Noin 100 kilometriä Moskovasta itään sijaitsevassa 120 000 asukkaan Orehovo-Zujevon kaupungissa vuosi vaihtuu synkissä tunnelmissa. Kaupungin asukkaat kritisoivat matalia eläkkeitä ja kertovat toivovansa sodan loppuvan. Asiasta uutisoi BBC.
Kaupungilla kierrellessä kaikki vaikuttaa aluksi normaalilta. Kaupoissa myydään joulukoristeita ja elämä vaikuttaa jatkuvan.
Silloin tällöin illuusio kuitenkin rikkoutuu. Kerrostalon seinään on maalattu kymmeniä metrejä korkea muraali, jossa on kuvattu Ukrainassa kaatunut venäläissotilas. Sotilaasta on avattu kaupunkiin myös museo, ja toisen maailmansodan muistomerkin viereen on pystytetty hänelle muistokilpi.
Kaupungin keskustassa sijaitsevalla luisteluradalla on taas vierekkäin kaksi laatikkoa: Toiseen voi laittaa toivekirjeen pakkasukolle eli paikalliselle joulupukille, toiseen taas kirjeen rintamalla oleville sotilaille.
Ilmiö on nähtävissä kaikkialla. Sota ja rauha kietoutuvatkin BBC:n toimittajan Steve Rosenbergin mukaan venäläisten jokapäiväisessä elämässä toisiinsa.
Kaupungin laitavilla pilkkivä nuori mies pitää tärkeänä, että sota loppuisi mahdollisimman pian. Tästä huolimatta hänen näkemyksensä sodasta on kuitenkin Kremlin propagandan turruttama.
– Niin paljon nuorten sukupolvien jäseniä kuolee. Niin monia. Me emme tarvinneet tätä sotaa, mutta emme me sitä aloittaneetkaan, mies kertoo.
Kaupungin supermarketissa sota ei taas juuri näy. Kaksi vuotta kestäneistä pakotteista huolimatta hyllyt ovat edelleen täynnä erilaisia tuotteita. Hinnat ovat kuitenkin nousseet merkittävästi, ja esimerkiksi tomaatit kustantavat nyt 50 prosenttia enemmän kuin ennen sotaa, kananmunat taas 60 prosenttia.
Ikäihmisten parissa tunnelma ei ole parempi. Kun eräältä kaupungissa asuvalta iäkkäältä naiselta kysytään, mitä hän toivoo uudelta vuodelta, hän ei kerro toivovansa mitään.
– Ei minulla ole [toivoa]. Miten voisi olla toivoa? Samat vanhat byrokraatit pyörittävät asioita, nainen harmittelee.
Naisen mukaan hallitus huijaa venäläisiä. Hän kertoo heidän vievän kansalaisten rahat ja lapioivan sitä kuin lumenluojat konsanaan samaan aikaan, kun tavalliset kansalaiset kärsivät.
Eräs toinen nainen vastaa kysymykseen myös pessimistisesti.
– Ei ole [toivoa]. Jos minulla olisi kohtuullinen eläke, sitten minulla voisi olla toivoa, nainen harmittelee.
Nainen kertoo saavansa valtiolta kuukausittain 17 000 ruplaa, eli noin 170 euroa. Yhden positiivisen asian nainen kuitenkin löytää: Ainakaan ei ole sotaa. Kun hänelle muistutetaan, että Venäjä käy sotaa Ukrainassa, hän toteaa toivovansa sen loppuvan pian.
Itse hän ei kuitenkaan usko voivansa vaikuttaa sodan loppumiseen.
– Vallankahvassa on suuria osaajia. Minä en ole mitään, nainen tiviistää.
