Presidentti Vladimir Putinilla on viime kuukausien tapahtumien valossa hyvin ymmärrettäviä perusteita ajatella, että Donald Trumpin toinen presidenttikausi palvelee Venäjän etuja, saksalainen turvallisuuspolitiikan tutkija, tohtori Hanna Notte toteaa The New York Timesissa.
– Putinin kannattaisi kuitenkin olla varovainen sen suhteen, mitä hän toivoo. Trumpin muovaamassa maailmassa, jossa säännöt ovat häilyviä, suhteet vaihtelevat ja tärkeintä valuuttaa on raaka voima, resursseiltaan rajallinen ja Ukrainan vastaiseen sotaansa jumiutunut Putinin Venäjä tulee huomaamaan, ettei se pysty käyttämään vaikutusvaltaansa perjantain huippukokouksen tuloksesta huolimatta, James Martin Center -ajatushautomon ohjelmajohtajana Berliinissä työskentelevä Notte huomauttaa.
Venäjällä, joka on jo ennestään kärsinyt talouskehityksensä hidastumisesta, ei ole hänen mukaansa syytä iloita Yhdysvaltojen yli 90 maalle asettamista tulleista. Kauppasota saattaa hidastaa maailmanlaajuista kasvua ja heikentää venäläisten raaka-aineiden vientiä, mikä pakottaisi Kremlin leikkaamaan ei-sotilaallisia menoja tai käyttämään jäljellä olevia reservejään.
– Putinilla on kuitenkin myös isompi ongelma: Trump ei suinkaan ole luovuttanut hänelle Ukrainaa. — Trump ei myöskään ole – ainakaan toistaiseksi – vähentänyt Yhdysvaltojen sotilaallista läsnäoloa Euroopassa, Notte muistuttaa.
Vaikka Trump on toisinaan vaikuttanut kannattavan vahvimman oikeutta kansainvälisissä suhteissa, voitto hyökkäyssodassa Ukrainaa vastaan sellaisin ehdoin, joita Venäjä sitkeästi tavoittelee, on Notten mielestä edelleen lähinnä Putinin unelmointia. Lisäksi Venäjä on upottanut sotaan niin paljon resurssejaan, että se on joutunut perääntymään muualla.
– Venäjän eteneminen taistelukentällä jatkuu pääosin hitaasti ja aiheuttaa valtavia kustannuksia hyökkääjälle. Vaikka Venäjän armeija saavuttaisikin uuden läpimurron, Putin ei silti voisi saavuttaa todellista tavoitettaan: Ukrainan täydellistä alistamista Venäjän vaikutuspiiriin. Ukrainalaiset vastustavat miehitystä, eikä Eurooppa jätä Ukrainaa oman onnensa nojaan, Notte painottaa.
– Ja kun Putin hemmottelee illuusiotaan täydellisestä voitosta, Venäjän globaali vaikutusvalta kärsii. Syyskuussa 2023 venäläiset rauhanturvaajat seisoivat suurelta osin sivussa, kun Azerbaidžan otti haltuunsa kiistellyn Nagorno-Karabahin alueen. Viime joulukuussa, kun kapinalliset lähestyivät Syyrian pääkaupunkia Damaskosta, Putin hylkäsi pitkäaikaisen liittolaisensa, julman diktaattorin Bashar al-Assadin. Kun Israel ja Yhdysvallat iskivät kesäkuussa Iranin ydin- ja sotilaskohteisiin, Venäjä tyytyi seuraamaan sivusta, Notte toteaa.
Sota Ukrainaa vastaan onkin Notten mukaan valtava umpikuja, joka on ajanut Venäjän ulkopoliittiseen umpikujaan myös monella muulla taholla, paljastanut sen rajalliset eväät ja jopa pakottanut ajoittain perääntymään.
– Putinilla on vain rajalliset mahdollisuudet lisätä painetta missään, ellei hän lopeta sotaa Ukrainassa. Eikä ole mitään viitteitä siitä, että hän aikoisi niin tehdä. — Putin on pitkään väittänyt, että Ukraina kuuluu hänelle. Trumpin oikukkaan luonteen ja vahvimman oikeuden periaatteiden muovaamassa maailmassa Putinin pakkomielle saattaakin maksaa Venäjälle enemmän kuin hän osasi aavistaa, Notte kiteyttää.
