030 mennessä jopa 50 prosenttia nuorista suorittaisi korkeakoulututkinnon. Tällä hetkellä olemme hieman 40 prosenttia paremmalla puolella ja armotta kilpailijamaitamme jäljessä. Tässä tavoitteessa emme voi onnistua, jos osaamistaso heikkenee jo peruskoulussa. Nuoret ikäluokat ovat yhä pienempiä. Yhä useamman on jatkossa saavutettava niin vahvat tiedot ja taidot, että korkeakouluopinnoissa voi menestyä.
Keinoja on ja niitä sitoutuneesti myös käytämme. Pelkästään korkeakoulupaikkoja lisäämällä emme pysty nostamaan koulutustasoamme. On varmistettava, että koko ketju toimii, aina varhaiskasvatuksesta, eskareista ja peruskoulusta alkaen.
